Muutama kylvös odottaa ruukutusta. 
Muutamat kukeit 
Upean värinen kirurunkannus(?)tuossa kolmannessa kuvassa! Ensivilkaisulla katsoin tuon toisen kuvan kasvin scillaksi, mutta jumaltenkukkako se onkin, vai mikä? Hieno väri siinäkin.
Juu, Corydalis solida, Gothenburgin sukua, oiskohan ollut Eva. Ei oo jumaltenkukka, mikälis muistan, muistiinpanot useassa paikkaa ja lievästi sekavat 
Jatketaan tassutteluja, ensin Soldanella kiven vieressä... 
...sitten Calluna kukassa.
Vaihdetaan maata. Masha-tyttö, luottopuutarhakauppiaani lähes 10 vuotta....
Niinjoo, on niitä muitakin, mutta Masha on takuuvarma tyttö, puutarhurointia jo yli 10 vuotta. Tämä ei ole hänen kaupastaan, tosin. 
Kelpais varmaan mullekin, jos voisin olla varma, että täällä kallioiden ja Salpalinjalouhosten keskellä ei olisi täynnä kyitä... 
Puutarhakalusteita aidosta marmorista, ei mistään kestopuusta...useita malleja eikä hintakaan huimaa. 
Seuraavaksi käpsästään hautuumaalle. Kävin ystäväni haudalla, mutta ymmärrettävistä syistä en laita siitä kuvaa. Tässä yleisnäkymää muutaman vuoden "ikäiseltä" alueelta. Parin hehtaarin alue vierestä on jo raivattu valmiiksi, koska tämä, n. hehtaarin ala täyttyi todella nopeasti. Kumman paljon parikymppisiä nuoria. 
Tämä peltinen, joko harmaaksi, syvänpunaiseksi tai tällä turkoosilla ryssänsinisellä maalattu hautamuistomerkkiversio on jo jäämässä pois. Näitä on eri malleja ja muotoja. Vieressä tyypillinen pöytä-penkki, jossa käydään muistelemassa. Ei välttämättä huono ajatus?
( Ei mun mielestä ainakaan, jos ymmärtää ajatuksen, joka tässä on takana, unohtaa totutun estetiikan eikä muutenkaan mene muille maille tuijottamaan "niitten" roskia)
No hö. Ensimmäinen kerta venäläisellä hautausmaalla on TAKUULLA hätkäyttävä elämys ja monelle oksetus; muovikukat,muoviset seppeleet mustina, vihreinä…, naamat kivissä, mustat nauhat riippuvat risteissä, haudalle laitetut “eväät” tai lasit…kaljapullot, viinapullot jne. Lisäksi eri uskontokuntiin kuuluvien erilaiset “muistomerkit”, puhumattakaan neuvostoajan tyylistä.
Ensimmäillä kerroilla ( niin, siis, mähän olen hautuumaafriikki: niillä on rauhoittavaa ja mielenkiintoista kulkea maassa kuin maassa; lukea nimiä, miettiä millainen elämä on 30-vuotiaana 1800-luvun lopulla eläneellä ollut, mitä tapahtui jne. …) ajattelin, että suorastaan helvetin karmivia nämä naamat kivissä, etenkin iltaisin, mutta…
..sitten tulee vastaan tällaisia. Huom. hautakiven taustapuoli...ilmeisesti toinen puolisoista harrasti kissoja ja toinen autoja. (Tuo taustalla näkyvä viistopelti"kivi" ei kuulu tähän, se on heijastuma) 
Tässä sitten sen kiven "etupuoli"... 
Njäh,väärä kuva! Kuitenkin vastaava iäkkäämpi pariskunta kyseessä. Kaivelen sen jossain vaiheessa, koska seuraavana…