inhaa yleistää 
ei varmasti kaikki… vaan kovin on tavallista, vai mitä? ;O)
Puolin ja toisin. 
Anteeksi Imikkä tämä epäollennainen keskustelunpätkä täällä galleriassasi 
Kommentoin sen verran Imikälle että itse taas en pidä tuota kirjavalehtistä vuohenputkea rikkakasvina. Minusta se on kaunis, kun sille vaan etsii sopivan kasvupaikan (eli missä se ei pääse aiheuttamaan liikaa leviämistä). Ja kaunis on tuo "mummon alku"-kaktus. Mullakin osa kaktuksista on alkaneet kukkia mutta taitavat olla liian viileässä ja huonolla kastelulla kun nuppujen avautuminen vaan kestää ja kestää. Pitäis hakea lämpimään.
Juu Myskimalva, vaikka hassultahan se tuntuu, että sitä vihreää revin otsa hiessa ja laitan sitten kirjavaa tilalle (virnistää). Vuohenputken pistinkin sen vuoksi palloheiden alle, että ympärillä pyörähtää ruohonleikkuri.
Taka-ajatuksena on saada se leviämään pariin hankalaan villiin nurkkaan, joissa se alkuperäinen versiokin viihtyy.
Hei Bluedreams, älä nyt menetä huumorintajuasi! Joskus kärsivällisyyttä joutuu venyttämään vähän liikaakin…kyllä ne
miehetkin osaa!
Sääennuste lupaa pakkasta. Lintulauta on pystytetty, nyt aikaa olla aika käydä täyttelemässä. Jos näkisi tänä talvena taas pyrstötiaisen ja harvinaistuneet pikkuvarpuset, joita on ilmestynyt pihapiiriin. Ilmeisesti niitä miellyttää pajuangervot ojan laidalla ja korkeat risukasat, raskinko kohta niitä hakettaakaan?
Lumisateisiin…
heh… jo vain, eikä tässä huumoria menetetä!! oli vaan niin ‘herkullinen’ ‘täky!!! … tokimeiss’ miehissäkin varmasti on korjaamista!!!
Ei tuo kirjava vuohenputki ole lainkaan niin agressiivinen kuin perusmuoto! Ja tietysti jos liikaa leviää niin voihan sitä alkaa verottamaan keittomausteeksi niitä nuoria versoja…
Vauhdikkaasti levisi kirjovuohenputki hyvässä maassa, kitkin kaiken pois minkä sain, mutta aina jostain pilkisti uutta versoa. Ensi kesänä taas silmä tarkkana kytättävä mahdollisia uusia alkuja.
Huoh, minullakin on ikuinen taisto rönsyleinikin ja vuohenputken kanssa. Kun selkänsä kääntää, on leinikki taas ryöminyt yhden rönsyn verran enemmän kukkapenkkiin tai kasvimaalle päin. Vuohenputki nitistyy helpommin, kunhan muistaa ajella sen matalaksi muutaman kerran kesässä, eikä anna sen siementää, niin aikaa myöten se antaa periksi.
Tuohon suomalaisen miehen liikutukseen sanoisin, että porkkana toimii paremmin kuin keppi ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. ;D =D
Tuo peace on ihana!
Keväthän se on meillekin tullut! Lisäilen kuvia hiukan illemmalla. Kasvitappioita ei talven aikana tullut juurikaan, jopa muratti talvehti. Toinen alppikärhö heitti veivinsä. Jalokärhöjä en edes yritä 
Mutta Maikki-omppu tuottaa huolta. Siihen oli ilmestynyt alas runkoon kuorivaurio, jossa 3/4 kuoresta irronnut, eikä mulla tietenkään ole varastossa lepotilassa otettuja sillastusoksia, huomasin vaurion vasta helatorstaina. Myyrän töitä vaurio ei ole, mutta otsa alkaa mennä ryppyyn, kun Moskovalainen ja Punakaneli aukovat lehtiään (ja tämän pihan historian ensimmäisiä nuppujaan!) ja Maikki vaan murjottaa. Hätäpäissäni leikkasin kaksi lyijykynä paksuista oksaa Maikista ja tuikkasin vauriokohdan ylä- ja alapäähän, ja pistin maalarinteippiä ympäri. Mahtaako auttaa mitään.
Onneksi noita puita tuli hommattua kolme, eikä tyyliä Maikki ja Kaneli. Ainakin Moskovalainen ja Kaneli saavat pölytysapua toisiltaan, jos Maikki on pois kerhosta. Naapurin omppupuuta ei ole olemassakaan.
Tekemäni lämpökompostori on käännetty. Pinnalta ei ollut talven aikana kovin hyvin maatunut, koska kansi puuttuu vielä, mullaksi oli muuttunut noin puolet. Vein tavaraa talvikurpitsapenkkiin.
Kauppilalle tein tilauksen yli kuukausi sitten iiriksistä ja kerrottukukkaisesta valkovuokosta, mutta eipä ole näkynyt. Olisin jälkimmäistä koiran ja kissan haudalle laittanut. Höh. Maaliskuun lopun tilaus tuli ok, ja syksyllä tehtyyn uuteen penkkiin tuli Bartzella-Itoh-pioni (tässä anoppi pyörittelee silmiään) ja 4-5 muuta pionia, yksi siemenlapsi löytyi omalta tontilta 
. Laskin omistavani nyt 16 pionia, taidan hurahtaa niihin?
Kaadettujen koivujen kannot erittävät edelleen vettä, ilmeisesti juuristo imee maasta vielä. Perhoset vierailevat paikalla, lapset suorittavat lajilaskentoja.
Mustaselja ei meidän tontilla pärjäile mitenkään iloisesti, paleltuu aina, saa nähdä, auttaako uusi paikka etupihan uudessa penkissä, vai onko tontti ilmastoltaan niin raaka. Katsura on ollut sitkeämpi, mutta jurottanut. Uusi paikka silläkin. Puuvartisia ei tontille enää montaa mahdu, ja hankinnoissa pitää olla harkitsevaisempi.
Porkkana, sipuli ja salaatti kylvettiin kuitenkin, vaikka kasvimaan piti levätä. Kolme ruutua kesannoi, niissä on kesäkukkien siemeniä, loput menee talvi- ja kesäkurpitsalle, ja yhteen ruutuun pistin lihomaan 3 lavasta löytämääni omenapuulasta. Ne on kylvetty 2005-2006, ovat vasta metrisiä ja hirmu hitaasti kasvaneita.
Mieheltä tiedustelin taas kasvihuoneesta, odottelee kuulemma inspiraatiota.
Sitä odotellessa ajattelin kunnostaa ne kasvarin ikkunat, jahka pari muuta projektia on ensin alta pois. Esim. eurooppaoikeuden uusinta-kirjatentti ja katajapenkin kunnostus …eikä lämpökompostissa ole vieläkään kunnon kantta. Ja mitä muuta listalta nyt unohtui. Munhan piti lukea Helatorstailomalla kirjatenttiin se 200 sivua pitkä neljäs luku, mutta revittyäni katajapenkistä pois juolavehnää kädet puoli metriä savessa ja selkä armoa huutaen, kaaduin ovesta sohvalle kommentilla "tuokaa se kirja pöydältä tänne", ja sitten lapset ilmoitti, että äiti sää kuorsaat, me ei kuulla televisiota. Selvisin sänkyyn konttaamalla portaat ylös. Mies työnsi takapuolesta.
Noh, opiskeluahkeruutta sitten koko viikko yötä myöten ja toivottavasti professori on valinnut lempeät kysymykset 
ainakin saan mukulat viikonlopuksi anopille…Mies kyllä arveli, että jotta sut pitää poissa pihalta ja sisällä lukemassa, sulla pitää olla molemmilla jaloissa rautapallot. Ehe…
Notten sitten taaskaan sitä kirjatenttiä selvittänyt. Luentotentin toisesta kyllä kuittasin. Taitaa mennä luentokierros uusinnaksi, oikein ärsyttää hakata päätä seinään, mutta jästipää mikä jästipää ei osaa luovuttaa.
Kesälomat tuli pidettyä hätäisesti etuajassa, kun sain uuden ja (paremminpalkatunkin) pestin. Toisaalta oli ihan mukava olla kesäkuu mökillä, mutta olisin viihtynyt kauemminkin. Mitä nyt eka viikko meni flunssaa potiessa. Tyypillistä lomatuuria. Kasvihuone ei ole edistynyt mihinkään, mitä nyt 6 ikkunaa on rapsuteltu maaleista puhtaaksi. Noh, ehkä sitten paarma-ajan päätyttyä. Ukko-rukka leikkasi nurmikkoa helteessä täyshaalari päällä ja perässä lensi musta paarmaparvi, Isoimmat niistä on ampiaisen kokoisia ja purevat naamasta.
Omenapuut kukkivat meillä ekan kerran tänä vuonna, ja pullistuvat omenanalut saivat harmini Maikki-puun kuolemasta haihtumaan. Nyt olen joutunut toteamaan, että III-vyöhykkeen kasvit ei meillä pärjää, ja sitten vastoin kaikkia olettamia jotkut kasvit ovat hyvin sitkeitä, kunhan vaan kunnon maata saavat. Pärjää-joka-paikassa eli tuivion olen onnistunut tappamaan. Ehe…
Koivut sai syksyllä häädön ja kukkapenkin kantojen ympärille.
Lapsukaiset petissä, lopultakin. 2-veen nukkumaanmeno on helppo tapaus kesälaitumilla kirmaavaan 12-veehen verrattuna.
Tulin viime vuonna kylväneeksi skopoliaa. Keväällä sitten perkasin lavaa, ja havaitsin, että skopolia leviää voimakkaasti maajuurillaan, se oli karannut jo purkista ulos. En uskaltanut kukkapenkkiin laittaa. Tälläsin aidan viereen paikalle, jossa tähän mennessä on ollut monta toivorikasta yritystä eli saldo: on tapettu jo 2 humalaa, tummalehtinen mustaselja ja piippuköynnös. Tämä ei ollut moksiskaan. Ihana vai ei, en osaa päättää. 
Sitten oli tämä 2005 kylvämäni kuolanpioni, jonka eka kukkiminen kyllä maksoi odottamisen vaivan, kun se kukki pioneista ensimmäisenä
Kyllähän täällä vielä on ihan kamalasti tekemistä, ei voi väittää että iskisi tylsistyminen mökillä. Taustan rumat pensastuetkin pitäisi lyödä uuniin ja uudet tilalle. Eikä meillä ole laattakäytäviä. 
Mutta jossain määrin ihanasti villiä. En osaisi nähdä mökkipihaani viimeisen päälle nypittynä ja värisuunniteltuna, vaikka toisten pihoilla sitä ihailenkin. Ei mulla vaan riittäisi siihen aika!
Olen yrittänyt haalia kesäkuun kukkijoita tontille, kun silloin alussa meillä oli heinäkuussa kukkivia, mutta kesäkuu oli "sammutetuin lyhdyin" ei niissä kyllä vieläkään mitään kehumista ole…mutta ehkä sitten vuonna joskus…
Tämä on luullakseni pikkukurjenmiekka
Tämän lajiketta en tiedä. Ostin sen Peter Joy:lta (jos nyt muistin nimen oikein) Maatiaisen taimenvaihtopäiviltä 2008 tai 2009. Jostain syystä mulle tulee tästä mieleen hämähäkki. Lajike on matalahko ja kukkii ekaa kertaa. 
Tämän piti olla Edith Wolford Kauppilalta, eli ulospäin tulevan kielekkeen piti olla puhtaahkon sininen, eipäs ollutkaan…
Lihokoon nyt siinä sitten jonkun aikaa, vale-Edith.
Tässä penkissä oli päässyt valloilleen juolavehnä. Selvitin kohdan, josta se karkasi ja perkasin penkin. Itse asiassa multa oli niin pehmeää, että juurien etsiminen kävi jo masokistisesta nautinnosta.
Laitoin tähän perkaamaani penkkiin Illiksen mökinruusun (se on lavassa odotellut kotia), viljamin keltaruusun ja Ensin, ja muutaman Peace-ruusun, sitten havaitsin, että mökinruusu kasvaa isommaksi kuin Ensi, eli eikun sitten syksyllä siirtämään. Hevoskastanjavauvakin täällä on lihomassa, ja liljoja. Ruusut koitin istuttaa muovinauhan kera juurivesoja hillitäkseni, mutta kyllähän tästä varmaan taas joskus nostetaan perennat pois ja eikun uutta tekemään. Siis jos ruusut alkaa viihtyä.
Keisarinkruunusta niittasin liljakukon, en tiennyt että ne pirut syö sitäkin. Tänä vuonna olin kesäloman ansiosta ajoissa liikkeellä myrkyn kanssa, ja nyt näyttäisi että kukkosodassa on toistaiseksi välirauha.
Kaikenkaikkiaan tähän vanhan katajan juurelle meni sitä sun tätä, ja kataja sai vielä jatkaa puolikuollutta eloaan keltakärhön telineenä. 
Kesäkuu oli muuten niin viileä, että jouluruusu innostui rykäisemään uudet kukat. Ihan hullu kasvi kukkimaan. Se kukki marraskuussa kun kaksi viikkoa ennen maan jäätymistä tumppasin sen kaadettujen koivujen penkkiin, jatkoi siitä mihin jäi heti lumen sulettua ja taas…?
Kurpitsasato näyttää aivan toivottomalta. Herttoniemenruusussa on joku tauti, joka ruskettaa ja käpristää sen lehdet, ja leikkasin kaikki sairaat oksat pois. Suviruusu sen sijaan ilahdutti kukkimalla. Punalehtiruusu sinnittelee päärynän juurella, sillekin pitää etsiä kunnon paikka.
Suviruusun kukka:
Maanpeittokasveista mulla alkaa olla muutama suosikki ylitse muiden: jalokurjenpolvi kavereineen, vuorenkilpi, rotkolemmikki ja japaninakileija sekä lehtoakileija. Akileija on yllättävän hyvä, kunhan tajuaa istuttaa sitä tarpeeksi. Kaikki muut päästää meillä juolavehnää, nokkosta ja nätkelmää läpi, ja siinä sitä taas ollaan 
. Viides on jalopähkämö. 
Keravalla on Saviolla oikein kivasti käytetty tätä jalokurjenpolvea puistossa puiden aluskasvina. Pistin korvan taakse, kun itsellä voi olla tulossa vastaava tilanne eteen. Se kasvihuoneen montusta kaivettu savikasa pitää saada piiloon, ja siinä on 9 metriä savea jonossa ojan pielessä. Ajattelin laittaa siihen jasmiketta, kanukoita, maanpeittokasveja ja ehkä lavasta löytämäni kaksi nuokkusyreeniä, jotka kylvin 2006. Tosin en tiedä, millä innolla nuokkusyreeni pukkaa juurivesoja? (Ja lisäksi minun pitäisi kesyttää ojan koiranputki-puoli.)
Mä en yhtään ihmettele, että taimet puutarhakaupoissa maksaa. Mun nuokkusireenit on vasta 40 cm korkeita…
Lueskelin koko ketjusi sadeaamun ratoksi. Paljon olette saaneet aikaan. Ja kuvat ovat tosi ihania. Minulla on kevään kylvöistä 12 pikku nuokkusyreeniä purkeissa. Ilmeisesti edessä piiiitkö odotus kukkimiseen.
Ei ole kuvaa tällätä tällä kertaa. Ritarinkannukset kukki, ja havaitsin ilokseni kuolleeksi luulemani Nuits de Yong-ruusun olevan hengissä. Kesäkuussa raakkaamassani katajapenkissä puski taas rikkaruoho-invaasio, tällä kertaa ei juolavehnää, mutta pillikettä! Ilmestyivät kahdessa viikossa…! Epäilen, että tulivat pussimullan mukana. Nykäisin nurin. Kuutamohortensia kukki myös, ja keltalehtinen suikeroalpi. Pisamakello+ varsankello+ukonkello on aivan ihana!
Parista mansikkarivistäni irtosi mansikat pojan kakun päälle, muuten oli aika paljon homeisia. Kurpitsat ei kasva, liian viileät kelit, enkä jaksa niitä peitellä harsoihin. Sen sijaan viinimarjapuskille sain päähäni laittaa hallaharsot. Verkkoihin jää räkättejä kiinni, eläinystävän sydäntä vääntää semmoinen. Haukankuvat ei meilläpäin auta, nämä osaa erottaa feikin aidosta.
Kasvihuoneprojekti edistyy! Ristimitat on otettu ja merkitty.
Lähistölle sattui eilen maalaistalon huutokauppa. Olikin elämäni ensimmäinen huutokauppavierailu. Siellä meni puoli päivää ja kävi loistotuuri; löysimme kasvihuoneeseen oven (ja mökin keittiöön pöytäkaluston aitoa melamiinia no kun kympillä sai). Jyrsinkin olisi ollut kaupan, mutta en uskalla käytettyä hommata. Joku huusi, ja aika korkeaan hintaan vieläpä.
Ovi: Aito pullonpohja-lasinen umpipuinen ulko-ovi, ainoana huutajana sain 5 eurolla, ja hyvässä kunnossakin, maalikaan ei ole hilseillyt. Kaupan tekijäisiksi tuli toinenkin peili-ovi 40-50-luvulta, jossa sormipanelipäällyste toisella puolen, laitettaneen vintille jatkoprojekteja (huvimajan lasitus) varten. Käytännössä ilmaisia ovia.
Ihmettelin kyllä, että vanhat umpipuiset ovet ei muille kelvanneet, mutta parista kappaleesta 50-luvun todella kulahtaneita ikkunoita oikein kisattiin… ?? Joku muoti 
?
Keskiviikkona sitten hakemaan laastia, rautaa, harkkoja, ja muuta.
Huoh. Kameraan tuli mystinen vika. Se ei pirulainen laukaise kuin maisemakuvaus-asetuksessa. Zoomi ei toimi. Epäilen pikku vintiöitä, mutta en löydä vikaa asetuksista...uutta en nyt just voi investoida, kun autoon piti tehdä jarruremppa ja katsastusmies läjäytti vielä sen päälle listan "korjattava kuukauden kuluessa". Auts. Ainakin kasvihankintoihin ja kukkasipuliostoihin tuli nyt stop vähäksi aikaa.
Hankintalistalla on yhtä ja toista.
Kasvihuone etenee, hitaasti mutta vakaasti. Me aloittelijat laitoimme anturaksi tavallisia betonilaattoja, sihtailimme ne tarkasti vaateriin. Muurasimme harkoista kivijalan, samalla laitoin betonia sellaisiin kohtiin, mihin en halunnut hiirenmentäviä reikiä. Mitään myllyä ei ollut, lapiolla ja kepillä sekoitettiin paljussa. Mies taivutteli sinne harkkojen väliin raudoitusraudat.
8 harkkoa laitettiin "väärinpäin", eli se reikä mikä niissä oli keskellä, tuli ylöspäin, kun muut tuli urapuoli ylöspäin. Seuraavana viikonloppuna ostettiin 4 kestopuista 10*10 cm palkkia ja otettiin mitat, porattiin/upotettiin niihin reikiä vastaaville kohdille metallisia 25 cm pitkiä haponkestäviä tappeja. Mies hakkasi ne moskalla puuhun upoksiin. (Minun voimilla olisi jäänyt upottamatta.) Sitten nostettiin "hirret" pois, täytettiin harkkojen reiät melkein piripintaan betonilla ja hirret takaisin, niin että tapit upposi betoniin. Nyt ne hirret istuu tukevasti, eikä heilu alajuoksu yhtään minnekään, eikä lasien pitäisi helistä. Paitsi mitä nyt hirret oli hiukan kieroja, vaikka kuinka sihdattiin. Koskas meikäläiset rautakaupasta olisi suoraa puuta saaneet? Niin että mitäpä siitä onko kivijalka vaaterissa...
Viikonloppuna haettiin lisää kakkosneloskestopuuta, kulmarautoja, ja haponkestäviä ruuveja, mutta kaatosateen takia raksa ei juuri edistynyt. Sain tosin melkein viimeisen ikkunan rapsuteltua puhtaaksi. Laskiessani laskin kustannuspolitiikkaa, ja 12 neliön hinnaksi on tullut jo tonni euroa kaikkine tykötarpeineen, kun otetaan huomioon maalinpoistoaineet ja rautakaupan pikkutilpehöörikin. Halpoja tomaatteja, sano...Olen ikionnellinen, jos Rouvastupa, kuten mies sitä kutsuu, valmistuu ensi kesänä. Kestopuuhun päädyttiin siksi, että maalata ei ehditä millään ennen talvea ja lehtikuusta ei täällä ole myynnissä. Rautakaupan mies sanoi, ettei kestopuuta kannata maalata edes ennen ensi kesää. Näinkö on?
Muutoin koleat kesäkelit on vaikuttaneet kasvimaan satoon. Kurjatuottoiselta kasvimaalta nostin eilen pari kiloa vahinkoperunaa:) Lämpökompostissa olleet talviset perunankuoret eivät olleet maatuneet, ja kurpitsoille levitetyssä lastissa ne sitten alkoi itää. Minun oli tarkoitus kääntää kasvimaa ja nyhtää pois kurjatuottoiset kurpitsat, vaan kuokkiessani sain yllätyksekseni nyrkin kokoisia uusia perunoita. Ihmettelin asiaa puhelimessa vanhalle mummolleni. Mummoni selitti, että hänen lapsuudessaan saatettiin laittaa maahan pelkät kuoret, kun itse potut syötiin.
Sipulitkin ovat niin surkeita, että niitä saa suurennuslasilla etsiä. Porkkanat vasta peukalon kokoisia, vaikka yleensähän me niitä jo tähän aikaan syödään. Noh, saahan noita kaupasta.
Katselin perhosten hääräämistä nauhuspenkissäni ja hiffasin niiden luota sinipallo-ohdakkeen. En ole kylvänyt sitä tai edes vaihtanut, joten ei mitään käsitystä, miten se meille on joutunut. 
Juu paremmin kuulemma pysyy maali kestopuussa kun antaa olla vähintään vuoden sään armoilla. Peukku yllätysperunoille ja sinipallo-ohdakkeelle! 
Herttileijaa
, miten minulla on jäänyt tämä galleria tarkkaan tutkimatta. Nyt selasin alusta loppuun ja edestakaisin. Miten loistavaa, ei mitään viivasuoria tusinaistutuksia, vaan luovaa, elävää, ekologista ja työviikon jälkeen virkistävää katsottavaa ja luettavaa. Kuhneamme!!! sammakoita, sisiliskoja, pinkkiä ja harmaata, kasvihuoneen suunnaton käsinkaivettu monttu keväisine talviturkinheittoineen… ah. Uudistunutta ilmettä, kierrätystä ja hyviä ideoita. Savimaan parissa puurtavana mökkiläisenä osaan arvostaa työn määrää! Kyllä lisään katsottavien listalle.
Päivitystä taas raksalta.
Arkkitehdin rooli lankesi minulle. Alaparrujen laiton jälkeen sain heittää käsistäni ikkunoiden rapsutuksen, ei joutanut ja seinää piti saada pystyyn. Ei jäänyt pahaan malliin, kolme, ne voi hoitaa keväällä paikallaan. Ensimmäinen nurkkatolppa tehtiin sekin hirrestä, ja kiinnitettiin naulauslevyillä, haponkestävillä ruuveilla ja kulmaraudoilla. Mies porasi, minä hoidin vesivaakaa ja paikalleen työntämistä. Ei tätä yksinään kyllä tee!
Lauantaina 15.9. taas rautakauppaan, reissuun meni 4 tuntia. Reissun jälkeen saatiin pystyyn idän puoleisen pään eka hirsinen nurkkatolppa. Sitten otettiin ensimmäinen ikkuna, ja mitattiin sen väliin seuraavan kakkosnelosen paikka. Naulattiin kakkosnelonen levylle pohjasta, ja koitetiin tähdätä pisin naula niin, että ei ole hapon kanssa tekemisissä. Ruuvit olisi nostaneet liikaa tolppaa ilmaan, vaikka olivatkin ns. uppokantaisia, mutta ne eivät uponneet naulauslevyihin. Kakkosnelonen vaateriin ja rautaa joka puolelle tukemaan, kulmaa ja suoraa levyä, haponkestäviä ruuveja ja ikkunan alle nauloja. Sitten ikkuna ruuveilla sisäpuolelta, kiinni alhaalta ja sivuilta, sisäpuolelta. Päätimme olla kiinnittämättä niitä yläpuoleltä, ajatuksena että jos puu elää tai rakennus vähän nousee…Toinen ikkuna samaan malliin. Illan ollessa jo pimeä ja otsalampun valossa minä mittasin etelän tolpan vaaterissa olon hiukan pieleen , (ja saan sitten siitä syyttää itseäni, ilmoitti mies, kun anoppi kyselee, miksi on vinossa). No saakeli, ei se ole helppoa pimeässä ja kolmeen suuntaan…Mies teki nurkkatolppiin lisäksi vielä pitkät puiset tuet alahirttä vasten, jottei kuulemma ole pelkän raudan varassa. (En kylläkään tykkää niiden ulkonäöstä, mutta saanen ne naamioitua) Saunaa lämmittämään, alkoi olla iltaseitsemän, uupuneita. Illalla nukutti niin perusteellisesti. Yöllä satoi vettä.
Sunnuntaina tuli lisää vettä kuin Esterin pers- ja pakkasimme suosiolla kassit. Ei asiaa kasvimaalle, ei minnekään. Paitsi jos rakastaa kolmea kiloa savea per saapas ja siivoamista. Dahliat alkoivat parhaimmillaan kukkia, minä häivyin paikalta. Voi dahlia-parkojani…Ihmettelin lähtiessä, että katsura punertuu, mutta mustaselja on vaan vihreä.
Pari viikonloppua jäi sitten väliin, kun oli yövieraita ja kisareissuja.
Lokakuun 6. päästiin taas asiaan. Kolmas ikkuna oli mallia aukeava. Sen karmit piti tehdä väljäksi, jotta se mahtuu aukeamaan. Saranat löytyivät rautakaupasta, kun ensin muisteli, että oikea vai vasen- ja olisi pitänyt ottaa molempia, sillä seuraavalla reissulla sieltä oli loppu just se oikea… Piirtelin saranoiden paikat ja mies porasi kiinni. Nätisti meni, ja molemminpuolinen 5 mm rako tukitaan sisäpuolelta listalla. Etelän nurkkatolpan lähestyessä piti pitää arkkitehdin kahvitauko. Mikä ikkuna? Lautaa? Kasasta löytyi kuitenkin vasensaranainen kapea tuuletusikkuna, ja aikamme mittailtuamme totesin, että nurkkatolppaan kiinni kakkosnelonen, ja se on melkein siinä, ja se on aukeava. Loppu sentin rako ratkotaan jotenkin luovasti. Siis tolppa on just sinnepäin vinossa…
Sunnuntaina tehtiin ikkunoille vinotuet, ja siinäkin pähkäiltiin joka kulmaa. Ei se mene kuin tanssi…Siihen jätettiin.