Ai, muistin lisää juttuja mistä Mustang tykkää. Nojailu päät yhdessä ja puhaltelu toistemme sieraimiin. Se kai lisää yhteishenkeä. Ja sitten se tykkää kun silitän sitä etujalkojen välistä - kai siksi että sitä kohtaa on vaikea leuallakaan hinkata jos on paarmoja. Mustang aktivoi ja miellyttää minua hipuloimalla hiuksiani alahuulella. Se "hoitaa" minun harjaani niin. Se on hyvin miellyttävää mutta aktivoi hiusten pesuun.
Noh. Kuukkeloinpa "hevosen yönsilmä", ja tällaiselta sivulta on tämä ote:
"Hevoseläinten kehityksessä oli paljon välivaiheita ja haarautumia (esim. kolmivarpaisiksi jääneitä hevosia), jotka sopeutuivat ympäristöönsä eri tavoin. Vain yksi haaroista kuitenkin selviytyi nykyaikaan saakka: nykyisten hevosten, aasien ja seeprojen esi-isät. Siihen kuuluvia välivaiheita olivat mm. miohippus ja merychippus. N. 7 milj. vuotta sitten plioseenikaudella oli kehittynyt pliohippus, joka oli selkeästi yksivarpainen: 2. ja 4. varvas olivat surkastuneet ns. keihäsluiksi, jäljellä oli enää keskimmäinen, jonka kynnestä oli kehittynyt kavio. 5. varvas (ilmeisesti ulommainen) oli hävinnyt, 1. varpaasta oli jäljellä (kuten nykyhevosellakin) jalkojen sisäsivuilla sarveisainemuodostuma, ns. yönsilmä. /1,2,6/"
Että semmoinen. Surkastunut varvas 
Voisi muuten ollakkin ne yönsilmät niitä pahkuroita...plarasin läpi vieressä olleen hevosoppaani muttei siitä löytynyt edes hakemistosta noita yönsilmiä.
Poppius ehti ensin. Vai että vanha varvas. Jestanpoo.
Ja kun kuukkeloin lehmän yönsilmä, niin eipä löydy... olenkohan nähnyt harhoja. Minusta niillä on ne. Pitää huomenna ihan tarkistaa jos ammut on tuossa vieressä. Alkoi niin vaivata.
No hitsinvitsit. Tuohon surkastuneen varpaan oletukseen itse tulin kun asiaa mietin kotimatkalla (4 h riittää aika syvälliseen mietiskelyyn). Hyvä jos siitä on tieteellistä näyttöä (mutta soo, minun mielestä ammattilaisten hevosihmisten tulisi tuo tietää ja osata selittää maallikoille kysyttäessä, vai mitä? Ihmetyttää kyllä, että koska hevosen esi-isät ovat aika vanhoja(luulen), niin mitä ihme käyttöä niillä on ollut sillä varpaalla, koska tärkeä se on ollut, jos siitä vieläkin on hevosilla jäänne). Sen verran sain selville, että sään kohdalla on kuulemma näykkimisalue (silloin kun ollaan kavereita) ja tiine tamma on herkkä vatsansa harjaamisesta.
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Juu, ei ole lehmillä yönsilmiä - niillähän on vielä neljä varvasta näkyvissä: sorkat ja sorkkien yläpuolella "kyntöset" (mikä lienee virallinen nimi?).
Rissalle vastaisin noin ympäripyöreästi niistä varpaista, että "alkunisäkkäällä" on ollut jonkinmoiset tassut, kuten koiralla. Eli kynsiä ja varpaita on ollut käytössä enemmän. Hevosen ja lehmän käyttämättömät kynnet ovat jäänne todella vanhoista kehitysvaiheista. Koiralla yksi käyttämätön kynsi on kannuskynsi, sekin on jo "noussut" ylöspäin.
Yönsilmän olisin minäkin tiennyt...vanhana hevostyttönä 
Olisko aktivointialueeksi luettava sitten ponivainaani "pukkinappula".....oli tosin opetettu ominaisuus sekin. Ratsastaessa painettiin rystysillä lautasia (=pepunpäältä) ja vot, takajalat lennähtivät ilmaan saman tien.
Oli hianoo. 
Ja mitä niihin nautiskelunappuloihin tulee niin kaikenmaailman rapsuttelujen lisäksi tämä samainen poniherra rakasti jostain syystä sitä kun hellästi paukutti pölyharjalla ylähuuleen.
Sitten väännettiin kaulaa mutkalle ja ah niin autuasta ilmettä päälle, että....no, outo mikä outo.
Täytyy kommentoida tuota aikaisempaa. Olen käynyt hiljattain kurssilla missä oli aiheena kommunikointi hevosten kanssa. Oli se mielettömän hieno juttu kun hevonen seurasi ilman riimunnaruja perässä ja sääteli oman vauhdin minun vauhdin mukaan eikä yrittänyt ohitella.Tällä luottamuksen löytämisellä oli hyvin paljon merkitystä siihen kuinka hyvin ratsastus sujui kun olin hevosen selässä.
Alkuperäinen kirjoittaja: Siperian*piparililja
Hevoseni Tuisku vaihtoi vuosi sitten omistajaa. Nykyinen onnellinen omistaja ehdotti taannoin, että kutsuisimme sitä "meidän hevoseksemme", ja sehän passaa mulle. 
Joten kun tästä eteenpäin puhun meidän hevosestamme, niin tiedätte tilanteen.
No tämä meidän Tuiskumme vaipuu horroksen kaltaiseen hurmioon, kun utareitten poimuista varovasti rapsutellaan sieltä irtoavaa möhnää. Silmät menevät kiinni, pää painuu alemmas ja alahuuli venyy ja väpättää.
Siperian*piparililja, juuri tuollainen taito olisi unelmieni täyttymys. Minulla kun on joku outo, patologinen kammo kaikkien eläinten häkittämistä, talutushihnoittamista yms. vapaudenrajoitusta vastaan. Ymmärrän järjellä näiden konstien tarpeen kun haluan eläintä turvata mutta yksi suurimpia haaveitani olisi hiljakseen käveleskellä pitkin lähimetsien ja jokirannan polkuja mukanani koira ja heppa sulassa sovussa.
Minäkin vanhana heppatyttönä kannan korteni kekoon.. vaikken minäkään mitään tiedä.
Muihin on tullut jo aika kattavat vastaukset, niin täydennän puunpuremisen osalta. Se on hevosen kehittämä paha tapa, ja varmaan aika usein liittyy tuohon virikeköyhyyteen. Se ei tee hevoselle hyvää, eikä hevosta pidä missään tapauksessa kannustaa siihen tarjoamalla esim. puuta purtavaksi. Eli mikään puu ei ole hyvää.
On aika tahtojen taisto saada koulittua se tapa hevosesta pois. Minun harrastetallilla oli pari näitä puunpurijoita, joilla käytimme muiden keinojen lisäksi ns. imppauspantaa kaulassa hillitsemässä purentaa, mutta ei niistä mitään hyötyä ollut vanhoilla konkareilla. Niiden hevosten osalta, jotka rupesivat naapuria matkimaan, kaulapannan avulla saatiin kitkettyä purenta heti alkuunsa pois. Vanha kansa on tervannut tallin laudat puunpurijoiden pilttuissa, noin niinkun estämismielessä.
Valaiskaa nyt minua vuorostaan...minkälainen on imppauspanta?
Alkuperäinen kirjoittaja: Siperian*piparililja
Imppaamisesta olen kyllä kuullut joskus, mutta jossain toisessa yhteydessä. Kuukkeloin hiukan (kello on jo niin paljon etten uskalla “kilauttaa kaverille”). Pitää opiskella lisää:http://www.cedunet.fi/koulut/kiukainenlu/sairaudet.htm
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Tuosta puun puremisesta vielä - on hieman harhaanjohtavaa käyttää "puunpainajista" nimitystä puunpurija, vaikka sitä nimitystä kyllä useimmiten käytetäänkin? Monet hevoset jyrsivät karsinan ja aidan puurakenteita tekemisen puutteessa. Jyrsimisestäkö sitten saa alkunsa imppaaminen, eli ilman imeminen ja puun painaminen (tuota on tosi vaikea kuvailla sellaiselle, joka ei ole sitä nähnyt)?
Rissan linkissä nuo kaksi asiaa on erotettu toisistaan.
Tuo pelkkä jyrsiminen lienee haitallista vain rakenteille, tosin onhan se merkki tekemisen puutteesta.
Alkaako imppaaminen aina puun jyrsimisellä, vai aloittaako joku hevonen ilman hornimisen suoraan? Pysyvätkö toiset hevoset vain puun "jyrsijöinä"? Itselläni ei ole hevosista niin laajaa kokemusta, että olisin pysynyt tuota havainnoimaan.
Imppaaminen ja puunpureminen eivät välttämättä ilmene samassa hevosessa, mutta joskus valitettavasti kyllä. Molemmat ovat merkkejä hevosen stressaantumisesta ja turhautumisesta, joihin useimmiten johtaa hevosen näkökulmasta järkevän tekemisen puute. Ainakin puunpuremisen voi hevonen oppia matkimalla.
Imppaamista estetään kaulaan pantavalla pannalla. Panta ei estä syömistä tai normaalia hengittämistä, se estää vain imppaamisen. Impatessa hevonen painaa pään ja kaulan alas ja ''hotkii'' ilmaa. Panta kuristaa kurkkua vain silloin, kun hevonen ottaa imppaamisasennon. Kerran imppaamisen tai puunpuremisen aloittaneen hevosen vierottaminen noista tavoista on vaikeaa, helpompaa olisi estää niitten syntyminen.
Aivan älyttömän mielenkiintoista. Ilmoittauduin juuri hevosmikäliekurssille. Perehdytään hevosiin (ei ehkä ratsasteta?) Kiinnostuneita ei toistaiseksi ole kuin muutama, mutta HOI ihmiset täällä lounais-suomessa. Olisi mahdollisuus tosi viihdyttävään oppimiseen.
(Kysyin muuten pikkublondilta, että onko koskaan kuullut imppauspannasta. Aapo kuulemma imppaa ja panta on roikkunut tallissa kyllä. Ei osannut kertoa millainen se on, enkä saanut kälyä langan päähän.)
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Imppauspannan ulkomuotoa on vähän vaikea kuvailla, mutta se on metallinen panta, joka kääntyy supumpaan tullessaan niskan takaa kaulan alle. Vähän niinkuin päärynän muotoinen.
Vähän niin kuin länget kurkussa... Se imppauspanta.
Lisäisin vielä yhden syyn, minkä takia hevonen voi aloittaa imppaamisen eli ilman nielemisen. Joissain tutkimuksissa oli todettu suurella osalla imppareista olleen vatsahaavan, nielemällä ilmaa hevonen koittaa parantaa olotilaa mahassa. Vatsahaava voi tulla hevoselle varsinkin helposti stressin, suurien väkirehumäärien, liian vähän heinän saannin tai liian harvojen ruokintakertojen seurauksena. Välttämättä vatsahaavaa poteva hevonen ei aloita imppaamista, moni hevonen "kärsii hiljaisuudessa" onhan hevonen saaliseläin eikä näytä heikkouksiaan ja kipuja kovinkaan herkästi.
Imppaamisen estäminen on tärkeää, hevonen voi saada ähkyn sen seurauksena. Myös etuhampaat kuluvat ahkeralla puunpainajalla. Imppauspannan lisäksi imppaus on mahdollista estää myös leikkauksella, jossa kaulasta katkaistaan eräs lihas. Aina leikkaus ei estä imppausta pysyvästi vaan hevonen oppii imppaamaan muita lihaksia käyttäen. Ehkä paras keino saada hevonen lopettamaan imppauksen on selvittää alkuperäinen syy, miksi hevonen imppaa ja muuttaa hevosen elinoloja luonnonmukaisemmiksi.
Puun kuoren ja havujen syömisestä ei ole hevoselle mitään haittaa, päinvastoin :) joulukuuset tulee aina kärrättyä hevosille ja ovat muutenkin mainioita vesakontorjujia..