Hei,
olen aloittelija perunan viljelyssä. Aloittelimme viime kesänä, kun ostimme tontin viime keväänä. Tontilla on viljelty pääasiassa perunaa. Viljely kuitenkin epäonnistui täysin. Ensinnäkin tontilla on hirvittävästi juolavehnää. Hyvä, kun muutama perunanvarsi oli näkyvissä ja niissäkään ei ollut kun pari peukalon pään kokoista perunaa. Istutimme myös mm. porkkanaa. Näytti, että juolavehnä valtasi koko tontin. Kysynkin, että miten kannattaisi tänä keväänä aloitella viljely. Mielellään käyttäisin luonnonmukaisia tapoja. Olisin todella kiitollinen vihjeistä.
Kateviljelyä kauppaisin tähänkin kohtaan, taas. Juolavehnikölle sanomalehtiä, siihen perunat levälleen ja katteeksi kuivaa heinää ja/tai olkea. Nurmikkosilppua voi lisätä siihen päälle vielä pitkin kesää. Aikaa myöten se juolavehnä siellä pimeydessä ottaa itseensä.
Juolavehnästä täytyy päästä eroon - kateviljely on hyvä keino.
Tai sitten ensi kesänä avokesannointi tai kasvimaa-alan peittäminen valoa läpäisemättömällä katteella. Silloin ensi kesänä ei voi kasvattaa mitään.
Jotkut onnistuvat hävittämään juolavehnän perunamaalta myös ahkeralla multaamisella, mutta silloin täytyy olla todella ahkera. Ja onnistuneeko sittenkään?
Hiton sitkeä se on, tuo juolavehnä. Kävin katsomassa palstaani, ja kun lunta ei ole maassa, niin vehnähän se siellä somasti vihertää. 
Hitsin pimpulat, käytin koko viime syksyn sen pirulaisen kitkemiseen!
Täytynee tosiaan miinoittaa palsta jollain kesäkurpitsalla tai vastaavalla, kun viljellä on pakko eikä kateviljelyyn synny materiaalia mistään. Ainakaan omasta takaa, ostamaan en viitsisi ruveta.
Meillä oli aikoinaan viljelypalsta ja juolavehnä oli sielläkin ongelmana. Kitkin keväällä kaikki juolavehnänpätkät pois jotka löysin ja levitin rivien kohdille mansikkakangasta. Esikasvatin avomaankurkut, pavut ja herneet noin kymmensenttisiksi, tein viillot kankaaseen ja laitoin taimet viiltojen kohdalle. Sama kangas kävi monta vuotta.
Peruna ja porkkana kasvoivat jotenkuten mutta kitkemistä riitti. Näin jälkikäteen ajatellen olisi kannattanut peittää puolet palstasta pressulla tai jollakin, eiköhän se juola olisi parissa vuodessa vähentynyt. Tosin viereiset palstat olivat viljelemättömiä ja niistä puski juolaa meidän palstalle.
Millille ja Suhmurallekin sanoisin, että juolavehnää on melkein mahdotonta hävittää kitkemällä. Maan voi tietysti seuloa, mutta silloinkin täytyy huolellisesti kaivaa maata riittävän syvältä. Ja jos juola on päässyt siementämään, seulominenkaan ei auta.
Katetta tulee ainakin meille postilaatikosta, eli sanomalehtiä! Niillä kun peittää kurpitsan juuristoalueen, juolan nouseminen vähenee huomattavasti. Samoin Oulunseutulaisen kertoma mansikkakangaskonsti toimii. Ja mansikkamuovikin käy, edullisempaa ja lyhytikäisempää.
Sanomalehdet kyllä tarvitsevat päälleen ohuen kerroksen jotakin eloperäistä katetta, että pysyvät paikoillaan ja ovat mukavamman näköisiä.
Muutaman kesäkukka-, salaatti- ja yrttipenkin voi perustaa myös laittamalla kerroksen sanomalehtiä maan pinnalle, ja kippaamalla puutarhamultaa säkistä päälle.
Kesän aikana pitää muistaa aina peittää kaikki nousevat juolatuppaat hyvällä kerroksella sanomalehteä.
Juolavenhän kyllä saa kuriin vuosien mittaan, keväällä talikolla kääntäen ja kaikki pätkät keräten.
Kesällä paksu kerros nurmikatetta hämäsi juuret kasvamaan maanpintaa pitkin ja ne sai vyyhdetä pois.
Kasvimaan mpärys sitten ihan myrkyllä.
Myrkky maksaa paljon ja autioittaa maan, tappaa kaiken eloperäisen. Ja myrkytyksen jälkeen on niin pitkät varoajat että melkein kesä menee siinä. Perkaaminen taas katkoo juolanjuuria, ja jokaisesta pikku pätkästäkin kasvaa uusi, terhakas tupas joka leviää innokkaana.
Kattaminen on mielestäni ainut inhimillinen keino päästä eroon juolavehnästä, nokkosista sun muista monivuotisista rikkaruohoista.
Kattaminen on oikeasti helppoa, hyödyllistä ja rahaa ei kulu ollenkaan, paitsi jos kohteeseen haluaa ostaa mansikkakangasta. Olen minä sitäkin ostanut, tuonne perunakellarin katolle vievien portaiden vierille, kun halusin tehokasta ja vähän siistinpää siihen. Eloperäinen kate pitää maan möyheänä, pieneliöstän vilkkaana, lannoittaa, pitää maan sopivan kosteana ja maatuessaan parantaa maan laatua. Paulastiina antoikin hyvät ohjeet puhtaiden perunoiden viljelyyn, mutta kyllä ihan normaalisti istutettut perunat voi katteella suojella - esim. pieniä kuivaheinäpaaleja revitään kappaleiksi ja niillä peitetään kaikki joka on paljasta multaa. Sillä tavoin olen usein laittanut yhden rivin perunaa kasvimaan reunalle.
Mutta perunat kasvavat hiukan happamessa (ei siis kalkkia, ei tuhkaa) maassa, mieluusti hiekansekaisessa.
Olen meidän kasvimaan saanut melkein juolattomaksi monen vuoden kateviljelyllä, ja viime kesän "maaltapäinperunat" kasvatettiin siinä, jopa ilman katteita jo. Pari kertaa kesässä mullattiin, pääasiassa näiden siemenrikkaruohojen surmaksi, sillä juolaa eikä muuta kamalaa enää noussut. Jopa karra on hävinnyt, ja se on kova juttu se.
Multaamiseen on se kätevä apuneuvo jonka nimeä en muista, semmoinen ihmisvetoinen aura. Toinen vetää, toinen ohjaa. Pieniin perunamaihin riittää mainiosti kuokka.
voinko mansikkamaan reunoilta myrkyttää roundupilla nokkoset niin että mansikoita uskaltaa syödä?
(Kyllä se kattaminen minut saakin aina vaahtoamaan, mutta kun se ON niin mahtava juttu)
En käyttäisi myrkkyä missään, sillä ne maksavat paljon ja ovat haitaksi monin tavoin.
Kattakaa, siskot, kattakaa! Se on oikotie onneen ja kukoistukseen, helpolla hyvää. On toisaalta ihan hauska juttu että laitan usein perunarivin vihannesmaan ympärille juuri siksi kun sillä saa niin helposti rikkaruohot häviölle. Perunat istutetaan ja joko katetaan hyvin tai mullataan muutaman kerran kesässä niin se on siinä. Multaaminen on muuten tosi helppoa kun vain ryhtyy. Ja yhtä koukuttavaa kuin kanttaaminen.
Kokeilkaa kattamista ja voitte yhtyä tähän p-netin kuoroon, joka laulaa hallelujaa kattamisen ja hevonpeen ylistykseksi 
mutku, mutku, ne nokkoset kasvaa katteen läpi...
Temskukka, kun jo hevonpeekuoroon olen liittynyt kokeilijajäseneksi, niin varmaan kattamiskuoron kokeilu on alettava tänä keväänä… Ammattiasi en tiedä, mutta jos et viihdy nykyisessä, kannattaisi miettiä vaihtoa myyntihommiin 
Viherpeippo, pitää olla vahvat katteet. Jos nyt ei ihan Rannilasta, niin sanomalehtiä ainakin.
Se Roundup-myrkky vaikuttaa vain siinä mihin osuu. Eli jos osuu mansikoihin, ne kuolevat eikä niitä voi silloin syödä.
Tässä kuvassa on kasvimaan valloitusta nurmikkoalueelta sanomalehtikatteen avulla.
Saakohan tuosta selvää.
Tuosta saa hyvin selvää, että kattaminen on järjen, ei lihasten voitto rikkaruohoista (vaikkakin kuvan tapauksessa nurmikosta).
Nokkosista olen tehnyt selvää niin, että ensin niitän ne alas (mahdollisimman juuresta) jätän varret siihen, päälle tuju kerros märkää sanomalehtä, pahvia tms. aukottomasti, ja sen päälle joko haketta tai multaa, mitä nyt kohtaan aion. Olen jopa liuskekivikäytävän tehnyt hirmuisen rikkaruohokerroksen päälle: Laitoin pinkopahvia, tasasin hiekalla ja sitten lätkittiin niitä liuskekiviä. Ei ole mikään kasvanut läpi.
Suurin juju on siinä että epätoivottu kasvusto eristetään mahdollisimman hyvin auringosta ja ilmasta. Passiivista vastarintaa ja valmista tulee; nokkosen juuret, varret ja lopuksi se sanomalehtikerroskin on kuohkeaa multaa missä madot myörivät hyräillen onnesta.
Pikku lisäys: heinäkatteen läpi kasvavat rikkaruohot ovat melko mammanpoikia - lähtevät kuohkeasta maasta juurineen pikku nykäyksellä. Katteen alla maa on kuohkeaa, ei tiivistynyttä eikä sitkeää niinkuin kattamaton multa.
Ja kuin sattuman oikusta sähköpostiin oli tullut kuva perunoiden multaustapahtumasta:
Ja toinen kuva on reippaasta heinäpaalikuormasta, jolla pääsee jo hyvin alkuun kattamisessa:
Voi kun saisikin jostain muutaman tuollaisen heinäpaalin! Tekisi hyvää meidän saviselle rikkaruohoja kuhisevalle palstalle. Mutta mistäs niitä täällä kaupungissa taiot?
Jääköhän viljelijöiltä yleensä ylimääräisiä olki- ja heinäpaaleja? Harmi, kun en tunne kylän viljelijöitä...
Kysykää niitä “paaleja” ratsutalleita,sieltä voi saada tietoa?