Päivän kukkakuva olkoon kalliokielo. Luulin pitkään että tämä olisi luonnon kalliokielo, mutta enpä olekaan niin varma. Se on niin elegantti kukka että, kuvauksellinenkin. Kalliokieloja kasvaakin monessa paikassa tontilla. Talon viereisessä varjoryhmässä ja alatontin "kosteikossa" (joka on täysin rikkaruohojen puristuksessa oleva kukkapenkki) sekä "lehdossa" (josta puuttuvat vielä ne varjostavat puut, jotka kenties auttaisivat rikkaruohosodassa).
Anita, mielessä on yhä tulla katsomaan sun ylistettyä pihaa, kuinka on muuttunut alkuajoista sun hellässä huomassa. Jotenkin vaan tämä kevät nimenomaan on niin hektistä, ettö on siirtynyt. Tervetuloa vaan tännepäin kanssa!
Talomme on kyllä vanha kaunotar (joskin ulkoremontin tarpeessa, mikä paljastuu kyllä kuvista myöhemmin), mutta vanhasta puutarhasta on täällä vielä turha haaveilla. Yhtään vanhaa omppupuuta ei esimerkiksi osunut meidän palaan maata. Tuo hevosenkengän muotoinen kivirinki on ainut oikea aarre, ja sekin täytyi siirtää. Leikkimökki on kanssa siirretty naapuritalon tieltä. Tänä vuonna se sai uuden katon ja maalin pintaan.
Nyt tulee tuore tänään otettu kuva 
Talon pohjoispuolella tilaa on kapeimmillaan nelisen metriä. Talo jää siis tuohon vasemmalle juuri kuvan ulkopuolelle. Siellä on varjopenkki, jota tähtiputki yrittää hyvällä menestyksellä vallata. Tästä penkistä olen laittanut aiemmin kuvat jouluruususta ja kalliokielosta.
Puuvartisia edustaa pari marjakuusta ja puolikuolleena ostettu kartiovalkokuusi, turhan reipaskasvuinen pihta (pitänee klipsasta siitä joulukuusi, kunhan raaskin), ja pari muutakin pensasta.
Kiviä täällä riittää. Käytävät on perustettu katekankaalla ja kivituhkalla, mutta ikävä kyllä eivät pysy itsestään rikkaruohottomina. Haraamista kaipaavat ja noi kivenkolot on tietenkin homma sinänsä. Etualalla meidän reipas raparperi ja kuuruohoa sekä pakollinen elementti: lasten lapio (itse asiassa äiskän jäljiltä).
Sama kohta kuvattuna viime kesänä tasan kuukautta myöhemmin. Posliinirikkoa, keijunkukkaa, perjosangervoa, tähtiputkea, töyhtöangervo takana.
Kovin on ilmavat kasvit rouva tähän valinnut.
Mä niin tulen jonakin kauniina päivänä sun pihaan Veljeni Leijonanmieltä lukemaan. Tai jotain muuta Astrid Lindgrenin kirjoittamaa ja Ilon Wiklandin kuvittamaa. Tunnelma on kyllä ihan just eikä melkein.
Tuo kalliokielokuva on hieno! Taiteellinen. Kelpaisi vaikka johonkin luontokilpailuun.
Täältä puuttuu Höyrähtänyt vielä ne oleskelupaikat, sohvat ja penkit kokonaan 
Kuus vuotta on ulos lähdetty aina hanskat kourissa ja lapio kädessä. Nyt on kyllä jo puutarhakeinun paikka tasoteltu vain laatat ja keinu puuttuvat.
Harmi kun menin ostamaan uuden kameran, josta puuttuu supermakro. Ei saa niin hienoja kukkakuvia tällä, vaikka voittaa monessa muussa jutussa vanhan.
katinen käyn sitten tullessani ostamassa riippumaton, sellaisen telineellisen. Riippumatto olisikin ihana, sopisikohan meille mihinkään? 
Ja Ilon Wikland on ihana! Lindgren myös tietysti.
Viime viikolla ottamani kuvat ovat jo aivan vanhentuneet, sellaisella pikakelauksella nyt mennään! Sahramililjassakin eka kukka auki. Laitanpa kuitenkin tämän kuvan kuuruohon kirjavista lehdistä. Osa itsekylväytyneistä taimista on tämmöisiä, osa tavallisia.
Kymmenen päivän juhannusreissulta palasin jännittyneenä, mitä kukkii, mitä on kuollut… Hyvin oli mies ohjeistanut naapurin ja asentanut sadettimen, joten saatoin huokaista. Pioneista kukkii enää ‘’‘‘Elsa Sass’’‘’. Tertinkartano-ruusu eli Maiden’‘’'s Blush on komeasti kukassa maasta lähes kahteen metriin ja tuoksuu makeana. Rikat rehottavat, mutta niinhän ne meillä aina.
Tässä ennen juhannusta kuvaamani pionilajitelma, kuusi lajiketta, jossain lukee jopa mikä on mikin. Muistan vaan, että tuo oikeanpuoleinen vaaleanpunainen on Sarah Bernhardt ja vasen vaaleanpunainen Georgiana Shaylor. Duchesse de Nemours on joku valkeista Hatara pää. Ihania tuoksuja noissa on, kieloa, kardemummaa…
Tässä näkymää toiseen suuntaan tuossa pergolan tienoilla.
Yrttimaa on hiekkaisessa kohopenkissä polun varrella. Salvia on kukkinut komeasti monena vuonna, viime talvena otti tosin siipeensä. Tämä kuva onkin viime kesältä. Iisoppiaidanne tuossa taustalla. Se alkaa juuri kukkia enkä raaski pitää matalana. Muita kulman yrttejä on laventelit, timjamit, meiramit ja ranskanrakuuna.
Idänkurjenpolvi.
Tässä luultavasti Marie Crousse -pioni jolta laskin 90 nuppua tänä kesänä. Unelmatädykettä tuossa seurana, takana Coral charm -idänunikko ja juhannusruusukin hyvin vaatimattomana.
Vuosi vierähtänyt edellisestä postauksesta, joten on aika laittaa muutama kuva ;)
Vähän keväisempiä ensin, kun on jäänyt laittamatta aiemmin. Toukokuun lopussa kukki ensimmäistä kertaa näyttävästi tämä alppikärhö, oli selvinnyt hyvin talvesta. Tämä on istutettu näkösuojaksi naapuriin, tosin vähän myöhäänhän nämä kärhöt sitä suojaa suovat.
Ihan tavallinen valkoinen syreeni, mutta niin kaunis.
"Lehdoksi" nimittämäni pusikon keskellä kukkii keväisin neonpinkki atsalea. Toisaalta ihan kiva ettei kuki koko kesää, mutta onhan se ihan hauska kukkiessaan. Tuossa ihan keskellä kuvaa on tämän kevään uutuutena tahallani vinoon istuttamani huntuvaahtera. Saa nähdä kestääkö talvea.
Ei oo suihkulähde vaan sadetin tuolla nurtsilla ;) iisoppiaita tuossa polun varressa vasemmalla koki ekat tappionsa viime talvena. Noin joka toinen puska menehtyi, mutta uutta siementaintahan siellä puskee nyt tilalle. Puutarhaletku on tuossa AINA pilaamassa näkymää.
Ilta-auringossa ja vielä nuppuina idänunikot ja pionit. Tummanpunainen akileija joskus siemenestä kasvatettu ja kylväytyy nykyään ahkerasti ja itsenäisesti.