Punahattu alkaa muutenkin kasvaa tosi myöhään. Ei vielä paniikkia!
Mulla ei unikot ole ehtineet siementää, kun ne on viime vuonna juurakoista kasvatettuja, ei siis kukkineet vielä :-/ Ne oli valkoisia ja niitä “mummonkalsarin” värisiä, pitää varmaan koittaa etsiskellä niitä uusia, jos eivät enää herää henkiin.
Mutta voi iloa, eilen bongasin kolmannen jalokärhön pistävän nokkaansa mullan päälle, eli niistä on 3/6 jo näkyvillä 
Toivottavasti Dianakin on hengissä, istutin aina kaksi kärhöä per kuoppa niin en nyt vielä osaa sanoa, onko kyseessä se vaiko Varsovan Nike. Nyt kun on joka kuopasta yksi noussut
Viiniköynnös nousee vielä vaikka tyveltä, sillähän on syvälle ulottuvat juuret. Eikä ne kuivat versotkaan välttämättä ole vielä hengettömiä, kuivattava tuuli ja lumeton aika keväällä ovat niille voimankoetus, josta toipuvat hissukseen.
Itse olen kyllä ollut erittäin yllättynyt ettei tuhoja tullut ollenkaan. Suurin osa perennoista ja ruusuista oli viime keväänä istutettuja.
Meillä savimaan päällä kohopenkkejä, joista yksi on kosteahko ja muut kolme kuivempia. Kuunliljat nousivat mielestäni todella aikaisin ja pionit, keijunkukat, punahatut yms. kasvaa minkä ehtii, varsinkin kun saavat nyt vettäkin taivaalta.
Jaahas, alppiruusuista on kuoret irti, ja toinen syksyllä paraatipaikalle siirretyistä teresanruusuista ei näytä elonmerkkejä. Onkohan tuo omajuurinen, kannattaako vielä odottaa, vai repiäkö jo pois? Ja voiko alppiruusut leikata alas, lähtisivätkö siitä vielä kasvuun?
Muistan vain yhden aiemman vuoden, kun on ollut penkit tällä tapaa puoliksi tyhjiä, mikä vuosi lienee ollutkaan, kun kuivan mutta lämpimän syksyn jälkeen talvi yllätti perennat housut kintuissa. Jotenkin hämmästyttää aina tuo, mitkä kasvit kuolevat ja mitkä selviävät. Tällä kertaa on iso syysleimupöheikköni saanut kunnolla siipeensä, vain muutama lautasen kokoinen pläntti lähdössä kasvamaan. Kuunliljat, päivänhatut ja monet muut nousevatkin milloin sattuu eli tähän aikaan ei penkkejä kannata kaapia. Yllätyin siitä, että kolmesta kärhöstä kaksi on jo noussut reippaasti, luulin yhden näistä jo kuolleen lakastumistautiin, kun se ruskettui kokonaan heti kukinnan jälkeen. Tiedän, että olisi pitänyt leikellä kuihtuvat haarat pois tai ehkä leikata kokonaan alas, mutta kun se nousi miljoonalla varrella perennäpöheiköstä niin ettei sitä päässyt lähellekään, jätin sen kohtalonsa huomaan.
Oltiin 5 päivää reissussa ja kaikkee on tapahtunut pihassa…kunhan sade hellää niin painun pihalle leikkimään ja leikkaamaan talven tuhot.
Pallohortenssia huolestuttaa myös magnolian kera…
Sade teki ihmeitä. Joitakin kuolleeksi julistettuja on noussut pintaan, magnoliassakin on isot silmut vaikka tuskin kukkii tänä keväänä. Valkoinen kiiltoleimu on tehnyt kaksi silmua. Zilgassa on kolme silmua. Ainakin viisi heucheraa on ojentanut pikku lehtiään. Kyllä se tästä.
Täällä sade ei ole auttanut talventuhoille mitään, ei nouse ei. Pitäisi mennä ottamaan mansikanraadot pois maasta, mutta jotenkin väsyttää toi mökkisiivous, vaikka tuntuu, että en mitään tehny.
Eniten harmittaa keijunkukkien kato ja noi kaikki kirjavalehtisten häviäminen. Kotia tulemisen jälkeen oon jo monesti käynyt suremassa kukkapenkkejäni,ei ne nouse, vaikka kuinka käyn katsomassa.
Täällä on kylmä ilma, hui.
Täällä sataa taas, aamupäivällä oli pilvessä. Kylvin Ferramolia ja raivosin rikkaruohoille. Nyt kai sataa muutaman päivän. Pakko se on toivoa että jotain noista herää henkiin.
Jaksan yhä uskoa että edes 1/3 talvivalkosipuleista nousisi, mutta en usko. Siellä täällä pikkupiippa. Kylvin 5 eri lajiketta ja eniten harmittaa ne elefanttivalkosipulit. Yksi on noussut ja sillä on jo nuppukin, sain sen, pääskyseltä, jos muistan oikein. Ne muut englannista hankitut, hyvä jos 10 piippaa näkyvissä. Istutin niitä yli 30 kpl. Mutta, uusi yritys, vuodet ei ole veljeksiä.
Näitä selaillellessa ja lueskeltuaan tulee siihen tulokseen että eiköhän tää vielä iloksi käänny… Teki hetki sitten vielä mieli kipata sipuli-laatikko ikkunasta pihalle. Kun pinnalta katseli kaikki näytti olevan kunnossa, mutta sitten jostain sain päähäni Nykästä vähän yhtä tupsua mikä jäi käteen…?? Eipä sit muuta kuin tarkempi katsominen ja mitä löysinkään?? Harsosääski-ongelma mikä ei näkynyt päällepäin oli tuhonnut koko laatikon naatit… Ei lennellyt missään eivätkä hyppineet mistään silmille että olisi huomannut jotain. Mutta jos jotain hyvää tapahtuneesta pitää hakea niin onpahan ainaski korret pakastimessa ja niitä piruja ei löytynyt yhdestäkään toisesta laatikosta.
Aika monia kuolleeksi luulemiani on täälläkin noussut.
Jopa noissa kuolleeksi luulluissa ruusuissa oli yhdestä tullut juuresta yksi pieni verso.
Ja kuolleeksi luulemani varjohiippa kasvatti vasta eilen pienet lehdet, viereinen meinaan kukkii jo.
Keijunkukistakin osa toipuu, mutta tuskin ihan kauheaa silmäniloa niistä tänä vuonna on.
Enää yksi kuunlilja on nousematta pintaan. Minttua ei vielä näy, mutta olen kyllä toiveikas sen suhteen. Sehän nousee aina myöhään ja on sitkeä kuin itse piru. Koiranhampaistakin kolme on noussut pinnalle, mutta ne sipulit/ mukulat olikin viime syksyn alesta; melkein ilmaisia ja huonolaatuisia. Villiviini työntää uutta alkua juuresta, varret on varmaan mennyttä. Vesisade tosiaan teki ihmeitä. Päivä tai pari ja hups: semmoisiakin kasveja nousee, joita ei muistanut laittaneensakkaan…
Mun ruusuissa ei vaan näy elonmerkkejä, lukuunottamatta neilikkaruusupensaita :(. Myös pallohortensia on muuten meilläkin eloton, kuten kärhöt.
Kuunliljat kasvavat tosi madellen kuten moni muukin kasvi.
Pionit sen sijaan kasvavat ennätysvauhtia ja näyttävät todella hyvinvoivilta! Myös särkynyt sydän ja pikkusydän kasvavat kuten ennen. Mistään muista ei voi sanoa samaa. Jopa vuohenjuuri kärsi !!
Maltti on valttia nyt puutarhassa. Lumeton alkutalvi ja kovat pakkaset aiheutti maan routaantumisen syvälle. Vaikka aurinko lämmittää niin routa sulaa hitaasti ilman vesisateita joten kasvit heräilevät hitaasti. Kyllä ne sieltä näkyy pikkuhiljaa pilkottavan.
Toivossa on hyvä elää!
Särkän perennataimistolta Jari juurikin luetteli radiossa talventuhoja, erittäin paljon on tuhoja myös heillä.
Haettiin vähän kesäkukkia tyttären kanssa ja mentiin heille istuttamaan ne.
Nyt vasta huomasin kaikkein ikävimmän talvituhon, molemmat 20 vuotta sitten istutetut alppikärhöt on ihan ruskeita kokonaan.
Niissä on jo käsivarren paksuiset rungotkin, mutta kuolleita taitaa olla kumpikin, kauhee siivoominen ja irrottaminen sieltä riteliköstä.
Eikä ole kyllä yhtäkään rotkolemmikkiä tullut esiin, siksipä tänään ostin uuden jack frostin.
Kaiken maailman erikoisuudet kyllä porskuttaa iloisena, kärsäkallat,kirjavat kolmilehdet, sateenvarjolehdet(kai se sellainen oli), japaninjättililja, varjosiippa, joku virolaiselta myyjältä ostettu hieno sanianen, valkolehdokki, maariankämmekkä ym ym.
Kaikki hengissä.
Arabella-kärhö on elossa :). Loistokärhöillä ei ole väliäkään, ne ei ole mun hoidossa viihtynyt aikasempinakaan kesinä.