Tummaa sävyä kiehumassa. Tummatulikukkaa 2 sankollista, oksasilppurilla pienennettyä. Kukkineet pitää poistaa, leikkasin koko kasvin juuresta lähtien. Levinnyt liiaksikin.
Vähitellen 10 litran kattilaan sullottu pikku kattilasta, kahden kattilan systeemi.
Ruskean keltaista väriä luvattu 80 luvun kirjoissani.
Se Lankavan merino-angora-nylon on sitten ihan oikeasti sukkalankaa. Siinä on jotain tikkuista. Toiselle prinsessalle siis paitalangat vielä hakusessa.
Tyttären perheen kissojen raapimapuun päällystin uudelleen. Kissat, ja vähän koiranpentukin, olivat saaneet sen melko rähjäiseksi. Tolppien alkuperäinen väri näkyy ylätason tupsussa, tasot olivat mustat. Kierrätystä, vain liimaa piti ostaa.
Minä ostin tuollaisen kun tyttären kissat oleilee mun luona. Kumpikaan ei mennyt tuohon vaikka kuinka koetin opettaa. Siirrettiin se sitten tyttären taloon, joska siellä menevät. Ei ne menny sielläkään. Annettiin koko tekele tuttavalle, jolla oli jo menny oma melko huonoksi.
Minua epäilytti, hyväksyvätkö kissat uudistetun puun, jos vaikka uudessa päällisessä on outo haju tms. Samana päivänä, kun saivat sen takaisin, sain kuvan kaikista kolmesta siinä.
Minä oon ettiny noitaliemi kattilaa lähitienoilta kissojen ja koirien kanssa, turhaa. Vanha mehumaijan kattila ollut isoin. Tilasin sitten expondolta 20 litran kattilan, 50 € rahteineen kotiovelle ja tuli joutuin. Vaikutti todellakin aineesta tehdyltä.
Tuo onkin filopator hyvän mallinen, kun on korkea ja kapea.
Minä sain töistä isot 25 litran teräskattilat tuotekehityksen vanhoja, toinen kuin uusi ja toisessa kannessa ihan vähän kuhmua.
Lisäksi isäntä osti isompiin värjäyksiin 50 litran lasikannellisen teräskattilan.
Näillä olen pärjäillyt, tuota isointa en ole viitsinyt käyttää kuin ulkona kaasupolttimella, pienempiä olen käyttänyt myös sisällä keraamisella leidellä, mutta enimmäkseen kaasulla ulkona nekin.
Hankalaa oli löytää tarpeeksi isoja kattiloita järkihintaan, tuo suurin oli jostain astiakaupasta ja maksoi joku hiukan100 pintaan, sen kokoiset oli osa paljon, paljon kalliimmat..
Seikkailin vieraslajien maailmassa, eli kaik muut kuin kotimainen kultapiisku (Solidago virgaurea) Suomen luontoon kuuluva alkuperäinen, yleinen luonnonkasvi, joutavat väripatoihin.
Luvataan kirkkaan keltaista, pelkät kukinnot ja lehdet.
Jos viimevuotiset veriseitikit lykkään jälkiliemeen saaneen punakeltaista. Tiedän muutaman sienipaikan, jossa piiskut rehottavat kääntöpaikalla metsässä keltaisenaan. Mokomat vieraslajien metsiin kippaajat
Säilöntää. Nailon sukkapöksyistä tehdyissä nyyteissä 4 kpl tummaa kahvia ja 4 kpl sumakkia, sekä sammareita vähän ja päällä vadelmanlehtiä painona. 150g silkki-villalankaa etukäteen aluna-viinihappo-puretettuna.
Olkapää on niin kipeä, että en halua kantaa painavia kattiloita ja äheltää. Olen kärsimätön luonne ja normaali oloissa ei meinaa hermo riittää purkkien odotteluun, mutta nyt se sopii hyvin.
Purkit on valmiit kuukauden päästä ja siinä paikkeilla saan käden pois kantositeestä, jos haluan ne aiemmin huuhtoa, pyydän tyttären kaveriksi.
Tai jos se käsi on niin kipeä, että en pysty huuhtoa, niin silloinkin tyttö saa avustaa.