Vastaan ihan samoilla sanoilla kuin Kitikat:
“Mulla on just sellainen jollaisen haluan ja josta olen aikoinaan haaveillut. Ei tarvitse haaveilla enää. Huono puoli asiassa oli etten ottanut huomioon että vanhenen ja voimat heikkenee.”
Aikoinaan voimaini tunnossa ahersin pihallani kaikkina vapaa-aikoinani. Intoa riitti ja tulosta tuli. Enää en tee mitään pihallani, mies hoitaa sen verran, että ympäristö on huoliteltu ja siisti.
Pihani on rehevä ja rauhallisen oloinen, kypsynyt vuosien kuluessa. Haaveeni on toteutunut, tehtäväni olen suorittanut. Nyt haaveilen muusta.
No huh huh, nyt käy vallan villiksi haavemaailma. :laugh:
Haaveena olisi hyvin yksinkertainen, luonnon muokkaamat, sileät rantakalliot merenrannalla.
Ei tarvitsisi olla mitään puita tai pensaita, vaan puhdas kallio tontti. Merinäkymä talon kaikista huoneista.
Ei rannallakaan olisi merkitystä, oli sitten äkkijyrkkää tai pitkä matala.
Kunhan saisi kaikilla aisteilla nauttia merestä.
(……. Eikä mitään asutusta pariin kilometriin joka suuntaan……)
En vaan pysty enää tekemään pihalla mitä tein ennen. Ikääntyminen ei stressaa vaan se että kroppa ei toimi enää niin kuin on joskus toiminut. Kiinnostus kasveihin ja kasvatukseen ei ole hävinnyt mihinkään mutta joutuu miettimään mihin ryhtyy ja pystyykö hoitamaan.
On tervettä haaveilla.
Ehottomasti järven rannalta,oma hiekkaranta ja laituri.Nykyseen pihaan oon kyllä tyytyväinen tämmössään.Tietenki on aina pientä entraamista,tottakai.
Aion hankkia tänä kesänä vesiaiheen,lopultaki.
Tiiliseinänpätkä ja lirisevä vesiaihe joka puuttuu olisi loppupelissä helppo toteuttaa. Pitäisikin vaikka ensi kesäksi laittaa työlistaan, jos muistaa.
Minä huolisin luonnonmukaisen, melko aurinkoisen pihan, jossa olisi pääosin mäntymetsää, koivuja ja ylempänä vähän kalliota, jolta olisi jonkinlainen näköala ilman taloja tai teitä. (Mikään ei tuoksu niin hyvälle kuin auringon lämmittämä kivikkoinen rinne kesäpäivänä.) Siellä ei olisi yhtään asfalttia, kestopuurakennelmia, muovivirityksiä tai mitään muitakaan muodikkaita rotiskoja/härpäkkeitä, ei myöskään istutettuja myrkyllisiä kasveja. Ei yhtään tuijaa tai muuta mielestäni rumaa kaupunkilaisten suosimaa muotikasvia. Nurmikkoakaan ei olisi, kulkureitit pitäisin tarvittaessa niittämällä matalina. Pihalla olisi kuitenkin pieni kasvimaa (ei savea vaan hyvää humusta tms.) ja tilaa helppohoitoisille, paikalla luonnostaan viihtyville perennoille, parille kesäkukkaruukulle, muutamalle pensaalle kuten karviaiselle ja mustaviinimarjalle sekä kompostille.
Piha olisi ainakin osittain kunnolla aidattu kissoja varten, ja itselleni siellä voisi olla vaikka puiden välissä riippumatto. Vielä muutama linnunpönttö, siinäpä se. Paikka olisi vähän syrjässä eikä ihan rantojen läheisyydessä - ei entisaikaankaan taloja rakennettu vesirajaan vaan ylemmäksi, ympärivuotisesti miellyttävämpään pienilmastoon.
(Oikeasti en halua taloa riesakseni, ja lähes kaikki mitä voisin toivoa on lähiympäristössäni nytkin, vaikkei omaa pihaa ole.)
Jos minulla olisi miljoonia, voisin asua loppuelämäni satumaisessa Kalifornian pikkukaupungissa meren lähellä Carmel by the sea: ssä tai Ranskassa Alsacen, Loirejoen tai Provencen alueella,missä lavendelipellot notkuvat, kylän kirkonkellot soittavat tasatunnein. Näitä en voi tuoda pihaani,mutta jos jaksaisin ja voisin lisäisin rutkasti kunnon savi/ hiekka/ multaa kuivan pihani pohjalle. Kuka nostaisi kaikki ylös ja tekisi pohjat uudelleen?
Minä voisin lisätä omiin toiveisiin oman porakaivon ja koko pihan kattavan altakasteluputkiston. :doze:
Omaan nykyiseen pihaani toivoisin ehtymättömän kaivon ja hiekan tilalle asfaltin kun meitin hiekkaosuudet on ihan vihreänä vaikka ukkeli 2 krt on luontoystävällisellä myrkyllä hillunut …pitää vissiin ostaa etikkaa 10 litran tonikka.
Mun toiveisiini voisi lisätä talkkarin. Nuorekkaan ja komean… 