Joulukaktus sentään tajuaa, että kohta on joulu.
Muu luonto on vähän hukassa.
Joululoman aloituspaketti työkavereilta.
17.12. 
Porsaita äidin oomme kaikki Muisto joululta 2012.
Jättiläistuijan lumisia oksia.
Vanha kuva pitää laittaa.
Eipä ole ulkona nyt mitään kivaa kuvattavaa.
Tässä maisema mun vanhan kodin rappusilta naapuriin päin.
18.12.15.
Vanhanaikaista joulua!
"Keskellä kiireiden, arkisten askarten, mietin jopa murehdin. "Tuleeko jouluni jouluksi, saanko kaiken valmiiksi, mitä antaisin sinulle, mitä tekisin toiselle, entä jos jääkin jotain tekemättä, kyselen hymyilemättä." Näen peilistä kasvot kovat, pelästyn - ne ovatkin ikiomat. Tässä on hyvä pysähtyä ja pieneksi hetkeksi hiljentyä. En ikinä tätä maailmaa valmiiksi saa, ei huomaa se yhtä ahertajaa. Ei tule joulu sydämeen, jos tunteen tuhlaa kiireeseen. Joulun tarkoitus on toinen - sanomaltaan suurenmoinen! Annankin lahjaksi aivan uutta - itsestäni, itselleni iloisuutta! Rakkautta ja lämpöä jakakaamme niin itsekin sitä saamme. Miten ihanaa on joulun odotus, kun rintaa ei paina ahdistus. "
18.12. Tässä mun ihanin joululahja, sain jo etukäteen. Meidän kahdeksanvuotias olkkarin lamppu pimahti ja murheeni oli suuri. Vaan miekkonen hommasi jonkun osan kaukaa ulkomailta ja korjasi kapineen! Olin ehtiny katella uusiakin (siis lamppuja 
) mut yhtään näin mieleistä en löytäny.
Tiedätkö mitä olisi tapahtunut, jos olisi ollut kolme viisasta naista
kolmen viisaan miehen sijasta?
He olisivat kysyneet suuntaa,
saapuneet ajoissa,
auttaneet synnytyksessä,
siivonneet tallin,
tehneet perunalaatikkoa,
tuoneet käytännöllisiä lahjoja
-ja maailmassa olisi rauha.
Tällaiset oli siskoni tehnyt meille.
Joulupöydän komistus on liina Cebusta, tehty abaca kuidusta, jota kutsutaan nimellä sinamay. Abaca ei avaudu minulle, pitänee googeltaa..
Kuinka paljon mahtuukaan tavaraa, vain vajaan metrin kanttiinsa ikkunaan...
