Kurjenmiekka, ok. Hyvä kun lemmikit löysivät uuden häkin!
Minolen tänään nähny ekan kerran elämässäni lemmikkirotan, soli sulonen nuuskunokka häntään asti, häntä olikin sit aika järkky, soli niin ilikiän tuntonen
Kesyrotat ovat kyllä ihania. 
Ne ovat niin uteliaita ja sosiaalisia. Siskolla oli muutamia rottia ja ne tulivat hakemaan minulta niille tarkoitettuja lihanpalasia. No, hirmuinen läjä löytyi niitä sitten jostain piilosta. 
Taisi olla lihanpalat rottien mielestä pahan päivän varalle.
Muoks. Ai niin, samainen siskoni löysi ulkoa ihan sellaisen villirotan tässä jokunen aika sitten, jolla oli jalassa jotain vikaa. Otti sen kesyrottien vanhaan häkkiin ja hoiti sitä kunnes jalka parani. Sitten pääsi takaisin luontoon.
Tuokin henkilö kenen rotat oli sano että toinen syö lihaa ja toinen mussuttaa kasviksia, se lihaa syövä oli paljon pullevampi ku se toinen
Olin mieheni kanssa käymässä Berliinissä ja oilimme vierailulla Charlottenburgin linnan puistossa. Linnan takana on sellainen valtavan kokoinen vesiallas. Seisoin ja katselin juuri sitä allasta, kun huomasin altaan läheisyydessä miehen. Sitten erotin hänen vierellään kohtalaisen kookkaan rotan, joka seurasi tuota miestä kuin koira ikään. Siinä ne sitten tyytyväisinä nauttivat syksyisestä säästä. Rotalla ei ollut minkäänlaisia valjaita tai vastaavia enkä nähnyt edes häkkiä lähistöllä. Näky oli todella hellyyttävä kun tuo rotta hyppeli ja kipitti pienillä jaloillaan miehen vierellä.
Minullahan oli kesyrotta silloin kun lapset olivat pieniä ja kääpiöluppakorvakani. Minä tykkäsin ihan hirveästi siitä rotasta, Tikki nimeltään. Se oli musta ja sillä oli ihan ohut valkoinen pystyviiva vatsassa, siitä sen nimikin tuli. Aivan ihana otus! Sillä oli oma häkki olkkarin seinällä ja sillä oli siellä myös oma riippumatto. Nuorena se oli ketterä, mutta vanhempana putosikin matoltaan kylkeä kääntäessään. Se kulki usein myös vapaana kipittämässä olkapäällä, sohvalla ja kerran siitä tehtiin juttu paikallislehteenkin, jonka aiheena oli erikoiset lemmikit. Tikki oli kuin pieni koira luonteeltaan; vahti vieraita, tervehti omistajiaan mennen selälleen. Se tykkäsi myös kamalasti rapsutuksesta. Valitettavasti sille tuli pahkura kaulaan ja yhtenä aamuna se oli häkin pohjalla liikkumattomana. Itkettiin koko perhe sen poismenoa. Kaikki "kesy-Tikit" on ihania kun pääsee ennakkoluuloistaan ja tutustuu tähän hienoon otukseen.
Heurekassa katseltiin niitä koripallonpelaajarottia. Oli ne kyllä niin hauskoja otuksia, mutta jotenkin vaan toistaiseksi tykkäsin, että oli hyvä, kun oli se lasi siinä välissä, vaikka niitä olisi siinä pitempäänkin tykännyt katsella. Kai se on juuri se häntä, joka siinä niin vieroksuttaa, siitä tulee niin tuhoeläimet mieleen.
Minulla oli parikymmentä vuotta sitten iso valkoinen kesyrotta Pena, elikkäs Pentti. Tehtiin sille kerran rottakoe. Laitettiin tyhjän lämpökynttiläfolion alle herkkupala. Se oli Pentille helppo juttu, nosti kupin pois tuosta vaan. Uusimme kokeen, jolloin Pentti nappasi sen foliokupin, vei häkin nurkkaan, pisti palasiksi ja palasi syömään herkkupalan. Ei noita rottia turhaan sanota jyrsijämaailman Einsteineiksi.
Meilläkin Tikki maistoi ensin hyvin pienen murusen ruoasta, jota se ei ollut ennen saanut. Odotteli aikansa, kunnes totesi, että sitä voi syödä, se ei ole myrkytetty.
Kerran yksi tuntematon heppu avasi häkin oven ja yritti silittää Tikkiä, mutta Tikki haistoi, että tuo ukko on ihan vieras ja puri heppua sormeen. Sinne ei tuntemattomilla ollut asiaa, puolusti omaa reviiriään.
Tikilläkin oli oma temppurata, jonka se oppi alta aikayksikön. On ne viisaita, minäkin yllätyin silloin rotan sosiaalisuudesta ja viisaudesta.
Olen hoya kanssasi samaa mieltä,pakoon juoksen jos jossain näen hiiren tai rotan,hyi
Häntäheikeistä en pidä minäkään. Rantamme on joka kevät reikiä täynnä, niin että jalat uppoavat onkaloihin ja on yritetty savustaa, vaikka mitä, ei auta. Talossa yliruokittu Onni -kissa kyllä tuo välillä myyriä, hiiriä jne. elävinä lasiterassille… välillä niitä lenteleekin sitten päin ikkunoita yms. YÖK! Silloin ei emäntä ulos siitä ovesta uskalla… Lisäksi olen huomannut, että "herra" harrastaa tätä toiselta puolen tietä, naapurin pellolta, eli ei putsaa edes omaa reviiriämme. Kiittää/kehua ja silitellä siitä mokomaa vielä pitäisi! 
Eipäs tulla lynkkaamaan meidän kesyrottia! 
Jos tuolla kissapalstalla näkyy talviunisia kissoja, niin taitaa väsyttää meidän perheen uusimpia tulokkaitakin:
Voi kun suloinen on Johnu uusi tulolas Rotta hän ilmeisesti on. Ihan pesä on tällä pitkähännällä kyllä siellä kelpaa nukkua.
Minä tykään Rotista enkä kyllä kammoksu niitä villejä serkkujakaanen muista koska viimeksi olisin nähnyt villiä rottaa. Rotat on erittäin viisaita eläimiä
Oi kuinka soma Johnun rotta.
-Voi minunkin tekisi mieli ottaa taas rotta, mutta pysyn lujana.
Toi ois niin söpö jos häntyli olis erinlainen, son niin ilikiän tuntonen
Mullakin ollut joskus rottia. Ne on fiksuja.
Tässä vielä Tellu ihmettelee, miksi nuo saa ruokaa, mutta minä en?
Nuo varpaat on jotenkin ihanat…
Kumma juttu, miten kesyrotta on suloinen, uskaltaisin ottaa käteenkin, mutta sen vapaana vilistävä serkku saa aikaan paniikkireaktion. Silloin kun meillä oli vielä lehmiä, menin iltatarkastukselle yöpaidassa ja kumppareissa, kun avasin oven, navetasta hyppi yläpystyä vastaan rottia! Rääkäisin kauhusta ja pamautin oven kiinni. Lehmät saivat varmaan sydärin moisesta hyvänyöntoivotuksesta…
Ei minua yleensä elukat saa jakkaralle nousemaan helmat koholla, mutta se oli liikaa, kun ne yllättivät totaalisesti, näytti että pian kiipeevät mekkoon.
Jyrsijä lemmikkinä olisi ihan ok, tytöt joskus mankuu, mutta kolmen riistaverisen kissan huushollissa se olisi mahdotonta.