Seuraava viikonloppu oli 13.10. Perjantaina pysähdyttiin Hyvinkäällä rautakaupassa, eikä niilläkään ollut just niitä oikean puolen saranoita, prkle. Lauantaina karjalanpaisti paistinpannun kautta 150 asteeseen uuniin ja menoksi, haettiin taas lisää kakkosnelosia. Eihän se rautakaupassa käyminen matkoineen vielä mitään, mutta sen halvatun puukuorman sitominen turvallisesti peräkärryyn. Siinä menee pelkästään tunti. Sää oli kuitenkin mainio, ja kelissä teki töitä villatakki päällä. Vielä ei tarvittu tikkaita.
Rautakaupan jälkeen ohjelmassa oli Kolmas ja neljäs nurkkatolppa ja oviaukko. Kolmas meni iloisesti, samoin oviaukko. Kynnyksen alaosan öljysin, siinä ei maali tule pysymään. Sää oli mainio, ja kelissä teki töitä villatakki päällä. Vielä ei tarvittu tikkaita. Neljännen kohdalla alaparru vierti, ja oli justiinsa siitä vinossa, mihinkä se tolppa piti sijoittaa. Mies piirsi kulmalla suoran ja naulasi levyn pohjaan, ja minä menin ottamaan vaateria. Ei helv, sehän oli etelään kenollaan kuin Pisan torni. Ihan päin pers…Mies noitui ja manasi. Minä katselin ja kallistelin päätäni ja tartuin parruun, käänsin parrun pohjoisen kyljen etelään päin. "Mitä hittoa sä nyt touhuat? "Hys", sanoin miehelle ja otin vesivaakan. Se oli pilkulleen vaaterissa. Se oli vaaterissa joka suuntaan. Kohtalon sormi. Mies oli vahingossa sahannut vinoon ja se istuikin kuin mummo keinutuoliin. Taivastelimme ja lyötiin kiinni, otsalampun valossa. Saunan lämmitykseen ja muksuille ruokaa. Paitsi että sisälle mennessä poika olikin keittänyt perunat ja kattanut pöydän, ja saatiin istua valmiiseen pöytään. Vanha kaksilevyinen uuni oli hautonut karjalanpaistista oikein mureaa. Saunan jälkeen sammuin sikeään uneen sohvalle, enkä herännyt ennen aamua.
Sunnuntai jatkui pohjoisseinän teolla. Tippanokalliset ikkunat loppuivat, ja piti siirtyä sisäkarmeihin, jotka tietenkin piti ruuvata kiinni ulkopuolelta. Mistä varmistui, että rakennuksessa tuskin säilytetään mitään arvokasta, kun sinne voi mennä sisään ihan vaan ruuvimeisselillä…Onneksi kasasta löytyi yksi vasenkätinen ikkuna, joka saatiin aukeavaksi. Seinän tekoon tuli jo rutiinia, ja pääsimme iloisesti rivin loppuun ja saimme vinotuetkin tehtyä. Iloinen mieli, aurinko lämmitteli mukavasti ikkunan läpi. Yes! 
Koululaisten syysloma 18-19.10. Otin toiveikkaasti lomaa myös keskiviikon. Tiistaina satoi vettä-> ei lähdetty, mutta käytiin halpahallissa hakemassa ruuveja ja kulmarautoja ja levyjä. Reippaasti halvempaa kuin ns. virallisissa rautakaupoissa. Keskiviikkonakin satoi vettä, ja lähdettiin aamupäivällä, ja kun ei ollut kiire, niin käytiin Hyvinkäällä shoppailemassa. Ostin merkkitalvikumpparit, hajoileviin halpiksiin kyllästyneenä. Otettiin matkalla ruokaa perjantaihin asti, jolloin anoppi halusi ottaa jälkikasvun hoiviinsa. Dahliat kukkivat vielä tullessa upeasti, ajattelin hajamielisenä peittää ne mutta unohdin. Siivosin ja lämmittelin pirttiä ja mies lämmitti saunan.
Torstai valkeni aurinkoisena. Hajamielisen puutarhurin dahliat olivat saaneet hallaa, ja roikkuivat vihreänruskeina. Ohjeistin lapsityövoiman euro- ja karkkipalkalla töihin, ja lapset haravoivat ja nostivat (säälittävän surkeat) porkkanat ja tekivät sisälle lämmityspuita. (Luojan kiitos ne pihakoivut lähti viime syksynä, koska vaahteran ja poppelin lehtien haravointi menikin tällä kertaa helpolla, suoraan puiden juurille! Pihalla ei ollut juuri mitään lehtimassaa. Komposti ei täyttynytkään tällä kertaa.)
Keli muuttui. Vettä satoi ajoittain, raksan ympärys oli kuravelliä montun ulkopuolelta. Kumpparit tulivat oitis käyttöön. Jouduin tuomaan raksan ympärille pitkospuita, sillä työvaihe vaati jo seisomista, ja pahimpien kuurojen aikaan pakenimme sisälle. Saimme kuitenkin valmiiksi etuseinän, jonne tuli yksi ikkuna. Ehdotin innokkaana, että takaseinä olisi jo "ikkunoitettu", mutta mies tuumi, että ei vielä, jos käykin niin että kurkihirsi lipsahtaa ja hajottaa ikkunan. Oviaukkoa tuettiin ylimääräisillä palkeilla ja vinotuilla, jotta se ei huojuisi, kun kurkihirsi tulee sinne päälle. Mies teki oviaukosta alunperinkin muutenkin tavallista korkeamman, ja jäykisti sen suoralla tuella siitä osasta, mihin oven yläosa osuu. Etuseinä vinotukineen valmistui melko nopsasti, tosin ikkunaa laitettiin taas kiinni roikan ja otsalampun valossa. Vielä illan päätteeksi pähkäilimme katon kulmaa ja korkeutta, ja päätimme "jammailla" asiaa aamulla laudoilla.
Vaikka kuinka illalla pähkäilin, en osannut laskea kolmion kulmia. Kaavat olivat suloisesti unohtuneet. Eikä auttanut nettikään eikä laskin. Taito hukassa. Perjantaiaamu valkeni aurinkoisena, enkä nukkunut koko yönä, jännäsin niin kamalasti katon tekoa. Nousimme ajoissa ylös ja menimme tutkimaan katto-asiaa. Laudoilla pähkäiltyämme totesimme, että 260 on ihan ok kattokorkeus, ja kulma aika linjassa viereisen ulkorakennuksen kanssa. Oven päälle tulisi pieni tolppa, ja sen päälle kurkihirsi. Muksut autoon, tipautus anopille ja rautakauppaan. Ostimme kakkosnelosta ja hirsiparruja. Kurkihirren (6 metriä) valinta oli yhtä tuskaa, koska vuodenajasta johtuen rautakauppa ei ollut enää täydentänyt varastoja ja jäljellä oli ne, jotka ei olleet muille kelvanneet. Valitsin kasasta parhaan, ja sekin oli loppupäästään kiero ja vajaakanttinen. Perille päästyämme huilasimme ja sitten projektin hankalin vaihe: takaseinän tolppa pystyyn.
Se oli pelottava vaihe meille molemmille, sillä leikkimökki rakennettiin aikoinaan hiukan eri tekniikalla eikä meillä ollut suoraa tietoa eikä ketään, keneltä kysyä. Tutkimme kurkihirren varaan tehdyn ulkorakennuksen tekniikkaa viisastumisen toivossa. Alaparru oli kyllä melkolailla suora takaseinän kohdalla, mutta miten tolppa saataisiin tuettua kunnolla tukevasti, vaateriin ja jaksaisinko tukea painavaa hirttä suorana kun mies poraa? Ja mikä tulisi olemaan parrun ja sivujen pituus? Mittailimme taas hyvän tovin ja sitten eikun toimeen. Naulauslevy oli suurin mahdollinen ja 15 cm nauloja upposi, samoin pisimpiä haponkestäviä ruuveja. Ja tolppa vaan alustavasti kiinni, isot kulmalevyt sivuille ja naulauslevyt eteen ja taakse. Ja siinä se seisoi, ihan yksinään - ja suorana. Jaksoin kannatella!
Mies tuki takatolpan vielä yön ajaksi maasta käsin ja sivuilta. Pystyssä pysyi yön yli.
Lauantaiaamun ohjelmassa oli tehdä kolmen sivun ikkunoiden päälle kakkosneloset, joiden päälle tulisivat sitten kattovasat ja katto. (Ehdotin, että kaivettaisiin vajasta isävainaan sirkkeli, jotta homma nopeutuisi, mutta mies ilmoitti, että arvostaa kovasti sormiaan ja sahaa mieluummin.) Lieve ja kattoparru työntyisi etuosassa ulos 45 cm, eli monttuun ei ainakaan sieltäpäin kattovettä sataisi. Kakkosnelosen pituus ei ihan riittänyt koko sivun matkalle, joten siihen tehtiin loviliitos yhden sivutolpan kohdalle. Minä työnsin ja mies väänsi.Raksan sivuilla ei upottavan saven takia ollut kiva seistä: tuolin jalat osuivat kovaan murskeeseen ja montun ulkopuolella saveen. Luovat lautatukiratkaisut olivat käytössä, tikapuut eivät käyneet. Kakkosneloset saatiin naulaamalla ja ruuvaamalla ja monella levyllä kiinni, ja sitten alkoi hermostuttavin vaihe: kurkihirsi.
Mittasimme hirren ja sahasimme pahimman kieron osan pois. Merkitsimme ulospäin tulevan osan.
Kypärä päähän, komensi mies ja hain metsurinkypärin vajasta. Näytin kuulemma ET:ltä, hirnui ukko. Ha ha. Ensimmäinen ongelma oli se, että tikapuut piti saada niin, ettei oviaukko notkahda sisäänpäin miehen painosta. Tuimme oviaukkoa sisäpuolelta parruilla ja tungimme niiden tueksi kiviä ja ylijääneitä harkkoja ja lisäksi minä roikuin vastapainona. Oviaukko ei liikkunut. Pieni kannatintolppa oven päälle tehtiin pitkälleen asetetusta hirrestä ja isoilla ruuveilla, levyillä ja kulmaraudoilla kaikilta sivuilta kiinni. Sen viereen nostin kakkosnelosen avulla kurkihirren toisen pään, jonka mies sitoi niin, ettei se tipahtaisi sivulle päin.
Takatolppaa pelkäsin. Mies käski hakea vasaran, mitan, kulmaraudat, ruuvit ja naulat lähietäisyydelle. Pelkäsin kuitenkin ihan turhaan, sillä miehelläni on sen verran pituutta, että hän sai kurkihirren nostettua kaksimetrisen tolpan päälle ihan kivijalan päällä seisomalla, kun minä kannattelin hirttä keskeltä apuna. Siellä se pirulainen nökötti! (Minulta olisi jäänyt tekemättä.) Hirsi alustavasti päistä tukevasti kiinni, ja tarkistimme vaakasuoruuden. Suora oli, lopullinen kiinnitys. Samantien takaseinän tekoon. Irrotimme väliaikaiset tuet, ja aloitimme takanurkasta. Ikkunat olivat vähissä, ja aikomani kaksi 117 cm ikkunaa eivät käyneetkään, jaosta olisi tullut liian omituinen ja takaseinästä pimeämpi. Otin lopulta viimeiset 2* 47 cm ja 2* 67 cm ikkunat, ja niillä pääsimme parhaiten jäykistämään takaseinää, kun nurkkatolppia vastaan tuli vinotuet, ja takatolpan viereen vielä ylimääräiset kakkosneloset ja vaakatuet. Tolpan viereen suunnittelin ensin aukevia ikkunoita, mutta mies kielsi turvallisuussyistä. Joskus miehellä on enemmän järkeä kuin minulla, myönnetään…Ikkunan tilalle tulee laudoitus. Takaseinälle vielä ikkunoiden päälle kakkosnelonen, ja nyt runko oli varmasti jäykkä.
Illan pimetessä istuimme ja tuijotimme "taloani".
Sunnuntai 21.10.
Heräsimme taas aikaisin ja painumme työmaalle. Nyt piti pähkäillä kattovasat. Kumpikin oli mielessään visioinut, että oven päälle voi laittaa vasan öh, jotta yläkolmion voi laudoittaa, mutta ei se käynytkään, koska ovikehikko oli sen verran leveä, että vasa olisi sojoittanut ihan eri suuntaan kuin muut. Siihen pitää taas keksiä luova ratkaisu.
Päätimme aloittaa oven takaa, koska meidän olisi pähkäiltävä, mihin kulmaan ja miten kakkosnelosen pää sahataan, ja se jäisi parhaiten piiloon, jos irvistelisi. Mies mietti ensin puiden naulaamista toisiinsa ristiin, muttei se tuntunut hyvältä ja tukevalta ratkaisulta. Kulma voisi pettää ja aueta kuin hanhen siivet. Ehdotin, että katsotaan, paljonko on pituus kakkosnelosen parrua koskettavasta alaosasta ulos työntyvään alalaitaan ja vedetään parrusta suora viiva ylöspäin. Otetaan kolmion mallinen pala pois. Ei meillä ollut mitään keinoa tai tietoa mitata, mikä se kulma oikeasti olisi. Kinattiin tovi, ja päätettiin sitten kokeilla.
Sekään ei ihan mennyt putkeen, sillä yläpäähän jäi porkkanan mallinen rako. Mutta mies päätti lisätä lankun yläpäähän sentin, ja kohtaamiskulmasta saatiin täydellinen. Kantapään kautta. Teimme sitten ensimmäiset päätyvasat, jotka naulattiin kiinni kurkihirteen ja kiinnitettiin vielä ruuveilla ja naulauslevyllä ja kulmalevyillä ikkunoiden päällä olevaan kakkosneloseen. Vasan pitäminen naulatessa paikoillaan oli todella vaikeaa, kun se ei saanut liikkua yhtään. Liepeen mitaksi halusin 44 cm, ja se piti pitää siinä merkissä. Naulatessa vasanpiru pomppii…Sitten meiltä loppuivat ruuvit, ja anoppi tiputti jälkikasvun pihalle.
Oli vielä sen verran aikaa, että ehdin kuopaista maahan satakunta kukkasipulia ja nostaa rupsahtaneet dahliat, ja vielä juosta jänis- ja myyräverkot hedelmäpuille.
Elo alkaa muuttua kiireiseksi, kun luennot alkoivat. Maanantai kului luennolla, tiistaina pingoimme taas rautakauppaan, keskiviikkona luennolla ja torstaina lasten asioita…Perjantaina otin lounasruokalasta kastikeannoksen mökille vietäväksi. Olin sippi, ja ulkona oli pääkaupunkiseutulaiselle aika varhainen ensilumi. Meillä oli talven yllättämänä autossa kesärenkaat ja tiet aika jäiset, pakkasta 8 astetta luvassa. Päätimme viettää koti-illan ja lähteä matkaan aamusta, kun ei rautakauppareissuakaan tarvittu.
Aamulla tiet olivat sulaneet. Pakkasin kylmälaukkuun pakastimesta ylijäänyttä riisiä ja valmisannoksen. Ajelimme varovasti ja alinopeutta pahimmilla pätkillä, oli kesärenkaat ja hirvenmetsästysaika. Pihaan tullessa huomasin jäniksen jälkiä, ja sitten tajusin, että vieressähän menee ajokoiran jäljet. Ajo oli mennyt suoraan halki meidän mökkitontin.
Mökillä otti aikansa laittaa lämmitys kuntoon, kun emme olleet arvanneet siirtyä vielä patterikauteen.
Mietiskelimme, mikä on järkevä väli vasoille. alussa sitä ei paljon tarvinnut pähkäillä, koska välin määräsi ovi. Päädyimme 60 cm, jotta katto kestäsii lumikuorman painon ja tikkaat mahtuvat väliin.
Puoliväliin saakka vasojen teko meni hienosti. Tajusimme, ettei parruun naulan hakkaamisessa ole järkeä, vaan helpommalla pääsee isoilla kulmaraudoilla, jotka sekä sitovat vasat toisiinsa, että estävät vasan kellahtamisen sivusuunnassa. Eikä vasaa tarvitse pitää kiinni hampaat irvessä, kunhan tukee, ettei tipahda. Jäiset kiinnittämättömät vasat tipahtavat yllättävän helposti. Onneksi laseja ei särkynyt… Kakkosnelosetkin onnistuivat olemaan suoria. Lopetimme illan tyytyväisinä. Saunomiseen ei riittänyt virta. Pesin ja kiehautin sisällä harvinaisen surkean porkkanasatomme, heitin paistinpannulle öljyyn mausteita, kippasin sinne riisin, ananasta ja papuja liemineen, ja söimme valmisannoksen kera. Vintin kesähuoneet lämpesivät vielä patterilla, kunnon pakkasilla ei enää kannata yrittää.
Sunnuntai 28.10.
Aamulla kävin laittamassa kolmessa metrissä huitelevalle hopeavaahteralle myyräsuojan. Älytön kasvuvauhti, olen istuttanut sen muistaakseni 2008! Kultasade vm 2007 taimenvaihto on yhä suojaamatta, ja ehkä ensi kerralla kannattaisi, se kun on vasta tänä vuonna lopettanu jurottamisen ja alkanut kasvaa. Jäniksille se kelpaa…Lisäksi pistin lintulaudat, talipallot ja rasvatangot paikoilleen, ja tiasten kuhina alkoi samantien. Punatulkkuja ja yksi pikkuvarpunenkin kävi, eikä niitä niin usein meilläpäin näe. Ruuan pitäisi riittää parisen viikkoa.
noh, raksalle. Teimme taas vasat vanhan mallin mukaan, mutta tällä kertaa se halvatun kieroutuva kurkihirsi teki tepposia. Mitä pidemmälle etenimme, sitä iloisemmin toisen vasan vinopää nousi toista ylemmäs ja toisessa päässä liepeen mitta heitti, niin että alun 44 cm oli lopulta 47,5 cm. Voihan helv…Rakennuksen runko ei ainakaan ollut kierossa, joten emme keksineet heitolle muuta syytä, kuin yläparrun kierouden. Pistosahalle tuli taas lisää käyttöä. Liepeen kohdalla vasojen mittaheitto vaikuttaa rännilaudan kiinnittämiseen, eli liika otetaan pois. Loppupäässä jouduimme myös tihentämään vasojen väliä n. 45 cm väleihin, jotta saimme yläkolmioiden lautaamiselle tukiapua kattovasasta. Tikapuut mahtuivat väliin just ja just, mutta miehellä itsellään oli hartioiden kanssa vaikeuksia. Noh, valmista tuli, luovilla ratkaisuilla…
Nyt on sitten loppu raudat ja puut. Ensi viikon ohjelmasta en vielä tiedä, ainakaan rautakauppa ei ole auki. Mies ehdotti, että jos keli suosii, täytetään vasojen välit ikkunoiden päällä (ettei sisään tuule), ja tehdään oven vieruisille etukolmioille naulaustuet. Sitten pääsisi hyvällä tuurilla katon laudoittamiseen…
Kierrätyskeskuksessa pitäisi käydä katselemassa, minkälaisen lavuaariratkaisun voisi kehitellä. Saisi pestä käsiänsä huoneessa.
mutta nyt luennolle
Tässä nyt vähän kuvia tältä kesältä
itsekylvetty kuolanpioni vm 2005 otti ja kukki 
rojekti, kauan haaveiltu, alkaa saada näkyvämpää muotoa!
Piharusakko, tätäköhän se ajokoira oli jahdannut, kun nyt lumentulon aikaan tultiin?
Auringontähtiä. Jatkuva sade piiskasi monet perennat nurmikolle, vaikka tukiakin oli laitettu. 
Taimenvaihdosta saamani perusperinteinen ukonhattu, ilahduttaa kovasti!
Cirtonella-lilja ja katsura. Taustalla halvatun poppelirivi, joista haluan vielä joku päivä eroon. (osuu sähköjohtoon)
Meidän ihan ekat omenat, Moskovan päärynäomenapuu. Puu istutettu 2007 syksyllä muistaakseni, joten ei se ole ollenkaan niin hidas kuin kaneliomenat, ja sen oksakulmat ovat avoimemmat. Puunakin kauniin mallinen katsella ja maistuu hyvältä, ei ole hapan. Suositellaan jopa savimaille, voin suositella omasta puolestani. Omppujen pitää antaa kypsyä syyskuun loppupuolelle asti. 
Projekti etenee. Tässä alaparrut on lyöty haponkestävillä tapeilla kiinni sementtiin. Osa harkoista muurattiin sen takia "väärinpäin", että niihin saatiin upotettua betonia tappien kiinnitystä varten. Painot päällä, etteivät parrut nouse. Harkkojen välissä on raudoitusrautaa ja laastia. Mies täytti näkyviin jääneet harkkojen urat betonilla estääkseen sadeveden menon sinne uriin ja olisi halunnut laittaa sitä kivijalan toisellekin puolelle, mutta minusta se oli tarpeetonta ja saattaisi lahottaa hirren. Jos sisäpuolelta ura näkyy, niin ei se mitään haittaa ja hirsi pääsee tuulettumaan. 
Seinää alkaa syntyä. Kolmas ja kuudes ovat aukeavia, ja kuudennen vieressä on se meikäläisen vinoon vääntämä takatolppa.
Takana haaparivisto alkaa muuttua mielenkiintoisen punaiseksi. Kaulasin haavat viime syksynä. Kaulaamattomattomien syysväri on keltainen. 
Katsura tuleentuu! Se on selkeästi tykännyt paikanvaihdosta (tästä kaadettiin ne koivut). Samoin halpa tarjoustalon kirjava muratti tuleentuu, se talvehti tässä viime talven. Mustaselja ei vaan älyä tuleentua. Citronella-liljankin lehdet menivät kivasti punaisiksi. Liljakukkosodassa otin aikaisen otteluvoiton tänä vuonna ahkeralla myrkyttämisellä, ensi vuosi on oma lukunsa…ihan eko ei voi kyllä aina olla, ja se harmittaa.
Tapojeni mukaan tumppasin penkkiin taas istuttaessa ihan liikaa kasveja 
, ja siinä on mm. hevoskastanja, mustaselja (katsuran vieressä), jouluruusu, jättituijavauva, helmipensasvauvoja, kiinankeltakärhö…saa nyt sitten nähdä, mitä niistä keväällä on enää jäljellä ja varmaan pitää siirtää jotain väljemmille vesille. Olen aikaisemmin onnistunut tappamaan yhden keltakärhön. Nyt näyttää, että yksi keltakärhö älyää lähteä kiipeämään kelottuvaa katajaa.
Hevoskastanjaa täällä on yritetty monta kertaa myöskin. 
ja tässä nyt mennään raksalla, saa sitten nähdä ehditäänkö tähän katto saada ennen talvea. Kelit vaikuttaa asiaan, vesisateessa ei olla savikossa hommissa. Rautakauppaan nyt kumminkin tänä iltana, vaikka lauantaiksi onkin luvattu vesisadetta. 
Marjapensai
ja piti vielä laittaa, että nuo vanhat marjapensaat on lähtölistalla…kunhan uudet alkaa tuottaa.
Hieno väritys tuossa katsurassa.
Kyllä tämä talvi on ollut talvenvihaajalle kamalan pitkä. Nyt vasta lumet alkavat sulaa Helsingissä ja Kaisaniemen varsapuistossa näkyivät eilen krookusten ja sinililjojen piipot puskien alla. Viikko sitten mökillä kahlattiin lumihangessa, eikä kurkia näy vielä missään. Kanahaukka lensi sentään pihalla pään yli, mutta pikkulinnut oli nopeampia ja pinkoi tontin reunapensaisiin piiloon. Vastapäisen pellon omistaja oli käynyt karsimassa ojalinjaa ja kaatanut meidän puolelta ainokaisen nuoren pihlajan 
. Vissiin vahinko. Muuten en kapinoi, tontille tuli lisää valoa. Karsin itsekin nuoria haavantaimia ja harvensin risukkoa. Yksi iso pajupuska pitäisi vetää matalaksi tänä viikonloppuna, vaikka se vesookin uudestaan. Meillä on lisäksi koripaju, mistä lie tullut, ja se saakin olla, sen pitkät ja notkeat oksat ovat vihreän kuorensa kanssa todella kauniita.
Talvi on mennyt töissä ja luennoilla, ja nyt on kirjatenttivaihe päällä. Lukeminen töiden päälle vaatii kyllä itsensä pakottamista. Tomaatintaimet jäi kylvämättä, mutta saahan niitä torilta. Eikä yhtään siemeniä ole tilattu mistään, ostettu vähän. Kunhan nyt saataisiin kasvihuoneeseen katto ja lattia, ja seinät umpeen, niin josko sitten ensi vuonna. Projekti on tosiaan hidasta, kun sitä tekee vain viikonloppuisin.
Kylvin maaliskuun loppupuolella jättikurpitsan, ainokaisen siemeneni ja se on ällistyttävän iso jo. Muuten on kylvöt olleet kylmäkäsittelyiden varassa, sillä sisäkasvihuonetelineeni hajosi viime vuonna. (Ihmeen huonoa metallia) Uutta en tullut ostaneeksi. Ostin halpiskaupasta dahliat, pionit ja muitakin juurakoita (kun halvalla sain kuin Sulo Vilen.). Risiininsiemen ei itänyt, mikä oli pettymys. Liotin sitä, ja muistin vasta toissapäivänä, että sitä olisi pitänyt hankata hiekkapaperilla ja liottaa alkuun kuumassa vedessä.
Mutta puutarhamessut ovat tänään, ja siitä se kevät taas lähtee! Suunnitelmia uudesta kukkapenkistä on taas…eri asia ehtiikö toteuttaa…
Se on justiinsa tuota, kun työ haittaa harrastusta ja opiskelut päällä. Minulla on sama tilanne, että viikonlopulla ja kesälomalla ehkä ehtii jotain. Kärsimättömyys vaivaa minua, kun suunnitelmia on, muttei mikään valmistu.
Sinä osaat näköjään ottaa asiat fiksummin, kun ostat taimetkin valmiina. Vähemmällä työllä pääsee eikä heti vedä itseään piippuun.
Onnea tentteihin! Kai ne lumetkin sulaa…
Nyt ei ole täräyttää kuvia, kun töistä kirjoittelen. Täällä on yllättävän kuollutta…Kamera on muutenkin vähän kehenossa kunnosa, mutta uusiminen ei mahdu nyt budjettiin. Lupaan uusia kuvia laitella pian.
Keväällä tuli tarkastettua puutarhamessut, Hyötykasviyhdistyksen vaihdot ja postimyyntikuvastot. Suureksi harmikseni lähistön taimitarha vaihtoi kauemmaksi ja nyt en sitten pääse tosta vain piipahtamaan, tein sieltä hyviä löytöjä… Miehen työkuvioiden muuttuessa minä joudun ottamaan kopin toisen lapsen harrastuksesta. Taas pitää kiirettä. Opinnot jatkuu syksyllä.
Risiini otti ja iti sittenkin, ja sain sen ulos penkkeihin.
Jättiläiskurpitsaparka koki kovia istutuksessa. Että ottaa kupoliin paapoa tainta, istua taimi sylissä koko matka mökille ja sitten istuttaessa se halvatun varsi halkeaa…elossa on ja kukkii mutta tuskin tulee ennätyskurpitsoja.
Alcearosea, kyllä edelleenkin kylvän, mutta joku järki nyt sentään, ei yksi ihminen kaikkea ennätä. Ja lopputuloshan perennojen kylvämisestä on se, että maksettuasi siemenpussista 4-5 euroa ja perliitit ja mullat päälle, haaveilemasi 20 taimen sijasta sinulla on 1-2 tainta. Halpaa…? Joten ei ainakaan kovin yleisiä perennoja tai valtavan hankalasti itäviä kannata pussista kylvää, jos taimen saa taimikaupasta/postimyynnistä. Ja sekin pitäisi ottaa huomioon taimiostoksilla, että jos sinulla on vankka ja tuuhea taimi, joka tuntuu 7-8 euron purkkina kalliilta, niin sen voi yleensä jo istutusvaiheessa jakaa moneksi taimeksi. Eli kannattaako kaikkea edes kylvää?
Kylvin kaikki perennansiemenet (=erikoisia ukonhattuja) jääkaappiin ja nakkelin äsken ulos, vasta. Vanha kylmälava oli täynnä, ja uusi valmistui vasta. Löysin kylmälavasta kukkivan perhoangervon, keväällä rikkaruohoksi luulemani ja siirsin sen kukkapenkkiin. Onneksi kitkemiseni on puuskittaista…Sinikämmen pitäisi vielä istuttaa, samoin monta muuta harvinaisuutta. Siemenlaatikkoni on mukavasti vajunnut, ja olen alkanut toipua siemenholismista. Tällä hetkellä jäljellä on voittopuolisesti kaksivuotisia ja kasvimaan siemeniä.
Pensaista keltakotakuusama itää hyvin siemenistä, voin suositella! Kotona parvekkeella odottaa helovuokkoa, unkarinsinivuokkoa, onnenpensaita ja sitten alkaakin jo pätkiä…
Rikkaruohotaistelu on taas… Se saakelin vuohenputki, koiranputki, rönsyleinikki ja juolavehnä, joista joka-ikinen löytää tiensä hakekatteen läpi. Ja kallis 8 v. vanha Vikingin haketin sanoi itsensä irti! Käyttötunteja suurinpiirtein 40.
Kasvihuoneen viereisestä ojasta on kesytetty kemiallisesti rohtoimikät, ja pikkulikka uskaltaa nyt mennä vessaan, kun ei ampiaiset enää pörise metrin päässä. Tietenkään en malttanut odottaa raksan valmistumista, vaan taimitilausta vetämään, ja keltakurjenmiekka Berlin Tiger pääsi ojan pieleen. Lisäksi sinne meni kirjavalehtinen rotkolemmikki, sormivale-angervo ja vuorenkilpi, jota niin moni inhoaa, mutta joka on h’‘’‘’‘’‘’‘’'n hyvä rikkaruohotaistelija, ihan paras meidän tontilla. Ja tiesittekös, jne, että vuorenkilven kuivaneissa lehdissä on arbutiinia, jolla hoidetaan maksaläiskiä ym?
Sain tenttitulokset. Toisesta paras arvosana, toinen hikisesti läpi. Mutta ei tartte elokuussa uusia! Kesäloma oikeasti edessä siis.
Meillä tuli talvitappioita. Meni perhepäärynäpuu, luumu, kriikuna ja kirsikka. Juuresta tulee jotain versopuskaa, vissiin villiä. Plääh. Joskus epäilen, että tontin olosuhteet vastaavatkin vyöhykkeitä III-IV. Noh, ajattelin ottaa päärynään zenmäisen asenteen, siirrän juurakon kompostin viereen. Siinä on jo yksi Lobo-omenan villiverso, mikälie, nuoreksi puuksi kasvanut. Pistän päärynän paikalle Ritausma-ruusuja. Punalehtiruusu siinä kukkiikin jo nätistä, sen sain taimenvaihdossa 2007, mutta en valitettavasti muista keneltä.
En vain aina tajua, miten katsura, pirunkeppi ja hevoskastanjat selvittää talven, mutta luumut, päärynät ja hapankirsikat joutuu kantamaan kompostiin. Vain yksi luumu on nyt elossa, vain yksi kirsikka ja kaksi kriikunaa. En tiedä pölyttääkö kriikuna luumua, sikäli kuin luumun kukintaa koskaan nähdään tällä tontilla.
Ruusuja on ruvennut kertymään. Luulin kasvimaan lähistölle istutetun Papulanruusun kuolleen, ja tälläsin samaan "kissanhautaan" suviruusun juurivesan 2007, sekin taimenvaihdosta. Nooh, nyt aloin pirtin ikkunasta ihmetellä, että kuin se kaksivärisenä kukkii tuo ruusu…Lisäksi Herttoniemen ruusu kukkii kauniisti, ja ainoa ryhmäruusuni Peace selvitti talven kunniallisesti uudessa ruusupenkissään kataja-raaskun (lue köynnösteline) luona. Ja Illiksen mökinruusukin kukki!
Viime luettelon mukaan minulla on:
Ritausma
talon alkuperäinen kerrottu juhannusruusu
Peace
Minette eli Mustialanruusu (löytynyt bussipysäkin ojasta)
Punalehtiruusu
Karoliinanruusu (muistaakseni Papulalta)
Viljamin keltaruusu
Ensi
mökinruusu (Illikseltä)
Nuits de Young
kurtturuusu
Papulanruusu
Suviruusu
Herttoniemenruusu
ja äitienpäiväruusuja, joiden nimeä en tiedä, mutta vastoin kaikkea järkeä talvehtivat ulkona jostain kumman syystä jo viidettä vuotta…?
Noh, kasvitölli nykii taas eteenpäin. Tukimme kattovaarnojen välit kakkosnelosilla tuulelta ja pääskysiltä. Laudoitimmekin vähäsen, mutta lauta loppui juhannuksena kesken…turha työleiriläisen kolkutella kauppiaan ovea…Ostin kierrätyskeskukselta 15 eurolla lavuaarin, josta väkrään vielä käsienpesupaikan. Ostin maalaustarpeita, unohdin pohjamaalit. Mutta kyllä se tänä kesänä valmistuu!
Joutessani väsäsin kasvimaalle uuden kylmälavan, eikä maksanut mittään. Ikkuna on pelastettu kerrostalon julkisivuremontista ja puut on betonitahraisia kaverin raksalta. Onnistui oikein hyvin, mitä nyt millin mittavirhe tuli ja piti vähän höylätä…Maalasin kahteen kertaan mustaksi spraymaalilla ja sisältä valkoiseksi, että taimet saa valoa. Musta näyttää hyvältä kasvimaalla, kun käytävillä on hakekatetta.
Palaamisiin…