Suurin osa talvivalkosipuleista mennyt. Jokunen siellä täällä nousee. Annan olla ne nousematta olevat maassa. Niihin paikkoihin kylvään jotain salaattia tai muuta yrttiä.
Meillon nauhukset jo yli kymmensenttiset.
Mun kaikki Alexandrat ovat tainneet nousta (Kiitos Valtsu!) ja osa Ziemiaista, mutta vanhaa nimetöntä valkkarikantaa vaan yksi näkyy olevan elossa. Löysin myös viime syksynä peltoon unohtuneen sipulan, jonka jokaisesta kynnestä oli lähtenyt versoa kasvamaan. Istutin ne erikseen.
Tetejä ei noussut yhtään, mutta helmililjat kukkivat varmaan kaikki. Isot narskut ovat elossa, mutta osa ei taida kukkia kun ei nuppujakaan näy. Tulput kukkivat kauniisti.
Keijunkukka kuoli ja niin teki myös punalehtinen tyräkki, mutta istutin sen aika myöhään ja se oli aika kärsiväinen koko syksyn.
Neljä vuotta porskuttaneet orvokit hävis melkein kaikki. Yhdessä näkyy pieniä lehden alkuja.
Köynnöspinaatti taisi kuolla jo syksyllä. Siskon ja äidin köynnöspinaatit kasvoivat kesällä tosi hyvin, mutta eivät selviytyneet talvesta. Palstanaapurin köynnöspinaatti onneksi on elossa, kiitos vielä Nuulle taimista. Arvasin, että jos ne jakaa ympäriinsä niin jollain on pakko onnistua. Naapuri on sitä monta vuotta yrittänyt kasvattaa tuoreista siemenistä ja on onnellinen kun hänellä se nyt kasvaa :)
Ja jos ihan satavarmaa perennaa joku kaipaa niin syysasteri näyttäisi sellainen olevan... Ainakin täällä päin.
Mun nauhiksissa ei oo vielä mittään elonmerkkiä. Ei ainakaan pari päivää sitte ollu
Olen virkistänyt teidän tuhoillanne muistia siitä, mitä kaikkea penkeistä pitäisi löytyä, ja siinähän se tuholista kasvaa (vaikkei minulla nyt niin hirveästi eri lajeja kasvakaan).
Kevätvuohenjuuresta ei näy merkkiäkään, pitäisi varmaan jo kukkia. Syysleimuja näyttäisi olevan hengissä vain yksi. Hopeasyysvuokkojen kohdalla ei näy mitään, olisikohan niiden jo pitänyt nousta? Penkkiin istutetuista, äitienpäivinä saaduista ruusuista vain yhdessä näkyy eloa. Pohjantähti köynnösruususta ja jostain nimettömästä ruusupuskasta, joka on Pohjantähden tavoin tuotu lapsuudenkotini pihalta, on kuollut tosi paljon oksia, mutta eivät onneksi ole kokonaan kuolleet. Pensasmustikka Pink Lemonade vaikuttaisi lopulta kuolleen kokonaan. Kahtena edellisenä keväänä se on aloittanut kasvunsaalusta juuresta, mutta nyt ei näy sieltäkään mitään. Pari muuta pensasmustikkaa voi hyvin, ja yksi on alkanut uuden kasvun juuresta (sen tosin katkoin vahingossa jo viime syksynä…).
Mitäs vielä… Alppikärhön lisäksi kolmessa kärhössä näkyy elämää, seitsemässä ei toistaiseksi. Yksi niistä tosin taisi jättää nousematta jo viime vuonna. Siinä kai kaikki tältä erää, lista varmaan jatkuu kun muisti taas virkistyy, mitä vielä pitäisi olla.
Mutta onneksi on näitä iloisiakin juttuja. Edellisellä kerralla mainitsemieni lisäksi viime keväänä istutettu suklaakirsikka elossa, vaikka pieniä vaurioita näkyykin. Karhunvatukka voi hyvin, samoin alppiruusut, vaikka parissa vaurioita. Kaikki keijunkukat elossa, kuunliljoissakin valtaosassa näkyy jo kasvua. Kurjenpolvet voivat kai kaikki hyvin. Kaunopunahattuja löysin neljä, olisikohan joku menehtynyt… Akileijojakin niin paljon että ovat varmasti ainakin lähes kaikki hengissä. Niin, ja meillä punaväriminttu voi hyvin niin etu kuin takapihallakin, joten sitä saa, jos joltakin on kokonaan hävinnyt. Lajiketta en muista, ihan perus punainen, Multasormesta hankittu.
Pink Lemonade taisi kokea lopullisen kuoliniskunsa täälläkin, kaivan suosiolla pois ja korvaan sen jollain kestävämmällä mustikalla. Viime keväänäkin lähti niin kituliaasti kasvuun, että tuskin siitä marjoja tulee tällä menolla koskaan.
Patricia-kurjenpolvi taitaa kanssa olla mennyttä, ei näy mitään vaikka kaikki muut sukulaisensa ovat jo hyvässä kasvussa.
Penkeissä on edelleen tyhjiä paikkoja, en vaan nyt juuri muista, että mitä niistä kohdista puuttuu. Edelleen näyttää siltä, että yrttimaalla tuho on suurin. Muualla sentään olikin jo turhan taajassa kaikenlaista 
On se hyvä, ettei tarvinnut itse päättää, että mistä luopuu.
Mutta jotkut ne vaan kasvaa ja leviää. Yhden nahuksen olin näköjään syksyllä kaivanut pois, mutten toimertunut siirtämään, enkä viemään kompostille. Siinäpä se oli hyvissä voimin, penkin vieressä paakku maan pinnalla.
Mökillä mäkimeirami alkoi kasvatella lehtiä ihan tyveen. Nauhuksia ei ollut perjantaina, tänään iltapäivällä oli lehdet ilmestyneet. Viime keväänä mökille siirtämäni Pohjan tähti köynnösruusukin on elossa.
Mä luulin että jadella on vielä lumet maassa 
Kiertelin pihaa, Jokunen Syysleimu työntää yksittäistä tynkää maanpinnalle.
Päärynöitä kaikki 3kpl Kustavia on kuolleet, 2kpl ostettu vasta viimevuonna.
Clematiksia ei vielä näy…antaa ajan kulua…
Mun kaunopunahatuista ei näy jälkeäkään, kolme niitä syksyn aleista ostin ja istutin. Voi dääm, en taida koskaan saada niitä pihalleni kasvamaan. 
Äääh, vielä hoksasin yhdet hukkuneet, viime vuonna siemenkasvatetut alppipiikkiputket ja iso satsi idänunikoita :-p Eikös nuo jälkimmäisetkin suht aikaisin nouse…?
Mun on kans idänunikot poissa, tai ne siemenet oli ostettu idänunikkona, mutta olivat jättiunikoita.
Ainakin yhdessä idänunikossa huomasin jo nupunkin, aikaisin siis nousee. Ja niin tehokkaasti lisääntyy ihan uusiinkin paikkoihin, että hyvin taitaa kylväytyä itsekseen siemenistä. Jos siis tarvitset siemeniä, niin niitä löytyisi kukinnan jälkeen.
Muok. Bumblellakin näköjään unikot hävinneet, eli jos tarvitsette siemeniä...
Nyt illalla, kun kiertelin katsomassa kasveja, huomasin sellaisen asian, että ei saa vielä mennä haromaan multia, menetetyn kasvin läheisuudestä nousee pieniä siementaimia.
Oikeassa olet Hoyabella, jos tietää siementaimien olevan mahdollisia, pitää malttaa. Joku siementaimi onkin jo löytynyt, mutta punahatuista ei täällläkään näy mitään.
Onko toivoa, että viiniköynnöksista nousisi elämää jostain syvemmältä?
On ne nauhukset jo työntyneet pinnalle 
Hyvin alueellista nämä kevään kasvituhot ja aina ei täysin loogistakaan mielestäni. Isäni asuu parin km päässä, piha on suojaisa, etelään päin suuntautunut ja kolmelta sivulta tiiliseinän ympäröimä. Multakerros noin puolen metrin paksuinen ja sopivasti vettä läpäisevä, ainoastaan yksi varjoinen nurkka jää kosteaksi. Oma pihani taas kylmässä mikroilmastossa (etelässä isot puut jotka varjostavat ja talo on laakson pohjalla eli kylmä valuu tänne) ja 5 cm humusta jonka alla puhdasta savea, eli vesi seisoo pihassa.
Isäni puutarhassa on paljon enemmän kasvituhoja kuin omassani. Isältä on kuollut osa jaloruusuista ja muut ovat paleltuneet maan tasalla (ruusut ovat 5-25 vuotta vanhoja, saa nähdä, lähteekö kasvamaan jalostuskohdan yläpuolelta vai tuleeko vain juurivesoja), osa kuunliljoja jäänyt nousematta, köynnöspinaatti paleltunut (onneksi ehti siementää itsensä!), 10 vuotta vanhat bellikset ja orvokit mennyttä ja kevätkaihonkukasta puolet hävinnyt. Minulta taas ei ole kuollut mikään muu kuin bellikset.
Syyksi epäilen sitä, että minun pihassa kasvavat kasvit ovat tottuneet kovempiin olosuhteisiin. Eli isän luona kasvaneet kasvit ovat olleet herkempiä jolloin kova talvi tuhosi enemmän kuin omassa puutarhassani, jossa lämpötila normaalistikkin on pari astetta matalampi ja maa litimärkä syksyisin.
On se, Erica aika paljon noin. Meillä on tontilla kylmempää ja märempää kuin muilla parin kilometrin päässä, joten kyllä täältä on heikot karsiutuneet heti alkuunsa, eikä tietysti ole kovin arkoja edes yrittänyt paikalle tuoda.
Oottakaa rauhassa. Moni kuolleeksi luulemani alkaa puskea vartta vasta nyt. Ja mie asun eteläisimmässä Suomessa.