Kasvarissa rehottaa, mutta mikä kumma tuota yhtä kurkkua vaivaa? Noh, pääasia että kolme muuta jaksavat hyvin :)
Kesäkukkasekoitus-siemenistä kasvanut
Uutukaisia syysleimuja
Kukkapenkistäni kolmensadan keräämäni etanan joukossa oli pari tällaista suuren suurta metsäetanaa.
Oman maan mansikat ovat niiiiiiin makoisia :)
Unikoita
Ja ihka ensimmäinen kärhöni, Clematis Ville de Lyon.
Voi mitä herkkuja - lisää kiitos:)
No löytyyhän näitä kukkakuvia vaikka kyllästymiseen asti :) Tässä muutama lisää:
Syysleimuja
...ja pari ikiviuhkon kukkaa.
Kultapallokin ois tosi kiva kuvattava, mutta tarvis melkeen tikkaat kun latvat huitelee reippaasti pään yläpuolella :( eiku kivahan se on :)
...ja sit vielä tsekataan tää tomaattitilanne: Et muuten on niinku ihan kivaa kasvustoo, mut jokseenki turhan raakaa viel maisteltavaks :)
Täytynee tässä paljastaa toinenkin kuvauksellinen intohimoni, eli ötökät. Jostain kumman syystä kukaan ei oikein jaksa katella mun ötökkäarkistoja, joten aattelin kokeilla löytyykö täältä ketään joka pitää näitä öttiäisiä yhtä hauskoina kuin mä :)
Herra Hämähäkki nro1 näyttänee tässä kuvassa hieman ronskimmalta kuin mitä todellisuudessa onkaan. Mittaa herralla on oikeasti vain hieman toista senttiä. Uhkarohkea yksilö uskalsi tulla heinäkuussa lämmittelemään takaoveemme josta siippa sen armollisesti pelasti takaisin ruohikkoon.
Herra Tuhatjalkainen (tai no mistä mää tiiän vaik se oiski rouva tai neiti) on asustellut koko kesän koivu- ja kuusipölkkyjen alla jotka nököttävät tuossa kuvassakin näkyvällä pihakivetyksellä. Ihan harmiton kaveri jolla on helppo ihmetyttää hauskuuttaa sukulaislapsia.
No tää androgyyni-otus sitten taas pisti mut raapimaan päänahkaani melkein verille saakka. Ku mun mielestä madoilla ja lieroilla on yleensä kaks päätä. Etu- ja takapää. Mutta tää luikerteleva veikkonen onkin kolmihaarainen! Kuka mitä häh ?!?! Toivotaan ettei tuo koskaan kasva isoksi...
Herra Hämähäkki nro2 taasen sitten on vilistellyt pitkin ja poikin pihakivetystä koko kesän. Olisin luullut että hän olisi ollut avulias aatu taistelemaan muurahaisia vastaan, mutta ei. Siinä olisi ollut koko porraspieli täynnä aamiaista, lounasta, päivällistä, illallista ja pientä välipalaakin, mutta ei. Jotain muuta tämä herra on poskeensa pistellyt sillä muurahaisosuuskunta voi vahvasti!
Kärhöni tekevät edelleen uusia nuppuja, ja niiden kukintaa odotellessa heitän tähän tämän kesän suosikkini, elikkäs unikot :) 
Tässä kalifornian tuliunikko, (kiitän tunnistamisavusta).
Ja salaperäisen viehkeä pioniunikko "black dragon". Surkujen surku kun niiden kukinta alkaa olla ohitse ja sadekin on kaatanut ne pitkin pituuttaan maahan. Tässä nyt vain odotellaan siementen kypsymistä että pääsee sitten syksyn kylvöpuuhiin.
Vielä toisenkinlainen Black Dragon.
Juu apua, minäkään en pääse puutarha-puolelle sitten niin millään. Luulin jo että olen ainoa kellä tämä ongelma on, mutta hoksasin onneksi sand:in viestin kiertotiestä tälle puolelle. Kauheita vierotusoireita alko jo olla… 
Paremman kelin yllättäessä järjestelin hieman pihamaata uuteen uskoon, tai siis kanniskelin osan puutarhakalusteista jo varastoon ja siivoilin pihaa lojuvista tavaroista. Jännityksellä odotan kärhöjeni kukintakierrosta nro 2! Lonicera "Dropmore Scarlet" on aivan hilikulla että avaa kukkansa!
Näyttää aika valtavalta, mutta totuus ei ihan noin komea ole :) Kukinto on n. 5cm:n kokoinen.
Pari aamua sitten oli niin makiainen kaste että hämähäkinseitit kimaltelivat joka puolella, niin myös pihatuijassamme.
Ja vielä tänään avautunut kurpitsan kukka:
Dropmore Scarletissa yksi kukkaisen osa jo auki
Elukkaosastosta meiän "Osku" elikkäs orava. Olinkin jo ihmetellyt että mihin hän on kadonnut kun ei oo koko kesänä näkynyt. Mutta eipä ollut kissa syönyt vaan kovasti vilisteli kaverinsa kanssa puusta toiseen. Harmi vain kun pitää niin kauas zoomata jolloin ei oikein tarkkaa kuvaa saa 
Tässä vielä pikkusen parempi sihti ikiviuhkosta:
Olen aika koukuttunut tähän ikiviuhkoon vaikkakin siinä on pikkiriikkiset yksittäiset kukat ja kukkien aukeamista on saanut odottaa kaaaauuuuaaan. Mutta ehkä juuri siinä se viehätys :) ...nii ja sit ehkä se kun se kukkii edelleen vaikka on niin kylmä!
Dropmore Scarlet availee nuppujaan hitaasti -kylmää kun on.
Kevään ensimmäisenä ulos laitettu kukkanen kukkii vieläkin. Eipähän menny rahat hukkaan :)
Hänkin on yrittänyt avautua jo vaikka kuinka monta viikkoa. Vaan ei. Enkä mää edes tiedä mikä kukka se on :(
Kehäkukkasetkin vielä jaksaa kukkia, osasta keräilin jo siemenet talteen.
Muistathan ottaa nuo ikiviuhkot sitten kuivumaan, kun ovat kokonaan auenneet ja halla uhkaa viedä. Saat ihanan kimpun koko talveksi!
Täytynee ottaa! Kukat rahisevat jo kuin silkki, aikasta ihania
Joskus noin 10 vuotta sitten kun äidin kanssa tehtiin julmetun paljon kuivakukka-asetelmia, ikiviuhkoja kasvoi mökillä noin 30 metrin pitkä penkki perunapellon reunassa. Oli aivan upea näky, ja vielä upeampi kun ne keräsi kuivumaan ja teki ison kimpun. On ne ihania!
Kirsikka81 ompa kauniita kuvia. Ikiviuhkoon ihastuin kanssa, täytyypä kesäksi laittaa sitä kukkapenkkiin. On hieno kanssa tuo orava puussa -kuva
.
Ikiviuhko oli ennestään minulle ihan outo tuttavuus, keväällä jäi vain siemenpussi jostain kaupasta käteen. Hyvä heräteostos oli Voin vaan kuvitella kuinka komea rivistö teillä MoonRiver on ollut! Pitääkö ne kuivata alaspäin roikkumassa vai laitanko vain tyhjään vaasiin?
Kiitos kesäheinä, kerron oravalle sulta terkkuja 
Mielellään pää alaspäin roikkumassa sen hetken, että kuivuvat, ja kuivana sitten vaasiin. Voi vaasissakin kyllä kuivattaa, mutta saattaa olla vaarana, että joissakin ohuissa yksilöissä pää nuokahtaa sitten alaspäin ja kuivettuu niin. Ikiviuhkon kukka on siitä aivan mahtava, että kuivattuna se on ihan samanvärinen kuin kukkiessaankin.