laitetaan hiiri-keskustelu tänne, missä muutkin elukat ovat.
Alkuperäinen kirjoittaja: mai-lee
Syksy on selvästikin saapunut: ensimmäinen kotihiiri loukussa aamulla! Varma syksyn merkki vanhassa maalaistalossa, keväästä kertovat tiskipöydälle ilmestyvät mauriaiset.
Jep, syksy on. Hiiret olivat syöneet mökille jättämiäni punasipuleita. Yhtä keltaistakin olivat rouskuttaneet puolet. Samaten oli kelvannut saippuat. Kummallisia nämä meidän hiiret täällä: saippuaa, punasipulia ja vihreitä tomaatteja.
Edit: suklaa, karkit, jauhot ja sokeri eivät ole kelvanneet.
Meillä on saatu vissiin kahdeksan tänäsyksynä jos muistan oikein, viimeinen viime yönä kun tulin puoli yksi töistä. Eilen oli joku laahannut yhden tiskirätin joka odotti kodinhoitohuoneen lattialla pyykkiin pääsyä siitä keittiön lattian läpi ja vienyt keskelle pannuhuoneen lattiaa. mihinköhän se on ollu menossa. pesänrakennus aineeksi?
Suunnittelin leipomista tänään kun olis vapaa päivä.Mutta taitaa jäädä kun on Keittiön kaapissa käyty yleiskoneen kulhossakin ihmettelemässä, oli ilmestyny pas*aa... jostain syystä ei oikein kiihota ajatus leipoa hiirenpaskaisessa astiassa vaikka sen kuinka tiskais ja desinfiois... perhanan elukat!
Meidän kellarihiiri sitten päätti päivänsä, oli saanut tällin isosta satimesta, ja kuollut kellarin oven pieleen, josta en raatoa heti huomannut, mutta haju alkoi jo olla kauhea, no, onneksi mies sen löysi ja nyt on kellari sivottu ja kaikki hyvin, kait. Harmitti jo niin pari viikkoa sitten, kun oli syönyt porkkanapussillisen ja kuljettanut styrokspalleroita nurkkaan. Nyt toivottavasti pysyvät pois sukulaisensa, seinän vierustalla on neljä sadinta rivissä.
Jos teillä on mäntysuovalla pestyt matot kesämökin lattialla ja siellä jossain talon rakenteissa asustaa hiiriperhe, ne hiiret käy syömässä mäntysuovan tuoksuisiin mattoihin reikiä talvella. Hiiret rakastaa mäntysuovan tuoksua. On joskus pyydystetty hiiriä niin että laitettiin 5 litran lasipurkkiin pieni mäntysuopapala, ja lattialta purkkiin johti joku pieni lauta. Sinne saatiin joka viikonloppu joku onneton joka söi saippuaa ja...
Paras pyydystin on sellainen lasten kova merkkari-karkki. Siitä leikataan ihan pieni pala joka painetaan tiukkaan loukun piikkiin. Yhdestä karkista saa tusinaan loukkuja tarpeet. Samalla merkkarilla saa pyydystettyä hiiriä äärettömän määrän. Meillä ei käytetä myrkkyjä ettei koirat sitten löydä jostain niitä kuolleita myrkkyhiiriä ja syö niitä.
Vai merkkareilla tarleena pyydystät hiiriä. Meillä ei ole kelvannut sen paremmin sisupastillit, tervaleijonat kuin nyt tänä syksynä laritsikaan. 
Vain juusto ja sekin hyvää ja rasvaista, sen ne käyvät syömässä, ja lopulta loppui senkin syönti. 
Yritysten ja erehdysten kautta päädyttiin merkkareihin noin 15 vuotta sitten kun niitä oli lapsilla aina mökillä mukana. Homma toimi hyvin, varsinkin kun juustojenn kanssa nirsoiltiin. Samoilla merkkaripaloilla saa todella monta viiksekästä, kun puristaa pihdeillä vielä sen pienen terävän metallikolmion sen karkinpalan päälle ettei namu lipsahda kuolevan viimeiseksi ateriaksi.
Jopas on kulinaristisia hiiriä. Jostain muistan lukeneeni että mökki kannattaa nurkista ja muista koloista täyttää suopursulla ettei hiiriä tulis talvella asumaan. Onko kukaan testannut toimiiko suopursu todella?
Ruotsalainen vanha tapa on laittaa sitruunan kuoria nurkkiin. Testailin aikoinaan mökillä ja mielestäni siitä oli hyötyä. Nyt, kun minulla on kissa talossa, en ole kokeillut mitään. Pientä rapinaa voi joskus kuulua, mutta kyllä Emppu toistaiseksi on hiiret karkottanut, vaikka vähän laiskanpuoleinen noissa hommissa onkin!
On kokeiltu mintut, suopursut ja sitruunat. Seuraavaksi täytyisi kai kokeilla lappilaisen variksen pa…panoita. Eli hiiri taitaa rakastaa hyviä tuoksuja, yhtenä vuonna nimittäin hiiri rakensi ruokavarastonsa sängyn jalan taakse jossa oli sitruunankuoria!
Ostin elämäni ensimmäisen hiirentappovälineen, Hiiribaarin, vajaat kaksi viikkoa sitten kun katon läpi alkoi kuulua kovaäänistä pikkujalkojen vilistelyä joka häiritsi mm. tätä penttiin kirjoittamistani. Laatikko laitettiin ullakolle ja nyt on ollut siellä (tyhjä tila) hiljaista pari päivää.
Äsken pihalle mennessäni huomasin tumman otuksen vilistävän pihan poikki ja häviävän autoni alle.Auto seisoo kylmän autotallin vieressä. Toisella puolen pihaa, mistä se siis tuli, on talo ja siihen kuuluva lämmin varasto-autotalli. Menin tutkimaan josko näkisin minne sen jalanjäljet johtavat mutta ne hävisivät talon seinustalle jossa ei vielä ole paljastavaa lunta. Seurasin niitä tulosuuntaansa, ja sielläkin sama, hävisivät talon lumettomassa seinustassa. Mutta niitä jalanjälkirivistöjä oli useita - joko se yksi ja sama touhuaa ahkerasti talon ja ulkoautotallin välillä, tai sitten niitä on enemmänkin.
Kävin tutkimassa myös sen talon päädyssä olevan lämpimän (pieni peruslämpö) autotalli/varaston, ja yllätys yllätys huomasin että siellä on ollut vieraita sisällä. Talvehtimaan ruukkuihin turpeeseen peiteltyihin gladioluksiin ym. oli ilmestynyt turpeeseen kolosia.
Siihen tilaan sitten avasin toisen hiiribaarin. Mieheni sihtautui epäuskoisesti hiirien sinne sisälle pääsyyn, mutta kyllä puutarhuri tuollaiset asiat istutuksissaan huomaa 
Mikä nyt askarruttaa tällaista entistä kaupunkilaista joka ei ole joutunut hiiriä, rotista puhumattakaan, koskaan pyydystämään ennen, on se että ne jalanjäljet olivat mielestäni aika suuria. Hiirihän on pieni otus, luulisi että jäljetkin ovat. Asiaa tunteville esittäisin kysymyksen, että onko hiiren jalanjälki ikäänkuin suhteettoman suuri sen kokoon nähden? Vai onkohan meillä nyt sitten rotta/rottia jylläämässä? Se tumma otus jonka näin oli kyllä ehdottomasti peltohiirtä suurempi, mutta jotenkin ajatuksissani mietin että rotta olisi kookkaampi kuin se. Joskus aikaisemmin olen noita samanlaisia jälkia katsellut tuossa tiellä talon vieressä ja muistan ajatelleeni että orava varmaan siitä on kipittänyt. Ja takapihalla kompostin ympäristössä on niitä samaisia jälkiä.
Myyriähän tässä on myös ympäristössä, mutta ei kai myyrä sentään yläkatolle kiipeile kipittelemään?
JOS se onkin rotta, onko kenelläkään kokemusta hiiribaarin tehosta niihin? Rasiassa sanotaan että tehoaa hiiriin ja rottiin, mutta aika pienet ovat ne aukot siinä rasian sivussa josta sen otuksen pitäisi käydä hakemassa sitä murua rinnan alle sieltä laatikosta.
Kun tänne viime helmikuussa muutettiin, löysimme muutaman hiirenloukun joille naureskelin tyyliin “mitähän nuokin täällä tekevät”. Nyt siis tiedän, mutten ole halukas ollenkaan niitä virittelemään sillä jotenkin ajatus hiiren siitä irrottamisesta, kituvana ehkä, tökkii.
Voi, kyllä maalla riittää monenlaista mukavaa vipeltäjää 
Ensinnäkin, hiiret mahtuvat alle sentin rakosesta, joten ne pääsevät melkein mihin vaan. Hiiren jälki saattaa näyttää suurelta, kun sen varpaat leviävät lumessa. Yhtä lailla myyrät tulevat sisätiloihin, ne erottaa kuolleena siitä että niillä on lyhyempi häntä... (En osaa sanoa kiipeävätkö myyrät yhtä ylös kuin hiiret).
Nyt on juuri pahin hiiriaika kun ne tulevat talvea pakoon lämpimiin tiloihin. Kunhan tulee kunnon talvi, hiiriaalto tyrehtyy. Keväällä lumen sulaessa saataa tulla vielä uusia hiiriä.
Vanhassa talossa ei auta muu kuin pyytää hiiriä niin kauan kuin niitä tulee tai kuuluu. Meillä hiiret tulivat vanhan talon tiskipöydän alakaappiin, joka syksy noin parikymmentä päätti päivänsä. Aina pari hiirtä kerrallaan, sitten muutaman päivän tauko, ja taas uudet.
Vanhanaikainen hiirenloukku on paras pyytäjä kissan lisäksi. Olen ainakin lukenut, että hiiret saattavat tulla immuuneiksi myrkylle, en sitten tiedä.
Rotta on kooltaan huomattavsti hiirtä suurempi, joten se luultavasti erottuu. Rottia alkaa sitten näkyä päiväsaikaankin, jos ne lisääntyvät pihapiirissä 
Hiirten kanssa joutuu käymään jatkuvaa asemasotaa... Mutta jotenkin niihin tottuu...
Jaa-a, kävin juuri lainaamassa äidiltäni hiirenloukun, kun “hiiriystävällinen” lasipurkkiansani ei saanut pientä hiirulaista kiinni. Törmäsin siihen silmätysten kylppärissä. Mäyriksiä en millään halua panna hiirijahtiin, vaikka ne tehokkaita voisivat ollakin. Tällaista tämä nyt sitten kai on kun kissa jäi auton alle.
Kotihiiri on aika suurikokoinen, kuonosta hännäntyveen lähes 15-senttiä. On suloinen, suurisilmäinen otus. Sitten on monenlaista pienempää vipeltäjää, hiirtä ja myyrää. Aina ne jostain kolosta tiensä löytää. Rotta on ikävin, se kun vaeltaa paikasta toiseen ja syö itselleen kulkutien läpi vaikka harmaan kiven. Kissa pitää rottapopulaation poissa ja hiiretkin vähän kurissa.
Se näkemäni vipeltäjä olisi voinut olla myyrä, oli niin tumma että lunta vasten mustalta näytti. Jos kerran myyrät voi tulla sisätiloihin, niin kukkapurkkien kolot viittaisivat myyrään. Luulen vaan ettei sinne autotalliin sisälle pääse kuin ullakon kautta jostain rakosesta, ja kukaan ei ole koskaan puhunut (ainakaan kuulteni) että myyrät kiipeilevät. Tietty jos kotihiiri on niinkin kookas kuin Nopsis kertoi, se olisi voinut olla sekin. (Tarkkakatseinen ehkä huomaa että tartun jokaiseen muuhun vaihtoehtoon kuin rottaan. Toisaalta en ole löytänyt mitään jyrsittyä/tuhottua sälää, joten ehkä se tosiaan ei ole rotta).
Edelleenkin on ullakolla hiljaista, ei tässä istuessa kuulu muuta kuin näppäinten paukutus. JOS myyrä osaa kiipeillä, ja JOS se olisi ollut myyrä tuolla ullakolla, OLISIKO hiiribaarin myrkky tepsinyt siihenkin?
olisi tepsinyt. ja niihin mahdollisiin rottiin myös.
Kyllä myyrät joka tapauksessa jonkin verran kiipeilevät. Ja hiirimyrkky tepsii varmaan myös myyrään…
Joskus keskitalvella meille tuli myös päästäisiä - kaikki on mahdollista!
Huom. rotta on todellakin aika iso ja sillä on piiiitkä häntä.
Siinähän se tuli - ajatus napsahti päähän kun hain äsken lisää takkapuita ja katselin lumesta mahdollisia uusia jälkiä (ikäänkuin tuolla pimeässä jotain muka näkisi) : “Rotta on todellakin aika iso ja sillä on piiitkä häntä” muistutti Kaisaliisa äsken. Haa,nerouden hetkeni teillekin tiedoksi: JOS se olisi ollut rotta, maassa näkyisi myös jonkinlainen hännänjälki.
Mahottoman hienoa rupatella teidän kanssa täällä. Tanssahtelisin jos kehtaisin, mutta sensijaan menen kertomaan ukolleni tästä uudesta tiedosta: meillä ei ole rottia! trallalallaa…
En halua olla mitenkään ikävä ihminen, mutta jyrsijät kantaa häntäänsä aika ryhdikkäästi. Rotan tunnistaa kyllä hajusta, meillä oli joskus tallissa rottia ja haju oli ihan omansa, tympeä ja voimakas. Ja papanat on hyvä tuntomerkki, rotalla ne on muistaakseni lähes sentin mittaisia, muilla pienempiä. Rotat vaeltaa syksyisin, mutta jos niitä sattuu tulemaan, Nuu, niin kyllä niistä eroon pääsee!