Tiedä voiko kaurista kutsua tuholaiseksi,
mutta napsi viime vuonna taimista tuoreet versot.
Mikä estäisi?
Sotkisiko tuomenoksa hajuaistin vai tehoaako tuomi vain jäniksiin.
Hiuspusseja oli syksyllä roikkumassa, mutteivat tainneet peloittaa.
Lienet huomannut klorossa Rhodoistin vastauksen, mutta laitan sen vinkin tännekin, koska jollain muullakin oli kauriiden kanssa ongelmia:
Rhodoisti siis kirjoitti näin:
Minulla on auttanut metrin korkeudelle laitettu valkoinen naru, mutta saariston kauriit ovatkin joko tyhmiä tai säikkyjä. Joka tapauksessa ne siirtyivät kulkemaan kiltisti viiden metrin päässä laittamastani “naruaidasta” eivätkä ole sitä uskaltaneet ylittää.
Ainakin mökkiolosuhteissa voisi ajatella, että jos valkoinen naru ärsyttää silmää, niin ottaa sen pois oleskelun ajaksi ja vetää taas paikoilleen poislähtiessä kun piha jää tyhjilleen oman onnensa nojaan…?
(Äh, kursiivi ei toimi. Keskimmäinen kappale siis on se lainaus.)
Enpä ollut huomannut.
Kiitos, tanu! Täytyypi kokeilla. Onpi ainakin helppo ja halpa konsti.
Myös kokonaan verkolla aidattu alue voisi tulla kysymykseen. Se samalla torjuu jänö-vaaran.. Nekin on ahkeria narskuttamaan hedelmäpuita ja pensaita.
Vuokkis, olishan se aita paras mutta..
Jossain opuksessa väitetään verijauhon toimivan kauriskarkottimena.
Verijauhoa ei taida saada, mutta olisiko jollain kokemusta verijauhoa sisältävien valmisteiden tehosta hirvieläinten karkottajana?
Jänikset jotenkin sietää kun suojukset voi poistaa kesäksi.
Mutta nää ryökäleet napsii pitkin kesää verson sieltä toisen täältä.
Mulla oli kymmenkunta omenapuuvartetta suojaamatta ja joka ainut ehdittiin lyhentää.
Lopulta uskoin ja laitoin verkot. Onneksi mikään ei mennyt täysin piloille.
Vanhoista puistakin napsitaan uusia versoja alaoksista.
Eikä ne tyydy vain versoihin. 2006-kesällä napsittiin uudesta puusta maistiaisluumut lähes kahden metrin korkeudelta. Sorkanpainaumat paljastivat syyllisen.
Napsija taitaakin olla peura.
Nyt kun puuntaimet on suojattu on niin napsastiin syyshortensiaa ja tässä kuussa karviaista.
Haistavatko nämä tuoreen verson kun vähän vanhempiin ei kosketa?
Kun aitaa ei ole tarkoitus tehdä, niin mikä karkottaisi?
Kokeilen jos saan vinkkejä..
Nyt on roikkumassa verijauhoa sisältävä karkote - ei vielä havaintoa tehosta.
Hajusaippua esti - kai - lehtikuusten käyttämisen sarvien hankausalustana, mutta kun löyhkääviä saippuoita ei enää löydy.
Hiukset eivät tehoa - aivan vierestä syötiin verso.
Löysin vanhoja keskusteluja. Täytyy tutkia ne tarkemmin.
Puumuun huomaama urbanisoituminen - tottuminen - taitaa olla yksi syy riesan kasvamiseen.
Tontti on keskellä peltoa, peurojen kulkuahteen vieressä. Ovat tottuneet oleskelemaan kuusiaidan suojassa aivan tien vieressä .
Tietääkö joku, mistä haisevia saippuoita saisi? Emme ole muutamaan vuoteen löytäneet niitä mistään putiikista.
Verijauhokarkote yllätti - kolme pussia oli kadonnut jälkiä jättämättä.
Heinikossa ei ollut jäännöksiä eikä jälkiä, ripustusoksat eivät olleet katkeilleet.
Taitava otus..
Kokeilu meni metsään - kahdella jäljellejääneellä pussilla ei tehosta saa selvyyttä.
Jos yritän uudelleen, niin pitänee laittaa rautalankaverkon sisään..
Quu, voisiko verijauhepussi kiinnostaa pienpetoja, jotka pistävät ne napaansa? Haisevia saippuoita voisi löytää halpahalleista ja ns. halpa-autoista jotka kiertävät ympäri maan toreilla.
Harakoita verijauho voisi myös kiinnostaa, nehän tunnetusti syö tai piilottaa kaiken mikä ei ehdi pakoon.
Harakka minullekin tuli ensimmäisenä mieleen. Ne ovat todella taitavia otuksia!!
Ja ärsyttäviä! En varmaan mitään muuta ääntä niin inhoa, kuin kesäisessä aamuyössä kuuluvaa harakan säksätystä. Tutkivat koirilta ja kissoilta mahd. jääneet herkut, lampaiden kauranloput, kompostin. Ja syö pikkulintujen munat ja poikaset. Kaunis ja älykäs, mutta inhoan sitä!
Samoin! “Halvatun harankat!” Gerald Durrelia lainatakseni. 
Kiitos "rikospaikkatutkinnasta".
Täytyy ensi käynnillä pistää - jos mitään on jäljellä - pussit vaikka muovipullon sisään.
Kanaverkon sisään linnun nokka mahtuisi.
Itse epäilin koiria, mutta silloin luultavasti oksia olisi katkennut ja jälkiä olisi ollut.
Tässä taannoin eräänä keväänä kaikki kukkivat krookukset oli syöty ja paikalla oli syylliset paljastavia kauriin jälkiä. Samoin hevoskastanjarivini oli kärsinyt pahoja vaurioita. Kyllä silloin tuli mieleen, että saakohan salakaadosta vähemmän sakkoa kuin kaikki se raha, mitä istutuksiin on uhrattu.
Kunpa olis pyssy, Humulus!
Metsästävä tuttuni kertoi, että kauriin laillinen ampuminen on helpomman byrokratian takana kuin hirven ja peuran. Asutuksen lähellä ei valitettavasti saa metsästää - 150m?
Meidän kiusankappaleet ovat vuosien mittaan tottuneet oleskelemaan tontilla. Ja käyvät hämärässä tekemässä tuhojaan vaikka olemme paikalla. Tänä vuonna oli ensimmäisen kerrran napsittu kukkia - syyshortensiaan tuli suunnittelematon syysleikkaus.
Pelkääkö peura valoa?
Aika säikkyjä ne muuten ovat, mutta kun jotain rahalla ostettua kasvustoa pitää päästä napsimaan, niin ovat ilmeisesti pelkästään röyhkeitä. Sammatin-Karjalohjan alueella liikkuu peuran valkoinen värimuunnos, jota paikallinen luontokuvaaja kyttäsi monta viikkoa ennen kuin onnistui sen kuvaamaan. Ei kuulemma ole albiino, koska siinä on kuitenkin ruskeita laikkuja selässä.
Täällä faktatietoa valkohäntäkauriista.
Meillä on valkohäntäkaurislauma, ja jälkiä on myös puutarhassa. Minkäänlaista tuhoa ne eivät silti aiheuta. Sillä meillä on konsti ja se ei ole pyssy. Talvi toisensa perään menee hyvin tällä konstilla.
Meillä on valkohäntäkauriiden ruokintapaikka, johon omilla kustannuksilla hommaamme niille syötävää. Haemme perunaviljelijöiltä huonoa perunaa (jouluksi veimme jopa kuorittuja perunoita juhlan kunniaksi), perunakellarin siivous tuottaa kauriinruokaa, samoin viljankuivaajalta siivottavat viedään sinne - lisäksi ruokimme niitä heinäpaaleilla, omalla kauralla sun muulla mitä ikinä saamme haalituksi.Organisoinnin ja pienen päänvaivan jälkeen homma toimii vaivattomasti ja todella pienin kustannuksin. Viikonloppuna meni ensimmäiset kaurat - n. 20 l .
Ruokintapaikan ruoka hakkaa mennen tullen puutarhamme antimet talviaikaan. Tässä se juju.
Laskeskelin että suojaverkot, karkottimet yms. muut keinot tulevat monin kerroin kalliimmaksi kuin tuo ruokinta. Sillä puputkin syövät ennemmin kauraa kuin omenapuunkuorta.
Valkohäntäkauriit palkitsevat ruokinnan olemassaolonsa lisäksi jättösarvilla, joita meille haetaan ruokintapaikalta kevättalvesta kevääseen. Isäntä ja pojat keräävät niitä mutta en minä tiedä minne ne pitäisi laittaa. Hienoja ovat, eipä silti 
. Metsästysta meillä ei kukaan harrasta.
Oletteko nähneet näiden eläinten kauneuden tai niiden bambien suloisuuden? Ja KUKA ampuisi bambin? 