Ensimmäinen halpiksista, nimetön punainen kerrottu, on avannut ensimmäisen kukkansa verannalla. Eihän minulla ole suurempaa osaa eikä arpaa tämän kukkaan saattamiseen kuin että toin sen kaupasta kotiin ilman että nuput putosivat, mutta laitanpa kuvan silmäniloksi. 
Nyt ovat loputkin kevään ostoksista auenneet.
Puolikerrotun vaalenpunaisen väri ei ole niin voimakkaan pinkki kuin mitä lapun kuva antoi ymmärtää. Väri on itse asiassa aika samanlainen kuin tuo edellinen, joka sekin oli lapussaan voimakkaamman punainen. Kukat ovat lähes kolmanneksen pienemmät, noin kuusisenttisiä halkaisijaltaan.
Nuppuja on epäilyttävän paljon näin pieniksi kasveiksi - mitähän hormoneita näille bulkkitäkyille oikein syötetään? Pitäisi varmaan nyppiä puolet pois jos malttaisi, tai ainakin poistaa kukat heti kun ne alkavat kuihtumaan, että nämä saa kunnolla juurtumaan ja kasvamaan.
Pionikukkainen Camellia x williamsii 'Debbie' on sinertävämmän pinkki, tykkään.
Williamsii-hybridit ovat lukemani mukaan kamelioista parhaiten talvenkestäviä.
[Mahtukoon tämä hybridikin nyt tänne C. japonica -otsikon alle, kun on kuitenkin puoliksi japonica - toinen vanhempi on C. saluensis.]
Camellia japonica 'Hagoromo' ('Magnoliiflora') on herkkä.
Voi miksei noita saa Suomesta! Nuo vähemmän kerrotut olis juuri mun mieleen, ja tämä Hagomoro…
On kyllä tosi kaunis…
Täytyy sanoa että lykästi kun löysin näitä paikallisesta “agrimarketista” multasäkin hinnalla. No, ruokakauppaostos ‘Hagoromo’ oli vähän kalliimpi (mutta halvempi kuin kilo lohifilettä…), mutta onkin sitten jo vähän korkeampi kuin nuo muut.
Toivottavasti nämä alkavat yleistyä kotomaankin kaupoissa. Luin hiljan Yhteishyvästä tms., että kameliat ovat jälleen yleistymässä Suomessa, kun taloihin rakennetaan paljon viherhuoneita ym. Ennen ne olivat kuulemma hyvinkin yleisiä huonekasveja, kun taloissa oli talvella viileämpää.
Niinpä, tuo yksi yksilö on viihtynyt meillä oikein hyvin, kun pidetään viileässä.
Minä nyt asun hiukan etelämpänä 
eli kasvatan eri sarjassa. Saatiin viime keväänä vierailta tuliaislahjaa ''Dr. Tinsley'' ja yhdellä foorumilla väitetiin, että se kestäisi pakkasta -18°C asti. Olin epäileväinen, mutta istutin kuitenkin avomaalle, paransin istutuskohtaa rhodomullalla. Pakkasta oli kovimmillaan täällä -12°C. Ainakin se on säilynyt vihreänä ja siinä on muutama kukkanuppu. Katsotaan kukkiiko.
Minulla on myös kaksi kameliaa puutarhassa täällä 8-vyöhykkeellä, toisen istutin jo lähemmäs kymmenen vuotta sitten. Vielä eivät ole kukassa, mutta näyttävät selvinneen tästäkin, poikkeuksellisen kovasta talvesta ilman mitään suojauksia täysin ongelmitta. Pakkasta oli kovimmillaan noin -15 ja säännöllisiä (yö)pakkasia koko tammi- ja helmikuun. Niin kauan kuin maa ei roudi kovin syvältä niin kyllä kamelioiden pitäisi kestää.
Aamuauringon puolelle ei kannata istuttaa, koska nuput saattavat kevättalvella sulaa liian nopeasti ja vahingoittua. Kuivuminen kesällä saattaa myös pudottaa nuput myöhemmin, eli mieluummin puolivarjoon kuin paahteeseen.
Zibuli, minun vyöhyke lähellä Saksan ja Tanskan välistä rajaa pitäisi olla 8a... ja istutin tohtori Tinsleyn pohjoisenpuoliselle etupihalle.
Eilen oli ostarissa kukkivia kamelioita tyrkytarjouksessa, en muista lajikkeita ulkoa.
Soili, suosittelen lämpimästi kamelioihin hurahtamista, varsinkin jos halvalla tyrkytetään 
ja vielä nimettyjä lajikkeita. Tai mitä sitten jos kasvilla ei ole edes nimeä, jos vaan miellyttää silmää.
Kukkien lisäksi olen ihastunut kamelioiden helppohoitoisuuteen, kauniiseen kasvumuotoon ja ikivihreyteen.
Kunnianhimoisena aikomuksenani on tehdä noista halpiksista pieni aidanne, jonka tarkoitus on peittää naapurin ränsistynyt vaja näkyvistä… no joo, ehkä joskus kymmenen vuoden päästä ne saattavat alkaa etäisesti muistuttaa aitaa, hidaskasvuisiahan ne tietysti ovat.
Dr. Tinsley on max. 50 cm, jännä miten sen lehdet pakkasella käpertyi, niinkuin rhodoillakin. Kuinka iso sulla Zibuli se vanhin on nyt? Nuo kaupassa olleet oli kans varmaan tuota korkeusluokkaa.
'C.M. Hovey’ni oli samaa kaliiberia istutettaessa, alle puolimetrinen, nyt noin 140 cm korkea eli kasvua tulee kymmenisen senttiä vuodessa. Pensas on kasvanut mukavan tuuheaksi ja tasaisen malliseksi ihan leikkaamatta. Keväällä lannoitan ja laitan katetta ja siinä sen hoito. Nuppuja on lupaavasti toistasataa - laitan kuvaa kunhan aukeavat.
Wow, sehän on sitten jo iso! Jos mä lähden siitä, että kamelia ajan mittaan kasvaa kaksimetriseksi kanttiinsa, niin en kyllä voi etupihalle lisää laittaa, siksi kapea se on ja haluaisin nähdä keittiön ja kodinhoitohuoneen ikkunoista hiukan vielä uloskin . Keittiön ikkunan edessä kasvaa sitäpaitsi vielä Salix caprea pendula. Länsipuoli taitaa olla jo liian kuuma paikka ja suurin osa puutarhasta on etelään.
Tuossa on oikeaa asennetta - 20 vuoden tähtäin! Saattaa riippua lajikkeestakin, mutta minusta C. japonica kasvaa enemmän korkeutta kuin leveyttä. Naapurini kamelia on yli 3 metriä korkea :-O, mutta leveyttä on vain noin 1½m. Voi kai tuota vähän leikelläkin tarvittaessa, mutta on varmasti parhaillaan, kun kasvaa luontaiseen muotoonsa.
Onko kukaan kokeillut kameliaa talven yli suojattuna avomaalla Suomessa? Ajattelin kokeilla, jos tuo uunitore C. ‘Lady Campbell’ on syksyllä vielä hengissä. Lippulappusen mukaan kestää max -20c, ja kunnon suojaamisella (pakkaspeitteet, olkikehikot ym.) tuo voisi ehkä, tosi ehkä säilyäkin. Mutta kukkisikohan sitten “salaa” aikaisin keväällä suojassaan jos hengissä vielä olisi?
Projekti se tämäkin on sitten.
C.M. Hovey kukassa. Moni kukka ruskettui talven kovissa pakkasissa, etenkin latvuksessa, joka saa jonkin verran aamuaurinkoa.
Samassa pensaassa kasvaa hämmentävän erilainen kukka. 