Nuo oivat puutarhurin apulaiset. Ensimmäiset uuteen pihaamme kukkapenkkiin varastin vanhempien kasvimaalta ja sitten ruokin niitä kuivilla lehdillä ja käytetyillä kahvinpuruilla (olin kuullut että kastemadot rakastavat niitä). Nyt löytyy kooomeita lieroja penkistä. Nyt kuitenkin tekisi mieli tuhkata reilusti kukkapenkkiä, kun se on päässyt paikoin sammaloitumaan ja etanoitakin viime kesänä oli penkissä paljon (vaikkei niitä muka pitänyt olla, väitettiin radiossa) ja etanoistakinhan kuulemma pääsisi tuhkalla? Niin, tuhkaaminen on vielä jäänyt siltä kohtaa, kun olen miettinut että, mitäköhän nuo minun vaalimani apulaiset siitä tuhkasta tykkää.... Onko kenellä tietoa, pärjääkö kastemadot tuhkatussa maassa?
Ainakaan meillä ei näy lierot tuhkauksesta hermostuneen. Mä kippaan mökin uunien ja saunanpesien tuhkat joka kevät kukille ja marjapensaille ja kaalipenkkiin. Pari viikkoa sitten jouduin ottamaan ylös yhden tuhkalla lannoitetun penkin tulevan leikkimökin tieltä ja kyllä siellä matoja oli.
Meillä on tuota samaa sammaloitumisongelmaa aina uusissa penkeissä, koska kustannussyistä sekoitan uusiin penkkeihin aika paljon halpaa turvemultaa ja kompostia. (Kartan irtotavaraa, koska aina ei voi tietää mitä sen mukana saa). Onneksi tuhka on ilmaista.
Minä heittelen mökin pesien tuhkat myöskin maahan. Tosin vaan maan pinnalle. Matoja on ihan hirmuisia määriä joka puolella kasvimaissa ja kukkapenkeissä (mikä on täysin käsittämätöntä, koska ne on kaikki semmoista savea, ettei ole mitään asiaa kumppareilla märillä keleillä).
Eikä ne madot ole olleet moinaansakaan minun jyrsimellä kääntämisistäkään. (myytti nro 2)
Etanat säikkyy nimenomaan sitä tuhkaa joka on siinä maan pinnalla. Sitä tuhkaa ylittäesssään etana joutuu erittämään sitä limaa ylenpalttisesti ja sitten se kai kuolee nestehukkaan tai jotakin.
Luin jostakin noista kastemadoista, että ovat jopa fiksumpia kuin arvaammekaan. Niillä on kuulemma aivan omat reviirinsä ja kolonsa. Tarinassa kerrottiin jostakin erämaalammesta. Taisi olla Kanadassa tai sitten Jenkkilässä. Siellä kävi porukkaa kalastamassa ja sitten kippasivat ylimääräiset syöttimatonsa maahan. Pikkuhiljaa matojen työn ansiosta maaperä alkoi muuttumaan multavammaksi ja sinne alkoi kasvamaan tammea ja muita lehtipuita. Nämä lehtipuut kasvoivat ainoastaan kapealla vyöhykkeellä aivan lammen rannassa. Tutkijat huomasivat, että tämä lehtipuu vyöhyke oli kokonaan niiden kastematojen ansiota.
Kymmenisen vuotta sitten, kun aloimme isännöimään tonttiamme täällä Lahdessa oli mieheni poika, tuolloin noin kymmen vuotias mukana talkoissa. Hänen piti kaivaa jotakin maassa. Hetken päästä hän tuli ovela ilme kasvoillaan luokseni ja sanoi värisevällä äänellään, että tuolla maassa on aivan valtavasti isoja kastematoja luullen, että säikähtäisin. Sen sijaan oli pojalla kumma ilme, kun totesin pojalle ilahtuneena, että tiedätkö poikani, teit minut juuri oikein iloiseksi! Tämä hänen löytönsä todisti, että olimme tehneet hyvät maakaupat.
niinpä niin, madot ovat hyödyllisiä puutarhurin apupoikia! Eilen heillä oli hirmuiset häämenot pihalla menossa, tulivat viereisistä koloistaan pariutumaan ja ristikkäin matelu oli tunnusmerkki lemmenkeväästä. Matoja oli ihan matoinaan pitkin pihoja.
Keräsin matoja puistokäytäviltä paljon cja samalla tulee paljon madonmunia erittäin varovaisesti lehdillä vuorattuun sankoon ja siirrän mökille. Siellä sitten lehtipalkalla kyntävät ja ilmastavat, madoilla työstetyn alueen erottaa sielläkin kalliometsämaastossa, lehto on syntymässä!
Hienoa, kiitos tiedoista. Nyt on kukkapenkki (ja paljon muutakin tuhkattu), tarkistin vielä tilanteen ja siellä ne madot ahertaa penkissä, eikä ole moksiskaan tuhkasta. Minäkin olen joskus lukenut, että kastemadolla on neliön suuruinen reviiri, jota se myllää. Meidän uudessa penkissä sen kyllä huomaa, eivät ole koko penkin alueelle vielä levinneet.
Äsken muka ovelana painuin purkin kanssa pihalle matojahtiin sateen
jälkeen. Ei ainuttakaan matoa missään. Olinkohan myöhäsä vai onko
ympäristö liian urbaani...
(Tontille meinasin viedä, kun ei sielä ole yhtään onkimatoa missään)
Jaa, huisa istuttaa jo matoja Pistä kippo johonkin sovittuun paikkaan ja pyydä siellä nurkilla asuvia penttiläisiä heittämään siemenmatoja ohimennessään siihen. Olisikohan miten tavatonta, jos laittaisi matoja kuplakuoreen? Vai menisikö se kidutuksen puolelle
Josta tuli mieleen miten katsoin hetken aikaa ohjelmaa, missä ihmiset keräsivät ja myivät matoja. Paras keräsi pienessä ajassa parisataa matoa ja ansaitsi muistaakseni noin 80 dollaria. Katsoin sitä madonlaskentaa tietynlainen löntti kurkussa, varsinkin kun niillä amerikanmadoilla oli vähän niinkuin jalantynkärivi kummassakin kyljessä, ja kun aikansa yrittivät niin saivat yhden madon puremaan sormeen.
Kun laitettiin poikien kanssa juhannuskoivuja niin sieltä reiästä tuli ylös mahdottoman iso kasiainen, jonka nostimme kukkapurkkiin. Ei nekään nyt niin kauhean sööttejä ole.
Meidän hoitomäyräkoira rakastaa maalla puskissa kyttäämistä. Joko siellä on sammakoita, myyriä, sisiliskoja ja paremman puutteessa kelpaavat vahdittavaksi jopa kastemadot .
Kerran tässä jo säntäsin paikalle kun koira näytti olevan aivan täpinöissään häntä vispas taivasta kohti ja koko koira aivan tärisi. Odotin näkeväni vähintään rusakon poikasen, mutta narssissin vartta myöten luikerteli maahan vain iso kastemato. Kaupunkikoirille riittää näköjään vähempikin viihdyke.
Jos laittaisi muovipussiin multaa ja sinne kastematoja, niin eikö ne muka selviäisi hengissä postituksen?
Minä olen aina ihmetellyt, miksen linnut syö kuin seisovasta pöydästä sateen jälkeen asfaltilla kantena lieruvia onkimatoja? On joskus oikein paha päästä kävelemään kun niiden matojen päälle ei oikein saattaisi astua. Kengällä.
Pari kesää sitten tuli aina sateen jälkeen heinäsorsapari kadulle syömään kastematoja. Toisen kerran oli samalla kadulla iltamyöhällä lehtokurppa syömässä matoja. Kyllä linnutkin osaavat käyttää hyväkseen tarjoutuvia tilaisuuksia..
Oli oikein googlattava, että minkänäköinen ötökkä on heinäsorsa. Mutta sehän olikin sinisorsa, eiku pullasorsa. En ole ikinä kuullut ennen tuommoista heinäsorsa -nimitystä. Oppia ikä kaikki.
Mun pitäis saada matoja kun on pihan maa sellaista ettei täällä näy yhtään matoa missään. jos ostais kaupasta niitä onkimiseen tarkoitettuja (kuulemma sellaisia myydään ainakin jossain kalastus tarvike kaupoissa) kavereita ja istuttais niitä pihalle niin mahtaisko se onnistua?
Kompostissa oleva liero on eri laji kuin mullassa oleva. Kyllä niitä mullassa eläviä löytyy lehdoista eteläisestä Suomesta. Seuraavan ukkoskuuron aikana menet asvalttiteille, löydät pihan multaan sopivia lieroja. Kyllä ne nurmikkoon asettuvat, kun vain peittää sinne multaan. Kompostiliero elää vain lehtikasoissa, lantakasoissa ja kompostissa.
Kaikki kastemadon tapaiset ovat yhteisnimeltään lieroja. Lieroista suurin on kastemato, jonka tunnistaa paitsi koon perusteella, myös siitä, että sen takapää on litteä. Minun lapsuudessani vain lehtikasoissa ja tunkioissa olevat olivat lieroja, muut olivat kastematoja, savimatoja, onkimatoja mitä milloinkin.
Hauskaa löytää tällainen vanha ketju suosikkieläimestäni! Harmittaa aina vietävästi, jos katkaisen kastemadon kääntäessäni maata lapiolla. Jos nakkaan kokonaisena säilyneen madon syrjemmälle turvaan, alan miettiä, meneekö madoilla reviirit sekaisin. Kompostista (puoli)valmista tavaraa ottaessani poimin huolellisesti kompostilierot talteen ja laitan takaisin pömpeliin, kun ne eivät kerran kukkapenkissä viihdy.
Metka ajatus tuo kastematojen tuonti tontille. Vaan eihän se kannettu vesi taida kaivossa pysyä - paras keino lisätä matoja lienee lisätä penkkeihin eloperäistä ainesta.
Tiedän tunteen kun vahingossa katkaisee kastemadon Mutta silti itse kalastelen ja joskus aina onkeen pitää mato laitaa. On se niin julmaa. Mutta meillä ainakin matoja riittää.
Tänään kun pihalla istuskelin näin silmäkulmastani jotain liikettä ja kun katoin näin aivan järjettömän kokosen madon, se oli varmaan 15 cm ellei jopa pitempiki Onko tuo nyt aivan normaalia ja oliko se ees kastemato vai oliko joku muu lierolainen? Nakkasin sen sitte kukkapenkkiin
Hei, Marlene! Jos todellakin silmäkulmassasi tuo mato oli niin tosi iso olikin:) Jos sen sijaan se luikerteli mullassa niin tavallinen maan matonen vain - sen siitä saa kun itse villiintyy näihin juttuihin! Mahdollisesti paratiisissään elelee kun kerran pulskistuu noin:) ja pitää mullan muhevana.
. Nyt kuitenkin tekisi mieli tuhkata reilusti kukkapenkkiä, kun se on päässyt paikoin sammaloitumaan ja etanoitakin viime kesänä oli penkissä paljon (vaikkei niitä muka pitänyt olla
, väitettiin radiossa) ja etanoistakinhan kuulemma pääsisi tuhkalla? Niin, tuhkaaminen on vielä jäänyt siltä kohtaa, kun olen miettinut että, mitäköhän nuo minun vaalimani apulaiset siitä tuhkasta tykkää.... Onko kenellä tietoa, pärjääkö kastemadot tuhkatussa maassa?
Harmittaa aina vietävästi, jos katkaisen kastemadon kääntäessäni maata lapiolla. Jos nakkaan kokonaisena säilyneen madon syrjemmälle turvaan, alan miettiä, meneekö madoilla reviirit sekaisin. Kompostista (puoli)valmista tavaraa ottaessani poimin huolellisesti kompostilierot talteen ja laitan takaisin pömpeliin, kun ne eivät kerran kukkapenkissä viihdy.
Mutta silti itse kalastelen ja joskus aina onkeen pitää mato laitaa. On se niin julmaa. Mutta meillä ainakin matoja riittää.
Onko tuo nyt aivan normaalia ja oliko se ees kastemato vai oliko joku muu lierolainen? Nakkasin sen sitte kukkapenkkiin 