Minä oon kastellut ja ravinnut havuja …toivon ettei rusketus ole lopun alkua sillä erityiseen sypressit näyttää ikäville. Olisko Susan magnoliatkin menneet kun kovin elottomilta näyttää… ruusui en viel leikkaa enempää vaan kastelen nekin kanankakka vedellä. Havulannoketta meni 10 kannuun … kaipa kakkulia menee samanverta.
Ei olisi uskonut, että vielä suren mäkimeiramia. Kyllä siellä nyt joku pikku alku on, että kai siitä muutamassa vuodessa saa uuden ongelman. Mutta siinä vieressä alppikärhö on komeampi kuin koskaan.
Heh, mullakin on kuollut iso mäkimeiramipuska laventelien vierestä. Laventeli harmittaa enempi, mutta kyllä tuokin vähän. Narsissit on kaik mänt, samoin tulikukka, mutta sen lapset jatkavat sukua kyllä. Tarhakotakuusama selvisi ekasta talvesta, siitä olen iloinen. Helpompi magnolia tekee jo lehteä, mutta Butterflysta ei vielä tiedä onko selvinnyt. Pihan ilme kyllä parani noiden parin päivän sateiden seurauksena. Moni kasvi vetreytyi ihan silmissä.
Ei helpota harmitus! Kaikki hienot perennat kuolleet (tekis mieli laittaa 2 huutomerkkiä).
Tulin just mansikkamaalta (rupes satamaan ja kait ukolle pitää sitä ruokaa laittaa). Siellä kaikki menneet, koitin laittaa harsoa päälle ja kastella…ei auttanu. Ostetut taimet istutettu ja Piikkikseltä saan lisää, mutta taimikauppaan on vielä mentävä.
Tosiaan perennoista eniten kenkuttaa variegatojen ja punalehtisten kuolema, mä kun niin niistä tykkään.
Tässä tään päivän mietteet, toistan itseäni vielä moneen otteeseen…että koittakaa kestää.
Mikä lienee se kadonnut, josta on maan päälle jäänyt juurakot kuin kävyt, saman tapaiset kuin vuorenkilvellä, mutta suomuiset ja jotain heinämäistä siinä on kasvanut. On tässä se hyvä puoli, että niitä liian ahtaita penkkejä ei nyt tarvitsekaan harventaa. Tosin se uusien taimien hankkimiskielto taitaa silti vielä pitää, koska tilaahan ei siis oikeasti tullut lisää kuin yrttimaalle, jonka olen jo onnistuneesti täyttänyt. Ja taisin siis jo vähän hankkia jotain lisää 
Ruusuissa ei ole vieläkään mitään eloa… Nyt onkin iso pulma, kuinka kauan noita rankoja jaksaa katella elpymisen toivossa. Puutarhalla myyjä meinasi, että jotain elonmerkkejä pitäisi jo olla…
Mites missä vaiheessa pensasmustikan kanssa voi luovuttaa? kun ensin se näytti olevan kunnossa ja rupeevan heräilemään parvekkeella mutta siihen se sit jäikin ja ei tunnu tulevan mitään eloa enää. Pari silmua aukes ensin mut sisältä tuli esiin sellanen keltainen lehdenkärki. Eikä muuta sen jälkeen??
Papyrus, Rovaniemelläki on jo rupsut heränneet
Ja rupsut = ruusuja
Mitähän haavoille on mahtanut tapahtua? Ajelin mökillä, ja tien varren komeissa haavoissa ei ollut kuin hyvin harvassa elonmerkkejä. Toisaalla oli jo isot lehdet ja muutaman kilometrin matkalla ei yhdessäkään, jossain oli pari lehteä latvassa. Tietysti teillä, jotka olette niitä yrittäneet hävittä on hyvin hengissä. Mua oikein nyt hirvittää, kun meillä on metsässä sellainen valtava maamerkkihaapa, jos sekin on heittänyt henkensä.
Haapa on varmaankin myöhäisin lehtipuu,…täälläkin ihan pienillä supuilla vasta heräämässä.
Likusteri syreeni on kuollut ihan pystyyn …voi räkä se harmittaa !
Yhden syksyn ja kesän ja toisen talven alle kuoli…grr… Susan magnoliat kanssa epäilyttää pahasti ja yks valkea iso jalokärhö…kovasti on tappioo.
Niin PS…puupionit on pelkkiä tikkuja pioni penkissä…sniif…
Kaikki jouluruusut kuolleet. Rotkolemmikki Jack Frost edesmennyt, joku toinen rotkis henkitoreissaan. Keltainen kellukka hengetön, vieressä Mai Tai kukkii. Kirahvikukka ja väriminttuja.
Värililjoja kaivelin toiseen penkkiin, osa oli sellaisia limaisia, hajosi osiin, en käynyt istuttamaan niitä siivuja. Muitakin manan majoille siirtyneitä, en vaan muista niiden nimiä.
Minoon vissiin menettänny Viljamin keltaruusun 
ei näy vielä yhtään vihiriää silimua.
Nyt itkettää.
Muakin itkettää toi Flammendanz köynnöruusu. Oli iso ja hieno, nyt ei mitään elonmerkkejä. Kai se on pakko uskoa, että menetetty on.
Mun flammendanz on herännyt pikkuisen kuolleista.
Yhdessä oksassa alku,siellä juures.Oli komia ja suuri muina vuosina.
Kukkia paljon ja korkealle kasvoi.
kertaus on opintojen äiti:_)
"mai-lee (5945 kpl) lauantai, 23. huhtikuuta 2005 - klo 21.06 (yli 11 vuotta sitten)
onneksi eivät:-) ei todellakaan vielä millekään ruusulle tappotuomiota saa antaa. vastahan talvisuojatkin poistetaan kun koivuissa on hiirenkorvat.
kerron vielä uudelleen sen konstin jota käyttäen "ruusu-rouva" pelasti ruusunsa pahan 2003-03 talven jälkeen. - kuoputtakaa maata juurakon ympäriltä pois niin, että siihen on hyvä kaataa vettä paljon. ämpärillinen kerrallaan ja monta kertaa viikossa.
mutta ei noihin elvytystoimiin tarvitse täällä II:llakaan vielä alkaa."
- toimii muidenkin puskien ja köynnösten kanssa ei vain ruusujen. ei ainuttakaan "kuollutta" saa kiskoa maasta ennen juhannusta...
ps - toinenkin vanha neuvo: jos ensikin syksy uhkaa olla kuiva niin silloin pitää kastella niin kauan kuin vesi on vettä eikä jäätä. kasvit pärjäävät pahankin talven yli paremmin
Lupasin etten enää kasvituhoja marmata. Nöyryyttä tämäkin harrastus opettaa. Hieman huvittuneena olen seurannut, kun työmatkalla ajan yhden ison liikenneympyrän kautta, jonka keskialue oli (huom oli) istutettu täyteen nukkapähkämöä. Nyt viikolla laskin ehkä kymmenen pientä lehden tynkää, aika kaljua on. Kummasti olen tykästynyt tänä kesänä vanhoihin hyviin perinteisiin kasveihin, jotka jaksavat sinnitellä vuodesta toiseen.
Meilläkään Viljamissa ei ole yhtään vihreää. Vieressä Poppius, Papula, Karoliina, Punalehtiruusu ja Juhannusruusu vihertää.
Pitääpä korjata vähän…Alapihalla toinen Viljamin keltaruusu vihertää. Hyvä, että toinen on hengissä. 