Herttavuorenkilpeä meiltä kyllä löytyy, mutta en ole oikein erityisesti sen ystävä. Ajatus niiden sijoittamisesta pääoven viereen ei ensin sykäyttänyt ollenkaan, mutta... toisaalta, ne voisivat ehkä sopia siihen. Malvikit niiden taakse. Tuota muajussin ehdotusta täytyy kyllä miettiä toisenkin kerran.
Kuunliljaa en tuosta muuten siirtäisi, mutta paikka on tosi kuuma ja aurinkoinen, ja kasvien kauniit lehdet ovat kesällä ihan kellertävät ja väsyneet. Ne ansaitsevat luonteelleen sopivamman paikan talon länsipuolelta, jonne aurinko paistaa vähän lempeämmin.
Jos meillä olisi sopivia korkeita puita tontilla, sijoittaisin villiviinin varmasti niitä vasten. Meillä on vain kaksi vanhaa pylväshaapaa, jotka itsessään ovat niin lehteviä ja tiiviitä, että viini ei taitaisi päästä niiden kanssa oikeuksiinsa. Pelkään myös, että viini kiemurtaisi haavan hengiltä / lehdettömäksi. Viinin vahvan kasvutavan vuoksi en halua pitää sitä puuverhoiltujen rakennusten seinustallakaan.
Kiitos, satues, sanoistasi! Tykkään kyllä itsekin meidän pikkutalostamme, ja erityisesti harrastelijapuutarhurille haasteita tarjoavasta pihasta. Tuosta tuo vähitellen kehittyy.
Tuolta toisaalta (päivän sää) kun siirryin jatkamaan tätä hesarikeskustelua tänne ja tuijottelin hetken tuota kuvaa lehtikatepenkistäni, muistin taas yhden syyn, miksi en ole sitä mullalla(kaan) peittänyt. Lehtien alla on kunnon janttasavea, johon hiekkaa - ja turvetta - piti keväällä sekoittamani. Sadasosasekunnin ajan hellin oivallusta, että miksen peittäisi sanomalehtiä hiekalla nyt ja kääntelisi hötäskää sekaisin keväällä, mutta tajusin, että sittenpä siitä vasta kissojen hiekkalaatikko tulisikin. Eli ehkä eeeeei... 
Matoja ja etanoi siellä todella varmastikin kiehnää. Etanoista en niin piittaa, niitä varten saisi olla joku täsmäsyöjä kotieläimenä, mutta matoset saavat kyllä myllätä kirjastossa ihan rauhassa, heitä sinne jopa heittelen muualta löytäessäni.
Tässä on minun mielimaisemani meidän pihalta. Iltaisin, kun naapurimäen taloihin syttyvät valot, kuvittelen olevani jossakin ihanassa paikassa, vaikka Toscanan kukkuloilla, ja nautin. Vaikka ei tuota maisemaa tarvitse Toscanaan kuvitella, kaunis tuo on Tuusulassakin.
Koristeomena on maiseman ihailun kannalta vähän hankalassa paikassa, samoin kauempana oleva koristekirsikka, mutta niitä en ehkä kuitenkaan lähde siirtelemään.
Sama mäki vähän lähempää. Terveisiä teille, jotka siellä asutte!
Tämän päivän muuta valokuvasatoa seuraavassa. Tässä linssilude harmaakäenkukka ja kukintaansa aloittava (komea?)maksaruoho.
Tästä mehitähdestä tykkään kovasti.
Tämä, lienee keltaoksakanukka, alkaa uudelleen kukkia.
Omenalajikkeita pihalta löytyy tasan kaksi, joista kumpaakaan en ole osannut nimetä. Tässä heistä toinen.
Nämä veljekset edustavat sitä toista omenalajiketta. Ovat upean, uhkean punaisia ja hieman tuollaisia... mattapintaisia.
Valokuvausta harrastavat saattavat tästä parkaista, ja syystä: eihän tämä teknisesti ole mikään huippusuoritus. Jokin tuossa asetelmassa kuitenkin viehättää, siksi saatte tekin tämän katseltavaksenne. Mirrinminttua ja imukärhivilliviini.
Tässä vielä meidän viehko saarnivaahteramme, jonka keltaisuus ei kuvassa pääse edes oikeuksiinsa. Aurinkolasit tarvitaan häntä katsellessa!
Tämän kanssa - tai ennemminkin vuoksi - piti tässä eräänä päivänä itkukin tirauttaa, kun huomasin, että aivan maanrajassa puun runkoa kiersi tiukkaan janttautunut muovisen taimiverkon jämistä muodostunut "hirttosilmukka". Raukka ihanuus tuollainen kidutusväline rungossaan! Onneksi huomasin, onneksi runko ei näyttänyt vaurioituneen, ja onneksi sain muovin myös pois. Luoja VARJELKOON, ettei sitä verkkoa ole tuolla mullan alla maassa juuriston ympärillä.
Mirrinminttukuva on kuin taulu! Erikoiset värit kasvikuvaksi.
Tänään on sitten tehty ensimmäinen sipulikukkapenkki omenapuun alle. Työkaluina terävä puukko, Fiskarsin muovinen pikkuhara / "hakku" sekä Herra Miehen pyörästä yli jäänyt ulkorengas, jonka katkaisin ja joka soveltui oivallisesti siistin ympyrän tekoon.
Yllättävän helppoa oli sitten kuitenkin nurmikon kiskominen tuosta puun alta. Kun puukolla varovasti viiltelin, sain sormeni nurmimaton alle ja vähän kiskaisin, haralla oli aika helppo työ nykiä nurmikko irti. Isompi homma oli hakata janttasavea hajalle, jotta sain sipulit maahan...
Nyt on paineltu maahan matalia tulppaaneja: punainen Tulipa Greigii "Red Riding Hood", valkoinen Triumph Calgary, punainen Couleur Cardinal, sekä sini-valkoisia idänhelmililjoja Dark Eyes.
Hiekkaa sekoittelin alle jääneeseen savimultaan ja päälle heittelin vähän sipulikukkaravinnetta (näyttää kyllä kuvassa pahemmalta kuin oli oikeasti).
Päällimmäiseksi siirsin (tiätty) toisaalta pari raaskua hopeahärkkiä. En ole ollenkaan varma, peittääkö kasvusto sipulikukkien lehdet keväällä, mutta oli miten oli, härkki näyttää varmaan aika kivalta tuossa puun juurella kesän koittaessa. Nyt EI näytä. Laittakaa herkkäsieluisimmat vaikka aurinkolasit päähän, jos silmiin sattuu katsella...
Kyllähän te parat joudutte - mikäli näitä kuvia päädytte katselemaan - toistaiseksi sietämään kaikenlaisia "vaiheessa" olevia asioita. Enemmän kuin omasta, toivon teidän puolestanne, että kevät koittaisi kohta ja päästäisiin näkemään, tuleeko näistä minun toteutuksistani näkemisen arvoisia. Minulla on tietysti kristallinkirkas näkemys siitä, että keväällä näyttää hienolta. Häikäisevältä. Niin, että sielu pakahtuu: minä tein tuon itse.
Olen muuten aloittanut jo mirrinminttujen siirtelyn tuonne aidanvieruspenkkiin. Siitä en muistanut ottaa valokuvaa. Mintut riittivät mainiosti, enemmänkin. Istutin aika harvaan, ja kasvia jäi vielä vaikka hurumykky. Pitää jatkaa joku ilta tällä viikolla sekä mintun että maksaruohon kanssa. On kai se kamtsatkanmaksaruohoa, johon tulee keltaiset kukat ja huikean kaunis syysväri?
Sinne ensi syksynä sitten sitä narsissia ja krookuksia. Tää on tällainen 10-vuotinen projekti...
Herra Mies oli ihana: levitteli turpeen ja hiekan sekoituksen matojen sanomalehtikirjaston päälle. Tässä sitten muhitaan talvi ja keväällä on tarjolla sekoittelun jälkeen mahtava istutusalusta. Naapurin tuomipihlaja on jo ehtinyt vähän värittää pintaa mieleisekseen.
omenineen kaikkineen, kiitos, että saamme katsella tätä kauneutta kuvin 
. 
.