Avataan uuden pentin kunniaksi Käsityöt Osa 5 -ketju. Siirrän tähän jonkin verran osa 4-ketjun loppupään viestejä. Suljen Osa 4:n kunhan se teknisesti on mahdollista, mutta nyt siis jatketaan juttua tässä ketjussa.
Vaikka vahvin alani on pikku näpertely, pitää joskus tehdä jotain isompaa. Tässä on siis sohva, johon ompelin irtopäällisen, samoin toiseen sohvaan, jonka pituus oli 2/3-osan tuosta. Luulin stressaavani siitä, mutta mukana hääri kaksi pikku koomikkoa, jotka ajoivat stressin pois ennen kuin se alkoi. Sohvalla toinen niistä. Sohvassa ei ollut irtotyynyjä.
Kun kangasta jäi, sai nojatuolikin uuden päällisen.
Pienin kesän verhoilusta, uusi päällinen vanhoihin rattaisiin, joiden runko oli hyvä.
Wau! Oli iso projekti sulla ja lopputulos kiittää!
Eikö ole söötti pikku pörröturkki? Kaverinsa kanssa se pani välillä ranttaliksi sohvan kimpussa eikä sitä voinut nauramatta katsella.
Minä olen suunnitellut, jos sohvatyynyistä käännän suojat eli nurjapuoli esille. Mutta saumat pitää purkaa ja ommella.
Minun sohvassa on kaksi isoa istuintyynyä ja niissä on vetoketjut, niin kuin sohvatyynyissä.
Kai nääkin on käsitöitä…?
Siis punonta-hommiakin tullut välillä tehtyä. Sydän-kori, kahtena eri värisenä, vihreä keskeneräisenä…
Hienoa työtä!
Tosi hauska sattuma. Oli niin saman näköinen tuoli, että piti katsoa oma kuvani. Tuoli ei siis ole omani.
Alpakkapaita valmis.
Lanka siis ohutta lähitilan alpakkaa.
489 grammaa meni lankaa ja ihan vähän jäi.
On se lämmin ja pehmee.
Eikä epäilystäkään että sen taian teet
Vauvapeiton alkua.
On kyllä ihana lanka, pehmeä ja neuloutuu helpolla ja nätisti.
Ainoa haitta. Käsinpestävä.
“On kyllä ihana lanka, pehmeä ja neuloutuu helpolla ja nätisti.” Eikä väri ole sad beige
70 /80 luvun ruskeat lastenvaatteet on ankeita perhealbumeissa. Sad beige vielä nolompaa
Tykkään kovin näistä väreistä yhdessä.
En tykkää liian hempeistä vauvan vaatteistakaan.
Tässä on kivasti eloa.
Sukkasirkus jatkuu
Pojulle pässinpökkimästä, Lakian Lairalta Hupulaanen. Kädet on nyt superpehmeät, lanoliinilla syvärasvatut, vaan olihan raskasta neuloa. Karkea lanka ynnättynä suht tiukkaan käsialaan ei oo kovin sujuva yhdistelmä.
Superwash langasta tehdyt muuttu hänellä pahvipohjiksi, seisomatyö turvakengissä, hikoavat jalat ja diabeetikon varvasrasva tekee temput muovitetuille kuiduille.
Vauvan viltti etenee kivasti ulkona upeassa syyskelissä.
Hauskasti tuo kuvio antaa kolmiulotteisen vaikutelman.
Pari raitaa vielä niin on päättelyä vaille valmis.
Sain valmiiksi Unicef-nuken, nimeksi ajattelin laittaa Titta.
Kuvassa “nakuna”, vaatteet vieressä
Tässä puettuna