Kyllästytän teidät nyt näillä kärhöillä ennen siirtymistä muihin kasveihin. Kuten sanottua, näitä nyt kasvaa vähän siellä sun täällä, missä pieni kolo on löytynyt. Meidän piti siirtää keinu pois omenapuun alta, kun se alkoi peittyä kaikenlaisten kasvien alle. Ja hups, eikä aikaakaan, taas se alkaa peittyä.
Tästä Södertäljesta olikin kuva jo aiemmin. Viinikärhöt eivät ole ehkä yhtä näyttäviä kuin nuo oikein isokukkaiset, mutta sopivat hyvin tällaiseen puolivilliin puutarhaan.
Ja useimmiten 2-3 kärhöä päätyy samaan kuoppaan.
Arabella kuuluu niin ikään suosikkeihini, se saa kiemurrella puskien lomassa mielensä mukaan. Kukatkin pääsevät niin parhaiten oikeuksiinsa.
Multi Blue törhöllään.
Prinssi Charles.
Prinssi Charles ja Odoriba, Dianan olin ennättänyt istuttaa jo kardinaalinsa viereen.
Tämä näistä tällä kertaa.
Jouluruusun pihalla menisi viiko syömättä ja juomatta, paitsi nitropurkki oltava ehdottomasti ettei jouluruusu joudu raatoja kuskaamaan.
Ai että kyllästyttää kärhöillä? Voisitko please kyllästyttää vielä vähän lisää!?!
Kahlasin osan läpi…pitää jatkaa illalla kun on enemmän aikaa. Hienoja kuvia…lisääääääää…
Kukkahöperö, en minä raatoja minnekään kuskaisi, minä hautaisin ne. Meillä kompostoidaan kaikki mahdollinen. En oikein tiedä tuota kärhöjen määrää, kun en ole niitä mitenkään tarkoituksellisesti kerännyt tai hankkinut. Hoitokin on välillä ihan sen mukaista, ja osa tuntuu aina välillä viettävän vuoden maan alla noustakseen sitten myöhemmin taas. Kärhöjä on sekaisin kaikenlaisia, niitä joita tarkoituksella olen halunnut ja sellaisia tavaratalojen halpislöytöjä, joista on puuttunut nimilappu tai sitten ovat olleet väärällä nimellä. Olen kyllä kirjannut hankintojeni nimet (silloin kun ne ovat tiedossa) exel-taulukkoon, mutten ole muistanut merkinnyt, mikä on missäkin, ja erityisesti alkuvuosina olin sitä mieltä, että puutarhurin täytyy sentään kasvinsa muistaa enkä halunnut jättää nimilappuja niiden juurille. Nyt yleensä jätän, etenkin kun kärhöt eivät ole mitenkään erityisesti keräilyn ja harrastuksen kohteena, lähinnä ne ovat vain tuomassa väriä ja ilmettä pihalle. Ja kauniita ne ovat nimettöminäkin, eikös?
Voi miten ihana puutarha!!! Lumoutunut olen.
Hoyabella, minun kokemukseni mukaan Golden Tiara ei ole mikään erityisen kestävä, vaikka sitä ilmeisesti melko kestävänä markkinoidaan. Täytyy tarkistaa vielä vyöhykesuositus kotona. Se on kuitenkin pieni ja siro ja sitä voisi varmaan kasvattaa hyvin ruukussa.
"Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää". Tästä meidän takapihallemme mennään.
Ja askel eteenpäin. Olen pikkuhiljaa kasvittanut kaikki tällaiset pienet kapeat kaistaleet ja nurmikkoa on enää siellä keskipihalla.
Ja vielä pari askelta. Talon nurkan takaa avautuu tällainen näkymä. Ihan perustaviskasveja, mutta tykkään niistä. No siellä edessä on kyllä jouluruusuja ja pöpelikön keskelle jää pensasmagnolia ja oikealle peruukkipensas. Ovat talvehtineet nyt joitakin vuosia ongelmitta.
Born to be wild!
Ja askel eteenpäin. Anteeksi kuvien huono laatu, mutta näitä yleisnäkymiä ja valkoisia kukkia on tosi vaikea meikäläisen taidoilla kuvata. Toivottavasti tunnelma välittyy kuitenkin. Samalla kun näitä kuvia katselette, voisitte antaa pientä vinkkiä, mihin työntäisin ne noin tuhat pikkutainta, jotka vielä odottavat kylvöpurkeissaan.
Ja vielä askel, kuuluisa nurmikkomme näkyy jo.