Valkoinen jaloritarinkannus.
Tässä oli joskus ruusupenkki, mutta vuosien mittaan siihen on tullut enimmäkseen omin lupinsa kaikenlaista muutakin.
Vaaleanpunainen äitienpäiväruusu vaihtoi ulkona värinsä oranssiksi.
Vielä hetki sitten tässä huojui tuulessa koivu. Tai oikeastaan neljä koivua.
Nyt on enää kanto jäljellä.
Ja avoin taivas.
Kuulostat haikealta.
Halusitko ne pois? Kaunis toi kanto.
Aina se vähän haikeaksi vetää, kun puita kaadetaan, vaikka kaataminen aiheellista olisikin 
Yhteisymmärryksessä homma naapurin kanssa sovittiin, kun koivu oli ihan meidän yhteisellä rajalla.
Tämä koivu oli vielä terve, mutta joitakin vuosia sitten yksi rajalla ollut koivu myrsky-yönä rojahti naapurin puolelle ja katkoi samalla naapurilta sähköt. Koivu oli näyttänyt vielä päällisin puolin varsin hyvältä, mutta oli kuitenkin jo melkoisen laho.
Minäkin aina suren kaadettuja isoja puita, vaikka pakkohan niitä on välillä kaataa. Ja niin hellämielinen olen, etten tahdo raaskia raivata tarpeeksi edes nuoria puita tästä pihan ympäriltä.
Noin muuten on pakko sanoa, että kyllä silmä ja mieli lepää näitä sinun kuviasi katsellessa, rehevää kasvua, mutta luomasi linjat tuovat tyyneyden ja harmonian. Kiitos kun annat vierailla. 
Tuntuu, että kesä on edennyt turhan pitkälle, kun jaloangervotkin jo kukkivat.
Ensimmäiset nauhukset kukassa.
Lienee tuiki tavallinen hansaruusu.
Kun vähän väliä sataa rankasti, oli jo pakko nostella petuniat katon alle sateensuojaaan.
Tässä petunioitten ryhmäkuva.
Hieno tunnelma tuossa kuvassa. Kaunista!
Risut "grillattiin" illan hämärtyessä.
Ja lieskat vain suurenivat.
Tämä ulkona penkissä talvehtinut leijonankita kukkii huomattavasti aikaisemmin kuin tämänvuotiset siemenkasvatukseni.
Vaikka yksi koivu pihasta kaadettiinkin, puita on kuitenkin edelleen joka puolella ympärillä vähintäänkin riittävästi.
Kimalainen on kerännyt oikein kunnon siitepölypallukat takajalkojensa taskuihin.
Tähtiputki.
Ihana piha sulla 
Tykkään kovasti pihasi grillistä. Just mun makuun yksinkertainen.