(puut)
Celtis Occidentalis, Amerikan keltiksen tämän kevään siementaimia. Onkohan kukaan näitä talvettanut ulkona.
Hieman suttuinen tuo kuva.
Mun amerikankeltikseni jää nyt tulevaksi talveksi ulos, mutta vuotta pidempää kokemusta sen kanssa elämisestä ei ole, ja menneen talven oli kellarissa.
Paulastiina, minkä ikäinen se sun keltis on? Onko se viime vuoden siementaimi?
En osaa sanoa sen iästä. Sain sen vaihtarina viime vuonna, eli ei ole itse kasvatettu alusta alkaen, mutta arvelen, että voisi olla nyt parivuotias.
Euroopankeltis (Celtis australis) on hamppukasvien (aiemmin jalavakasvien) heimoon sijoitettu puu, joka kasvaa luontaisena Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lounais-Aasiassa. Sitä tavataan pääasiassa Välimeren tuntumassa Portugalista ja Marokosta itään. Istutettuna puuta tavataan myös Keski- ja Länsi-Euroopassa.
Euroopankeltiksen hedelmät ovat rypäleenkaltaisia ja kypsinä väriltään ruskeanmustia. Ne ovat syömäkelpoisia ihmiselle, mutta hyvin vähän käytettyjä. Siemenistä on silti mainintoja jo muinaisissa egyptiläisten ruokaohjeissa.
Lähde: Wikipedia
Amerikankeltis (Celtis occidentalis)
Keltikset ovat läheistä sukua jalaville (Ulmus). Amerikankeltis on toinen suvun kahdesta pohjoisamerikkalaisesta lajista. Se kasvaa laajalla alueella lauhkeassa vyöhykkeessä ja sietää jopa preerioiden kuivaa ja talvisin hyytävän kylmää ilmastoa. Amerikankeltis ei koskaan ole yleistynyt Euroopassa vaikka se tuotiinkin tänne jo 1600-luvulla.
Keltiksillä on kaunis, eloisanvihreä lehdistö ja yläviistoista, lopulta kärkiosistaan alaspäin kaareutuvista oksista muodostuva kaunis latvus. Keväisistä huomaamattomista kukista kehittyy pieniä luumarjoja, jotka muuttuvat kesän kuluessa ensin punaiseksi ja lopulta sinipunaiseksi. Marjat on syötäviä. Niiden makua on verrattu taateliin, mutta eipä niitä juuri poimita, koska syötävää on suuren siemenen ympärillä hyvin vähän. Marjat ovat kuitenkin monien lintujen ja muidenkin metsän eläinten suurta herkkua.
Meillä amerikankeltiksen kasvatuksesta ei ole vielä pitkäaikaisia kokemuksia, mutta nuoret puut ovat kuitenkin menestyneet puuvartisharrastajilla Etelä-Suomessa toistaiseksi yllättävänkin hyvin. Mustilan amerikankeltikset on kasvatettu vuoden 1993 keruumatkan siemenistä. Ne kerättiin Manitoba-järven etelärannalta, jossa on erillinen, äärimmäisen pohjoinen esiintymissaareke jäänteenä lämpimämmältä ilmastokaudelta.
Koko 5–12 m.
Pieni kesävihanta kyhmyrunkoinen puu, jolla karheat sahalaitaiset lehdet ja sinipunaiset pienet luumarjat.
Kasvupaikka Aurinkoinen ja kosteahko runsasravinteinen kasvupaikka.
Menestyminen Vyöhykkeet I (II).
Ryhmittely Lehtipuut ja -pensaat
Lähde: Mustila Arboretum