jaahas ja meillä hokasin Huvimajan tekevän juuriversoja aivan eilen. ihmettelin mitä niille tekisin mutta taidankin kokeilla josko lähtisivät vallan kasvuun uusina yksilöinään. mutta miten saan kaivettua riittävän reilusti sitä näkyviin ja pätkäistyksi ... onko ehdotuksia laitanko sen suoraan suureen purkkiin vai maahan siirtojuoksutukseen?? tässähän jopa innostuu 
Jos et heti keksi tulevaa paikkaa, voisi varmaan iso ruukku olla parempi. Ruukunkin voi upottaa maahan sitäpaitsi Kunhan et unohda sitten, niin kuin minä kolme tuijaani miniruukkuihin. En ole edes uskaltanut katsoa niiden ruukkujen sisälle. Itse istutin vaan suoraan kasvupaikalleen ne kirsikan juurivesat mitä sain naapurilta viikolla. Pienimmille pistin kanaverkkorullat suojaksi myös itseltäni, etten unohda varoa niitä.
Juurivesoista saattaa kyllä tulla mitä tahansa. Mahdollisimman iso pätkä juurta mukaan, mielestäni, ja huolehdi kosteudesta. Nyt tuli mieleen, että lapsuusmaisemissani oli jotain kirsikkaa suuren maatalon aidanteena. Ei niitä kukaan hyötykäyttänyt. Minä joskus ohi mennessäni popsin. (Kuka ihme se oli, joka kirsikoista kertoi vanhassa pentissä vaikka mitä. Ja minä simona luin. Pakko kuukkeloida.)
Fanal se oli. (Pitäisikö huhuilla, kun ei ole pitkään aikaan kuulunut mitään.) Vanhassa pentissä on ihan hurjasti kirsikka-asiaa, kiitos Fanalin.
Anita, jos sulle tulee vain yksi makeakirsikka niin sen pitää olla itsepölyttyvä. Minun aviumeihin erikoistunut isäni valitsi minulle Sunburstin Ib vyöhykkeelle.
Mieheni osoittautui fiksummaksi kuin oletinkaan. 
Hän meni ja osti jo kirsikkapuun juuri niillä kriteereillä, jotka minä täällä kerroin. Eli nyt meidän pihalla kasvaa Sikkola. Oli muuten syvä se 70 cm kuoppa, mikä piti kaivaa. En olisi uskonutkaan.
Rissa, Fanal kirjoittelee Klorofyllissä.
ok Anita, luulin että tarkoitit makeakirsikoita. Sikkola on hapankirsikka...
Jos ihan totta puhutaan, en tiedä tarkkaan eroa makeakirsikoiden ja hapankirsikoiden välillä. (Muuta, kuin mitä nimi sanoo.) Eikö hapankirsikoissakin ole makeampia ja happamampia? Ja pääasia kuitenkin on, että se kirsikka kasvaa siinä pihalla makuuhuoneen ikkunan alla. Ei se niin paljoa satoa tee, että siitä jäisi lintujen jälkeen vielä paljoa herkuteltavaksi. Herkutellaan sitten anopin luona joka toinen kesä, siellä niitä kirsikkapuita riittää vieri vieressä kylän raitilla.
Makeakirsikat (Prunus avium) ovat niitä todella makeita kirsikoita, samoja joita saa ostaa kaupasta ja jotka ovat usein esim Turkista tuotettuja. Makeakirsikat ovat etelä-Suomessa jo talvenkestävyyden osalta äärirajoilla mutta kyllä jotkut ovat saaneet menestymään korkeammallakin.
Isälläni on EteläEspoossa makeakirsikkatarha, jossa on 19 eri lajia n 25 puuta, vanhimmat jo yli 10 vuotta vanhoja - ja kyllä ne kirsikat ovat ihanan makuisia, ihan toista lajia kuin viereiset hapankirsikat :)
Missähän kirsikkapuulajikkeissa olisi vaaleanpunainen kukinto?
(Ne "aasialaiset kirsikkapuut" ovat niin ihania kukkiessaan keväällä:)
Käykö kirsikkapuun ristiinpölyttäjäksi luumu- tai kriikunapuu?
Älä nyt, rakuuna. Mä jo vesi kielellä ajattelen kesää ja kirsikoita, ja sä lyöt vielä pökköä pesään. Varsinkin, kun eihän niitä marjoja varmaan vielä saakaan. Ja ajattele nyt, jos mulla olisi kotona joku
makeaakin makeampi herkku, eihän mulle sitten anopin kirsikat enää maistuisikaan, vaikka nekin on hyviä, mutta ilmeisesti hapankirsikoita.
(Ahaa, sailasi, niinpä tietenkin 
Hyvä, ettei ole hukku vienyt.)
Kaarina, miten olisi ruoskirsikka (prunus sargentii?) Tuskin mitään syötävää marjaa tekee, mutta kaunis on. Ja vaaleanpunainen aikainen kukinta on myös purppuratuomella. Ihan minimaaliseen japanilaistyyppiseen puutarhaan taas kääpiömanteli (Maluksissa taitaa olla enemmän vaaleanpunaista kukintaa, itselleni tuli ensinnä mieleeni Royalty (minun kuoli viime talvena)
Ja etttei menisi ihan ohi otsikon, niin meinasin äsken pyörtyä kun lueskelin uutta (minulle uutta ) Pihan ja puutarhan pikkujättiläistä (halusin varmistella oikean paikan omalle kääpiömantelilleni). Perhana. Kirjan mukaan aurinkoinen tai puolivarjoinen kasvupaikka, tuore (jopa märkä!) kasvupaikka, runsasmultainen ja -ravinteinen! Kuulemma kaikille kirsikoille, manteleille ja luumuille. Trrt. Arvatkaapa millaiseen paikkaan olen omat kirsikkani ja (luumuni) mieltänyt. Lohduttelin itseäni kyllä sillä, että kun kirsikka (ehkä?) herkästi saa paleltumia (vai saako?) niin minun kuivakka paikkani on sikäli parempi. Mutta on tämä.
Sorgen RUSOkirsikkaa tarkoitin
Uutta tuo oli minullekin, jostain olen opikseni ottanut että varsinkin kirsikat tarvitsevat kuivahkon, jopa kivisen kasvupaikan, mielellään loivan rinteen jossa ei varmasti vesi seiso eikä ole liian kosteaa. Kääpiömantelilla sama juttu, hyvin viihtyy kuivakan penkereen päällä kivisessä ja soraisessa kohdassa (justiinsa siinä on ollut edellisen talon remontoijan jäljiltä sorakasa joka vaan tasoitettu). Tuommoisissa paikoissa mulla ne on, ei mitään ongelmia heidän suhteen. Muistelen että liian kosteasta paikasta varoiteltiin, justiinsa talvivaurioiden takia.
No niin, paikallisessa honkkarissa on kirsikan taimet 19,95e/kpl ja lajikkeina "Huvimaja" sekä "Pihtiputaan kirsikka". Ajattelin nyt sitten hakea tuon Pihtiputaan kirsikan omaan pihaani, kun ei ole hinnallakaan pilattu. Ja noista kahdesta sen ei pitäis tulla niin kauhean korkeaksi kuin Huvimajan?
Mitenkäs se olis parasta istuttaa? Kuinka iso ja syvä kuoppa? Kuinka syvälle paakku jne.? Auttakee aloittelijaa. Vanhan pentin puolella oli niin julmetusti kirsikkajuttua etten löytänyt kompakteja ohjeita
. SItten vaan satoa odottelemaan
Tosin, voipi olla että pitää ostaa useampi kirsikkapuu/-pensas, jotta varmasti pölyttyvät. Eikös ole hyvä syy ostaa näitä ihania puita enemmänkin
totta maar anopin kirsikat on hapankirsikoita
Meillä Sinikka on jo hiirenkorvilla. Mun on kyllä pakko saada niitä makeakirsikkapuitakin, onneksi on loistavat kasvupaikka tarjota, mutta pihasuunnittelusta ei kyllä oo tietoakaan kun vaan niitä hedelmäpuita pitää saada joka paikkaan, missä vielä tilaa. Joku ammattisuunnittelija laittas varmaan pari puuta nätisti noin, mutta meillä puutarhan suunnittelu rakentuu kyllä nyt ihan tän herkuttelun pohjalta. Otan haasteeksi miten tehdä upea puutarha, joka on samalla hyötytarha...
Kirsikan istutusohjeeksi ikivanha "Uusi puutarhakirjani" antaa sellaisen, että maan pitää olla möyheän multavaa, hiekkapitoista ja hyvin talveksi kuivuvaa. Savimailla suositellaan kumpuistutusta ja hiekkamailla neuvottiin istuttamaan tasaiselle maalle ja lisäämään vuosittain kompostimultaa kasvavan puun oksiston ulkokehän kohtaan siten, että lisätessä kaivetaan matala ojannerinkula. Hiekkamaalla siis ei seiso vesi syksyllä kuitenkaan ja siksi ei tarvitse kumpuun istuttaa myöskään omenapuita, kuten savimailla. Istutettaessa peitellään juuristo ensin erikseen joko hiekalla tai hennolla turpeella, jotta hiusjuuristo kasvaisi mahdollisimman äkkiä. Vasta sitten alueelle lapioidaan hiekansekaista multaa.
Olen mainonnan uhri: yhdessä puutarhaliikkeen lehdessä mainostettiin suklaakirsikkaa. Kuvaus: Suklaalta maistuvat makeat kirsikat, kasvaa pensasmaiseksi, kauniin pyöreäksi, 1-1,5 metriä korkeaksi ja sopii vaikka perennaryhmään istutettavaksi, itsepölyttyvä. Pakko hakea tälläinen.
Mullekin on jostain iskenyt hirvittävä "kirsikkapuuhimo" . Jos ostan sen Pihtiputaan kirsikan, niin luuletteko että se joskus tekee kirsikoita, vai pitäisikö ostaa kaksi? Ja käykö kaveriksi muut kirsikkapuut tai vaikka luumu- tai kriikunapuut?
AI että, mäkin haluaisin myös jonkun makean lajikkeen kirsikan, mutta sitä pitääkin sitten rauhassa katsoa ja etsiskellä, ne kun eivät niin hyvin menesty Suomessa. Jostain on jäänyt korvan taa lajike "Leningradin musta"? Pitää lukea nuita vanhan pentin palstoja, siellä on huimasti tietoa kirsikoista...