Tästä kaadettiin koivu joskus vuosia sitten, ja tökkäsin silloin kannon päälle muutaman mehitähden, jotka siinä ihme kyllä selviytyivät vuodesta toiseeen. Nyt kanto on varmasti jo täysin lahonnut, mutta mehitähdet siinä kasvavat edelleen, vaikka ahtaus onkin jo melkoinen.
Tavalliset siniset akileijat ovat jo lähes kukkineet, kun muut vasta aloittelevat.
Koreakärsämön kukat huitelevat vähän turhan pitkän varren päässä.
Minusta tuo alpipläjäys näyttää hyvältä! Eipä ole itsellä tullut mieleen noin naamioida noita kantoja. Aina täältä pentistä vaan löytää uusia vinkkejä.
Sinistä ja valkoista, jaloritarinkannus ja ukonkello.
Vielä tähän aikaan jalopähkämö on lähes ainoa väripilkku varsin vihreässä penkissä. 
Pionin kerrotut kukat harmillisesti kaatuilevat ja taittuvat sateessa.
Maariankello ´Cup and saucer´.
Kesän ensimmäinen jaloruusu…
… ja värililja.
Mutkitteleva reitti.
Yhteisymmärryksessä naapurin kanssa leikattiin keväällä pensasaita alas. Aita on lähtenyt hyvin kasvuun, mutta vähän oudolta nyt tuntuu, kun silmä oli tottunut siihen, että välillä on lähes parimetrinen tuhkapensasaita.
Keltasauramo kukkii todella pitkään.
Upeaa kaarevuutta! Mitkä puut ovat tuon mutkittelevan reitin päässä?
Mutkittelevan reitin päässä on vasemmalla vanha omenapuu ja myös oikealla on aikoinaan ollut omenapuu, josta vain lähinnä runko on enää jäljellä. Omenapuut oli aikoinaan istutettu aivan liian lähekkäin, ja toinen oli syytä poistaa. Nyt sitä runkoa pitkin kiipeilee köynnöshortensia.
Se kohta näyttää niin ihanan satumaisemaiselta.
Todella kaunis puutarha. Sanoit sen “tulleen” tällaiseksi, vaan siinä tapauksessa se minusta kuvastaa tekijänsä vaistonvaraista kauneudentajua ja hyvää makua. Et pahemmin taida hörhöillä, pikemminkin luot suuria, kauniita linjoja. Kokonaisuus harkittuine ja hienoine kuvineen kelpaa malliksi meille ihasteleville katselijoille.
Kiitos kaikille vierailijoille, peukuttajille ja kiitos mieltä lämmittävistä kommenteista.
Juuri eilen oli meitä muutamia entisiä työtovereita koolla yhden kollegan aivan upeassa rehevässä puutarhassa, jossa ruusut ovat pääosassa, mutta oli paljon muutakin ihanaa. Todettiin silloin, että meillä kaikilla on varsin erilaiset puutarhat, jokaisella luultavasti itsensä näköiset ja hyvä niin.
Ja kotiin tullessa taimia oli mukana kassillinen. Pakko taas vähän kantata jotain penkkiä isommaksi 
Jostain syystä tänä vuonna petuniat ovat enimmäkseen näitä kerrottuja vaaleanpunaisia hörhelöitä, isokukkaisia tai vähän pienempiä.
