Vaikka on kevät, joulukaktus kukkii. Aapa ja Trilian, muistaakseni teille lähetin joulukaktuksen vanhaa kantaa olevia pistokkaita. Itse laitoin multaan samaan aikaan muutamia pistokkaista. Yksi kukkii nyt , tosin vain yksi kukka, mutta ei ole taimikaan iso.
Juurtumisnopeudessa ei yleensä ole eroja, mutta marraskuunkaktus on ehkä hieman herkempi ja nopeampi kuin aito joulukaktus. Marraskuunkaktus kasvattaa yleensä aika herkästi uusia versoja, mutta kyllä joulukaktuskin kasvattaa uusia versoja, kun se on juurtunut kunnolla. Kannattaa olla kärsivällinen. :)
Toinenkin runsaan vuoden vanha taimi on tehnyt yhden kukan, mutta tämä pistokas on eri emoyksilöstä, sillä kukan väri on vaaleampi ja väritykseltään tyypillinen marraskuun kaktus. Kukka ei ole nimittäin aivan yksivärinen, vaan siinä ovat terälehtien reunat tummemmat kuin tyvi . Onkohan se ihan aito j-kaktus? Kukan muoto ja lehdet ovat kyllä aidon j-kaktuksen näköiset.
Sirkkahelena, sun kuvassa näyttää olevan S. x buckleyin toinen
muoto. En valitettavasti tiedä mistä tämä muoto on alunperin lähtöisin,
mutta se on aivan aito joulukaktus. Tämän muodon jaokkeet ovat hieman
erilaiset kuin perinteisen muodon jaokkeet.
Kuinka vanhaksi joulukaktus voi elää, tai lehtikaktukset yleensä? Meidän mummolla on yli 35 vuotta vanha joulukaktus ja kirjastossa on joku lehtikaktus joka on melkein puolet vielä isompi kun mummon.
Nähtävästi todella vanhaksi, 35 v - huh. No, toisaalta, kun ajattelee omaanikin, sehän on parhaan muistini mukaan jotakuinkin 20-vuotias, tädiltä saaduista pistokkaista. Kukki taas pitkään muuten tuossa juuri hiljattain. Kiitollinen kasvi kerrassaan.
Trilian, hyvä puheenvuoro - juuri noin! Säilytettävä on, jos vain mahdollista. Monesti vaan käy niin, niin kuin eräälle järkyttävän isolle ja vanhalle kaktukselle, jonka mummuni, nyt 97 v., antoi muutama vuosi sitten nuoremmalle siskolleni kyllästyttyään siihen vuosikymmenien jälkeen: ei tykännyt ympäristön ja hoitajan vaihdosta tuo kaktus, vaan kuoli pois. Tapoihinsa ja oloihinsa vissiin aika tavalla piintyneitä monesti, vanhat kasvit. Eläviä ja tuntevia kun ovat. Ja uudella hoitajalla kauhea vastuu...
Lehtikaktukset voivat elää todella vanhoiksi, jos niistä pidetään hyvää huolta. Esim. joulukaktus voi elää monta kymmentä vuotta ja samaa pätee myös esim. Disocactus-lehtikaktuksiin..
Tuo "kyllästyminen" on paha juttu. Monet ihmiset ovat luopuneet vanhoista kasveista, koska he ovat saaneet niistä tarpeekseen, eivätkä halua katsella niitä. Onneksi jotkut sentään haluavat säästää vanhoja kasveja tai onnistuvat pelastamaan niitä.
Vielä jatkoa... "Kyllästymisen" ymmärtää kyllä ihan hyvin, jos kunto sattuu laskemaan tai ei jaksa hoitaa kasveja. Huonokuntoisena on hankala hoitaa kasveja.
Meillä oli noin 40-vuotias joulukaktus, joka annettiin muutama vuosi sitten pois pitovaikeuksien vuoksi. Eli se oli noin puolitoista metriä leveä ja jo niin painavakin, ettei sitä yksin pystynyt mitenkään siirtelemään - ja kun täytyi saada tilaa orkideoille. ;)
Ei se kuitenkaan hukkaan joutunut, vaan minulla on sellainen vanha tuttu, jolla on satavuotias iso talo, joka toimii virkistyskotina ja siellä on tilaa tuollaisille isoille kukille ja ovat ihan omassa ympäristössään. Olen sinne antanut monia muitakin ylisuuriksi kasvaneita kukkia mm. pääsiäiskaktuksen ja kliivian.
On me kuitenkin otettu pistokkaat noista vanhuksista itsellekin kasvamaan ja nyt ovat molemmat kaktuksien poikaset kukassa. (Pistänkö pääsiäiskaktuksen kuvat Kevätkaktuksiin, vai teenkö oman palstan?)
Tässä pari kuvaa vanhaa kantaa olevasta joulukaktuksesta tänään vapunpäivänä: