Jälkikasvu (alkaen 3.1.2018 ->)

No ei, ei ole vielä tyttöystävä ehtinyt meille asti. Minä sen sijaan sain hakea pojan keskiviikkona, heti ekana koulupäivänä iltasella tytön kotoa. :wink: Poika kovasti sisustaa huonettaan, osti TV-tason ja hyllykön Ikeasta omilla rahoillaan ja kokosi ne itse. Myös kivoja esineitä on asetellut esille. Musta on näköjään mieleen. Huoneen maalaaminen on mielessä - kielsin mustan. :slight_smile:

Esikoinen astui armeijaan maanantaina. Tunnin päästä lähdetään katsomaan, on jo kotiväkipäivä tänään. On se kumma kun yksi kolmesta on poissa kotoa, niin kovin tyhjältä tuntuu. Varmaan kun vielä loma viikko ollut niin sen huomannut selkeämmin.

Yksi lapsenlapsistani, tyttö lähti kuuden viikon reisuun. Ensin Uuteenseelantiin, sitten Austraaliaan ja lopuksi viikoksi Singaporeen. Hän ajatteli, ettei myöhemmin elämässä ole mahdollisuutta. Kesällä työpaikkaansa mennessä sopi jo lomasta.Toivotaan, että matka mene ehyvin. Ei ainakaan uskallusta puutu.

Esikoispoika aloitti eskarin syksyllä, odottaa kovasti koulun alkua jo. Lokakuussa meille syntyi viides ja lapsiluku on nyt sitten täytetty, ainakin toistaiseksi. Lasten iät siis pojat 6v, 5v, 4v ja 4kk sekä prinsessa 2,5v.

Tohinaa ja touhua riittää, onko nämä sitten niitä ruuhkavuosia?:grin:

Millaisia kokemuksia muilla jälkikasvun yöllisistä kauhukohtauksista ja unissakävelystä/puhumisesta? Toiseksi vanhin poika saa kauhukohtauksia melkein viikottain, joskus useampaankin otteeseen. Esikoispoika keskittynyt enempi unissakävelyyn ja tytär päpättää unissaan kuin papukaija. 

Männä yönä poika sai kovemman kauhukohtauksen, huusi kuin kuolema tulisi. Otin pätkän videota ja näytin nyt aamulla, ei tietenkään muista mitään, ihmettelee miksei ole kuullut kun huusi niin kovaa.

Lähisuvussa paljon vastaavaa, ei siis kauaksi ole omena pudonnut :grin:

Nuorempaa kuljetin rauhallisesti puhuen aina takaisin sänkyyn. Huutamista ja pelkoa, täriseistä pelosta. En tehnyt siitä minkäänlaista numeroa. Silloin ei tietty vielä ollut nettivideoita ja pelejä joita katsottiin koko päivän. 

Joo, pelejä eivät juurikaan pelaile vaikka PS4 jouluksi tulikin, jääkiekkoa ja rallipeliä lähinnä. Korkeintaan tunti päivässä joka jakaantuu tasan kaikille lapsille. Minä pelailen iltaisin ajan antaessa myöten maatilasimulaattoria. Videoita ei katsele muita kuin pikkukakkosen tai lasten areenaa, mikäli haluavat pelitunnin sijaan sen katsoa videota. Eivätkä itsekään halua mitään jännittäviä katsella :slightly_smiling_face:

Ei nuista kauhukohtauksista jne ole mitään muistikuvaa jäänyt eikä mitään mikä vaivaisi, lähinnä naurattaa lasta/lapsia koko juttu. Tuo toiseksi vanhin poika on aina ollut kova uneksimaan ettei uutta tuo sen puoleen ole. Mielenkiintoista seurata lasten kasvua ja kehitystä sekä varmasti sitten myöhemmin muistella kun kasvavat❤



Mummon kullat 6-v, 7-v, 9-v, 11-v ja 12-v mummolassa kesäloman alkamisen kunniaksi:slight_smile:

Huolet huojentui toistaiseksi. Tytär lähti Japaniin ihan yksinään. On aina haaveillut tekevänsä sinne matkan. Sunnuntaina laittoi tietoa että on perillä Tokiossa. Se jälkeen ei kuulunu mitään. Äsken tuli viesti kuvan kanssa. Kaikki hyvin toistaiseksi.
Koko reissu kestää kolme viikkoa. Vielä riittää jännitystä ennekuin on taas palannut kotimaahan.
Elämänsä ensimmäinen palkallinen kesäloma ja vielä kaksi kuukautta niin oli mahdollisuus moiseen lomaan.

Japanin matkalainen laittoi tiedon saapuneensa just Helsinkiin. Viimeyönä valvoin ja odotin tietoa et oli osannu lähtöportille Tokiossa.
Kyllä ne nuoret osaa mutta kyllä sitä huolehtii vaikka ei olis niin tarviskaan.

Isompi Pikkuapulainen menee tänään armeijan harmaisiin, vanhin odottaa liki viimeisillään esikoistaan. Nyt enää minun ja mieheni lisäksi Pikkuapulainen kotona. Tuntuu oudolta. Vastahan me tämän keskimmäisen kanssa synnäriltä lähdettiin.

Jälkikasvuasiaa tääkin. Oon ens viikolla menossa biologisen isäni perunkirjoitustilaisuuteen. Kun soitin lakimiehelle ja ilmoitin tulevani, hän sanoi että nyt sitten vainajan kaikki 5 lasta ovat ilmoittaneet tulevansa paikalle. Kolmen muun olemassaolon tiesin ainakin nimeltä vaikken ketään heistä ookaan koskaan tavannut, mutta tää viides oli yllätys.

Mielenkiinnolla odotan tapaavani 2 velipuoltani ja 2 sisarpuoltani. Käsittääkseni olen keskimmäinen. Kolme meistä on sellaisia jotka ei ole olleet isänsä kanssa tekemisissä, 2 nuorinta on viimeisimmästä avioliitosta joka kesti kai yli 50 v.

Puolisisarustapaaminen takana. Oli mielenkiintoista, kaikkien mielestä nähtävästi. Osa ollut täysin pimennossa toisiltaan, vähän vaihdellen kuka keneltäkin. Perunkirjoituksessa ei kamalan paljoa kerinnyt eikä pystynyt kunkin elämään paneutumaan mutta keräsin paperille  kaikilta yhteystiedot vastaisen varalle. Nyt ne on tallessa jokaisella kuvana puhelimessa.
Heitin myös ilmaan ajatuksen mahdollisesta yhteistapaamisesta jossain vaiheessa, sinne voisi tulla muitakin osapuolten perheenjäseniä jos on kiinnostusta tavata tuota puolta suvusta. Välimatkat sisarusten väleillä on jonkinlaiset kyllä, mutta aina voi valita tapaamispaikaksi jonkun ns. keskipisteen. No katellaan.

Pakko oli laskea, 7258 päivää yhteistä asumista, elämistä ja kasvamista. Hetki sitten kannoimme tuhisevana  nyyttinä ovesta sisään. Tänään isompi Pikkuapulainen muuttaa pois. Silmäni ovat tomaatteja punaisemmat, muutama suolavesi on päässyt vuotamaan.
Olen kiitollinen ja ylpeä. Silti kaipaan  niin samperisti jo etukäteen.

1 tykkäys

Kuopuksen peruskoulu päättyi. Parin viikon sisään selviää mitä seuraavaksi.

7 tykkäystä

Ajatella, sun pojat ovat jo aikuisia. Muistan kun olivat vielä pikkupoikia. Paljon onnea kuopukselle, toivottavasti löytyy hyvä opinahjo. :rose::rose::rose:

1 tykkäys

Onnea hänelle!
Ihana yksityiskohta, se hännäntupsu :grin:

4 tykkäystä

Jälkikasvuun oleellisesti liittyy tää Eeva Kilven runo (1987) . Jälkikasvun pitäis tää tiedostaa :heart:

Kun mummot kuolevat (1987)

  • Kun mummot kuolevat

heistä tulee kukkaniittyjä ja heinää

ja joistakin mummoista tulee puita

ja he humisevat lastenlastensa yllä,

suojaavat heitä sateelta ja tuulelta

ja levittävät talvella oksansa

lumimajaksi heidän ylleen.

Mutta sitä ennen he ovat intohimoisia.

6 tykkäystä

Hra 2 v ei ole sanaton. On allerginen kuten ihan jokainen täällä jollekin

Muut söivät vaniljajäätelöä, hän dippaili maissihiutaleita kaupan mansikkahilloon. “sullahan on tuota jo ennestään kipossa”.

Hirmuinen oivaltava hymy: “ Silti” :star_struck: tulen olemaan vielä pulassa :grin:

3 tykkäystä