Ostin tänään yhden jalomaaraimen ja yritin sitten hakea netistä tietoa. Onkin ristipölytteinen joten toisenkin tarvitsisin (tai muutaman) Pöh. Oisko kenelläkään? Omani on Sofia.
Kaunis kyllä ihan maanpeitekasvinakin.
Jalomaarain on mesimarjan ja alaskanmesimarjan risteymä. Kasvi muistuttaa ulkonäöltään mesimarjaa, mutta on voimakaskasvuisempi. Voimakkaan punaiset marjat ovat suurempia kuin mesimarjat ja niissä on mesimarjan aromia.
Lähde: nicehouse.fi (ks. linkki)
Iiris-kukka, mä pari päivää sitten laitoin viestiä mesimarja-ketjuun samasta asiasta.
On tuolla Hedelmät ja marjat- asiaa lajeittain- L-O - mesimarja. Valtsu mun viestiin antoikin jo neuvoja.
Mä hain näitä mesimarjan taimia äitin metsästä, toivoen, että tulisi marjoja myös mesimarjaan. Jos Iiris-Kukka haluat, voisin lähettää sulle luonnon mesimarjaa tämän sinun ostamasi jalomaaraimen rinnalle. Voisi ristipölyttää toisensa, kuten Valtsu suositteli.
Ostin viime keväänä jalomaaraimen taimen, jonka esittelylapussa luki: jalomaarain ‘Beata’ ja ‘Sofia’, Rubus arcticus ssp. x stellarcticus. Miten se muka voisi olla Beata ja Sofia, kumpaakin yhtaikaa??? Yksin ei varmaan kumminkaan marjoja taida tulla. Lähtenyt lisääntymään kyllä mukavasti.
Tuomipihlaja, siihen ruukkuun on istutettua molemmista lajikkeista taimet, samanlaisia ruukkuja on myynnissä mesimarjastakin.
Kanto, kiitos tästä viisaudesta. Mitenköhän en sitä yhtään itse älynnyt?
Elippä siihen voisi odottaa,vaikka marjoja tulevan.Onkohan jalomaaraimelle yhtä tärkeää se kosteus niin kuin mesimarjalle? Minulla se on nyt kukkapenkin reunassa ihan tavallisessa puutarhamaassa.
Tietojen mukaan jalomaarain tarvitsee runsaasti kosteutta, mutta ei siedä jatkuvaa märkyyttä.
Muutama vuosi sitten tilasin jalomaarainta Hirvensalmen taimistolta. Levisi vallan vietävästi ja marjat oli aika mitättömän makuisia, joten päädyin sen hävittämään. Mutta vieläkään en ole siinä onnistunut, vanhalla kasvupaikallaan kasvimaan reunassa sitä putkahtelee näkyviin edelleenkin. Kannattaa siis rajata sen asuinalue hyvin, ellei halua sen leviävän.
Kiitos varoituksesta. Näyttää jo nyt aika leviäväiseltä. Yritänpä miettiä sille sopivampaa paikkaa.
Taas kyselen apuja, tällä kertaa jalomaaraimesta ja pensasmustikasta.
Ostin eilen kolme erimerkkistä tainta kumpaakin ja ajattelin laatia niille kodin pihan perälle suurten kuusten taakse. Kuusien taus ei näy pihasta ja niinpä se onkin ihan hoitamatonta metsämaata, muutaman karviaispensaan on edellinen asuja yli 30 vuotta sitten istuttanut sinne, ja ne rehottavat edelleen, vaikkei aluetta hoideta mitenkään, ei edes niitetä tai poimita marjoja. Lasten ollessa pieniä käytiin tosin "viidakossa" piknikillä. Se on kuitenkin pihan ainoa paikka, johon käy aurinko etelästä ja kun ne kuusetkin suojaavat pohjoistuulilta, ajattelin, että se olisi ihannepaikka mustikkapensaille ja näille marjanrääpäleille. Vai onko jotain varoituksen sanoja kokeneemmilta?
Se, mikä itseäni huolettaa, on, miten saan pikkuruiset maaraimen taimet suojattua "viidakolta". Äsken kävin siellä ensi kertaa vuosiin ja kahlasin polvenkorkuisessa kasvustossa. Mansikkamuovi tai -kangas ei käy, kun toivon niiden leviävän isommallekin alalle. Auttaisko sanomalehtikonsti ja paksultako niitä pitäis laittaa? Vai pitäisikö ne istuttaa pohjattomiin tai rei’'itettyihin vateihin ja saaveihin? Saisin varmaan kauniisti puhumalla isännän ajelemaan ympäristön muutaman kerran vuodessa siimaleikkurilla ja voisin itse huolehtia kastelusta ja kitkemisestä, ainakin alussa ja toisinaan. mutta miten voisi parhaiten varmistaa, etteivät mahdolliset juuririkkikset valtaa alaa? Ja sitten se kalkitus/tuhkaus. Maaperä on juuri nyt varmaan ihanteellista mustikalle, mutta mites se maarain? Karsastaako hapanta maata? Jos, niin joutuu istuttamaan ne enempi erilleen - tai niihin astioihin.
Suurkiitos kaikista ajatuksista!
ps. näytin paikkaa juuri kotiintulleelle isännälle ja hän (tavan mukaan ensin kitistyään "kaikenmoisista laitoksista") ehdotti, että istuttaisin ainakin mustikat rei’itettyihin taimipusseihin, siis sellaisiin isoihin muovipusseihin, joissa puuntaimet toimitetaan. Olisko hyvä idea?
Mesimarja tarvitsee happaman maan
Kiitos, mummi! Näyttää siis siltä, että sekä maanlaatu, että paikka sopisivat sekä mustikoille että maaraimille. Olen nyt käynyt "viidakossa" parina päivänä ja siellä on selkeästi lämpimämpää kuin kuusten pihan puolella. Nyt on ongelmana vain se sakea rikkakasvillisuus, joka näyttää olevan etupäässä vuohenputkea, juolavehnää ja nokkosta. Puskat ja puutkin, mm. karviainen, ovat tehneet taimia. Maa on aika paksulti muhevan tuntuista, mutta ei kovin hienojakoista, eli samanlaista läpäisevää kuin kaikkialla muuallakin. Nyt tarvittais sitten keino saada rikkiskasvu pysymään sen verran kurissa, että istutukset pärjäisivät niitten kanssa. Tää pitäis varmaan siirtää rikkaruoho-ketjuun, mutta jatkan vielä tässä kun aloitin, joku varmaan siirtää, jos näkee aiheelliseksi.
Tavallisesti olen tällaisissa tapauksissa menestyksekkäästi kayttänyt alueen kattamista pariksi vuodeksi olkipaaleilla, matoilla, tms, mutta siihen ei ole nyt aikaa. Mites jos tosiaan istuttais mustikat säkkeihin ja jalomaaraimet pohjattomiin vateihin ja kattais ison alan ympäriltä jollain tukahduttavalla katteella? Mikä olis hyvä? Pressu? Paksu kerros sanomalehtiä? Mansikkakangas? Joku muu? Käytän glyfosaattiakin hädän tullen, mutta en syötävien kasvien istutuspaikoille.
Olisin tosi kiitollinen ideoista! Please?!
Tällaiseen ratkaisuun sitten päädyin eli maaraimet ämpäriin. Ämpäristä on pohja lähes kokonaan pois ja reuna on n. 5 senttiä maanpinnan yläpuolella. Mustikat laitoin muovimattokatteen alle. Maaraimet täytynee ensi vuonna nostaa, jos alkavat levittäytyä - saavat sen kernaasti tehdä. Jostain viestistä ymmärsin, että jos istuttaa mesimarjaa sekaan, voisivat risteytyä, ymmärsinkö oikein?
Eipä pääse rikkikset Aramintan taimien kimppuu! Niminähän se istuttelin jalomaaraimet ja mesimarjat sekaisin, ajattelin josko marjoisivat paremmin, jos saavat siitepölyä toisesta kannasta.
- Nyt sitten pohdin, että jos ne risteytyisivät keskenään… lintujen levittämistä siemenistä voisi sekamuoto luontoon karata sotkisikohan tuo koko saaren kannan… Paitsi, etteivät marjoja ole tehneet viimevuosina.
Tuohan oli todella kokeiltava ajatus, varsinkin jos mesimarjat ovat lakanneet marjomasta. Eiks syynä ole silloin se, että kannan geeniperimä on ajautunut liian yhtenäiseksi ja se kaipaisi “uutta verta”? Voisikohan oikeasti olla pelkoa kannan “sotkeutumisesta”, eiks se ole näillä kasveilla vain hyvä asia marjomisen kannalta? Pelkäätkö, että osa geeniperimää häviää kokonaan? Siinä tapauksessa pitäis marjastoa ehkä säilöä johonkin “geenipankkiin”, siis paikkaan, jossa se ei pääsis sekaantumaan - mutta kauanko se yleensä säilyisi elossa marjomattomana?
Vaikeita kysymyksiä…
Vähän olin epävarma istutuspaikasta. Ostin keväällä kuusi pienenpientä jalomaarain tainta.
Istutin ne kasvulavaan tavalliseen multaan.
Ei näköjään tarvitse olla huolissaan enää, koska nämä pienet ovat kasvaneet kymmenkertaisiksi, ovat levinneet ja kukkineet kauan. Alkaa tämäkin lava käydä ahtaaksi. Nyt huomasin että on myös runsaasti raakileita. Voi hyvänen aika. Kohta pääsee maistamaan omia marjoja.
Pitänee rakentaa uusia kasvulavoja…
Upeita kasvustoja ja komeat raakileet
Kannattaa suojata linnuilta konstilla millä hyvänsä ja pian, nokkiinsa pistävät aamuyön tunteina punaisimmat. TV Nimim "kokemusta omaava"
Tuhannet kiitokset vinkistä! Huomenna verkko/harso/cd-levyviritelmä!
Ja ehkä pakotan koirat nukkumaan ulkona 
(no eipäskuitenkaan, niin paljon hyttysiä).
Palkaksi marja tai kaksi.
Olin hyvinkin huolissani jalomaarain taimista. Ei näköjään tarvitse olla. Piippoja valtavasti kaikissa taimissa. Kaikki taimet selvisivät talvesta. 
Mie katoin ihan samaa, reilusti nousee.