Boss-kissalla samat “oireet” kuin Vernerilläkin kun tuttu ja mukava ihminen näkösällä. Kaatuilee, mouruaa, vinkuu ja vääntelehtii, yleensä seljällään. Mutta sehän on vaan sen merkki että “rapsuta mun mahaaaaa…”
Tuo on muuten jännä miten ihmiset jotka ei oikein ole eläinten kanssa tekemisissä luulevat aika omituisia asioita kissan ym eläimen kehonkielestä.
Meidän koira “hymyilee” mielistellessään eli nostaa huuliaan joten hampaat näkyy, niin yleinen luulo on että koira on äkäinen ja kohta puree… Meni vähän koirajutuksi kissapalstalla…
Ihmiset, jotka kiltisti hälyyttyivät Bosskissasta, olivat kaikki kissanomistajia, siksi minäkin jännityin.
Mutta ehkäpä meidän Boss on se epänormaali.
Toivottavasti ei kuitenkaan ollut epilepsiakohtaus, koirallani oli se tauti vuosikausia. Kyllähän kissat tosiaan heittäytyvät selälleen ja pyörittelevät silmiään ja mouruavat ihan silkasta ilosta, mutta kyllä epilepsiakohtaus siitä selkeästi eroaa, vaikka näin kirjoitettuna samalta kuulostaakin.
Mummolan Veera sai tänään jonkin hiiren ulkona ja oli sitä juuri syömässä, niin eikö Mimmin pirulainen meinannut puraista pyllystä! Kissa-raukka hyppäsi korkealle sivuttain, kerkesi onneksi ottaa paistinsa mukaan!
Mummolan Mimmi. Pikaviestin äsken kirjoitin, eihän siihen sitten saanut enää kuvaa...
Aijjaa, tuollainen kasvissyöjämirri…hmm. Olen tuommoisesta haaveillut (kuten myös imurointirobotista) vuosia.
Tuo epilepsiajuttu täytyy laittaakkin seurantaan. Voi olla sekin mahdollista.
Yleisön pyynnöstä pitkästä aikaa Emppu kisu. Kuvaaja taisi vain olla enemmän puutarhan puolella, joten ehkä ensi kerran lisää kuvia..
Sellainen robotti-imuri voisi tosiaan olla mukavasti arkea helpottava, mutta olen kuullut ettei ne oikein toimi kunnolla. (ajaa päin seinää ja jää sitten siihen puksuttamaan, kuulemma)
Meillä on ollut aika suruisat viimepäivät. Lauantai-iltana kun tultiin anoppilasta kotiin, oli Odin kovin huonokuntoisena odottamassa. Sitä sattui niin, että se ei muuta tehnyt kun murisi ja kyhjötti toinen toistaan omituisemmissa asennoissa, eikä päästänyt ketään lähelleen. (täysin eri kissa kuin normaalisti, yleensä on aina oikea sylivauva eikä koskaan murise)
Soitin oitis eläinlääkäripäivystykseen ja ilmoitin että ollaan tulossa. Lähdettiin pikavauhtia autolla tuohon Viikin eläinsairaalaan, ja Odin otettiin heti jonon ohi sisälle. Hoitaja koitti vähän tutkia siinä, mutta Odin oli jo niin huonossa kunnossa - ihan velttona makasi siellä kopassaan - että se vietiinkin heti rauhoitettavaksi ja hoidettavaksi. 2,5 tuntia istuttiin siinä aulassa odottamassa keskellä yötä, ja sitten saatiin kuulla, että Odin joutuu jäämään sairaalaan osastolle 
Virtsatiet oli niin tukossa, että tappava virtsamyrkytys oli ovella. ONNEKSI mentiin kotiin silloin, eikä yhtään myöhemmin! Lääkäri sanoi että aamulla olis ollut jo myöhäistä. Oli onni onnettomuudessa. Ja ihan puun takaa tuli koko homma, yhden päivän aikana Odin sairastui noin.
Sairaalassa on vierailuajat joka päivä tunnin ajan, ja ollaan käyty katsomassa joka päivä. Siellä se meidän pieni makaa, tötterrö päässä letkuissa Sydämensärkevä näky. Katetrissa oli eiliseen saakka, ja suoneen menee nestettä, kipulääkettä, antibioottia, ja kyljessä on vielä kipulaastari.
Mutta nyt sain juuri lääkäriltä puhelun.. Tänään on onnenpäivä; Odin pääsee KOTIIN!! 
Nyt täytyy helliä ja lelliä vielä enemmän kuin ennen, raukka on kokenut niin kovia.
Tästä lähtien Odinilla on sitten tuo virtsakivikissojen ruokavalio.
Laitan kuvaa potilaasta myöhemmin, kun saadaan herra kotiin.
Huh huh, kyllä teitä koitellaan.
Ei meistä niin väliä, mutta kyllä on Odinilla ollut kamalat tuskat 
Ihminen kun aina tietää missä mennään, mutta kissa ei ymmärrä kun sille kertoo miksi sattuu, ja että kohta pääsee kotiin.
Onneksi Odinille menitte ajoissa kotiin ja saitte kaverille apua! Yritä saada jatkossa kissa juomaan mahdollisimman paljon, raksuja vähän/ei ollenkaan ja märkäruokaankin aina vettä sekaan. Suhtaudun suurella varauksella niihin viljapitoisiin liotus- ja ylläpitoruokiin, varsinkin raksuihin, lihalla ja laadukkailla purkkiruoilla meillä on selvitty Sulevin kideongelmasta, toistaiseksi (ja toivottavasti jatkossakin!). Raksuja saavat kolmeen kissaan yhteensä desin päivässä. Tärkeää on myös se, että potassa on kissalle mieleinen kuivike, menee usein ja mielellään pissalle. Toipumissilityksiä Odinille =)
Juu, vesikuppeja meillä onkin ennestään jo parissa eri huoneessa, koska vesi maistuu kissojen mielestä aina paremmalta muualla kuin siinä omalla ruokapaikalla. Ja raksuja on aina syötetty vain illalla vähän, että pysyy hampaat kunnossa.
Odinille määrättiin nyt just tota liuotusruokaa, ja kuukauden päästä vaihtuu ylläpitoruokaan jos kaikki menee hyvin. Mulla on myös ennakkoluuloni kaikkia valmisruokia vastaan, väitän että kaikki lemmikit pysyisi terveempänä kotiruualla…
Toivottavasti Odin tokenee omaksi terveeksi itsekseen!
Olen nuorempana menettänyt kaksi eri kissaa virtsa/munuaisjuttuihin. Nykyään kuulemma muroissa on peienmpi se tuhkapitoisuus, ennen jopa aiheuttivat noita vaivoja!
Meidän nykyiset hemmot (4 kpl) syö jotain super-Premium-muroja eläinkaupoista, parhaita kosteita ruokia ja lihaa silloin kun mekin. Kop kop - ei ainakaan vielä ole kellään ollut vaivaa.
Nyt on mamman rakas taas kotona. Hieman on vaisu ja väsynyt - ei varmaan ole saanut kunnon unia sairaalassa kun on pelottanut niin paljon. Rapsutettaessa jo kehrustaa vähän.
Laatikolla käydessä sattui vielä kovasti eikä pissaa paljoa tullut. Onneksi on tuo kipulaastari, toivottavasti kivut lakkaa pian.
Saas nähdä uskallanko enää ikinä poistua kotoa. Ukko jo sanoi että ei jaksa kohta kuunnella kun mä hysterisoin (on se itsekin hädissään, mutta sillä se pysyy vielä terveessä mittakaavassa 
mulla menee sydänkohtauksen partaalle jo tämä hätä). On vaan niin kamalan stressaavaa nähdä kun toista sattuu, kun ei voi mitenkään auttaa. Ja hankalaa tää ruokkiminenkin kahden katin kanssa, kun Cassandra ei saa tuohon liuotusruokaan kajota.
Mutta tuosta ruuasta… Mä rupesin nyt ihan tosissaan miettimään, että jos alkaisin tehdä kissanruuat itse. Sen lisäksi tietysti saisivat muroja vähän, mutta musta tuntuu että kotiruoka olisi terveellisempää kun noi kaupan märkäruuat. Onko kenelläkään kokemusta kattien kotimuonista?
Pari ohjetta löysin, onkohan nämä mistään kotoisin?
"Killin lihaherkku (virtsatievaivoja potevalle)
- 500 g tavallista naudanjauhelihaa kevyesti kiehautettuna
- 125 g maksaa raakana tai kevyesti kiehautettuna
- 1 kkp keitettyä tummaa riisiä
- 1 tl auringonkukka- tai maissiöljyä
Murskaa ruokaan Pirskatti-tabletti ennen tarjoilua."
ja:
"“Rafaelon kiusaus” (Arbiter Rafaelon nimikkoruoka - tunnetuin suomalaisten kissojen kotiruoka)
- 5 kg tavallista jauhelihaa (ei paistia, koska rasva on tarpeen)
- 300 g jauhettua maksaa (pennuille vähän tai ei ollenkaan)
- 8 dl vettä
- 4 dl kauraryynejä
- 8 kananmunaa
- Pirskatti-tabletti yhteen annokseen kerrallaan"
Noitahan söis itsekin… 
Pikaista paranemista Odinille!
Voi Odin-ressukkaa! Rapsuja Kassitädiltä! Virtsakivikohtaus voi tulla hyvin äkkiä, ei kannata siitä sun itseä syyllistää. Noista ruoista en osaa sanoa mitään, luulisi maistuvan…
Täältäkin paljon haleja ja rapsutuksia pikku Odinille!Toivottavasti kivut pian hellittää...
Minä teen meidän Harmille ihan omat pöperöt,kun ei suuhunsa pane mitään kissanruokaa...
Paistelen sille jauhelihaa(nautaa ja kanaa sekasin,kun possua ei herra suostu syömään)sekaan rikon pari kananmunaa,loraus kermaa(kuohu tai ruokakerma)ja sitten loppuvaiheessa pilkon sekaan kalaa(seitiä tai lohta,jos seitiä niin sitten tilkka öljyä sekaan,että turkki kiiltää.lohestahan sitten tulee rasvat muutenkin).sillontällöin lisään sekaan pari perunaa mössättynä tai desin verran kypsää riisiä,ja välillä sujautan sekaan porkkanaa keitettynä.
Ja hauskinta siinä on ettei herra Harmi edes maista sitä ellen ripsauta päälle mustaapippuria
,se on kuin ravintolassa ja istuu kipon vieressä ja tuijottaa ruokaa ja maukuu pippuria...Se on ehkä se juttu kun mulla on patterikäyttönen pippurimylly,joss on valo...se pärisee aina niin kivasti ja sitten kyllä ruoka maistuu kun on hippu maustettakin
Eläinlääkärille kerroin Harmin ruokavaliosta,ja hän kertoi sen olevan mitä parhain.
Toivottavasti keksit Odinille jonkun ruokasekoituksen,mistä se tykkää ja kisu pysyy terveenä
Mun kolmikolle ei nuo omatekoiset ruoat ole kelvannut ollenkaan, olen niitä kokkaillut ja tarjoillut. Mutta kun ovat päässeet raa’an lihan makuun, niin se on se, mitä pitää olla. Aamuisin on liha-aterian aika ja silloin tarjolla possun sydäntä, broileria (rintaleikettä luineen, siipiä, kauloja, selkiä tms), hevosta tai broilerin sydämiä/kivipiiroja (ne ei oikein vielä maistu, harjoitukset jatkuu). Töistä kotiin mennessä on sitten raksujen aika, myöhemmin illalla pari purkkia lihaisaa purkkiruokaa, eivät ryökäleet syö mitään purkkiruokaa mikä on “mössöä”, pitää olla lihaa siinäkin.
Mirjam Nummiselta löytyy kirja “Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää” vaimikäsenytoli ja siinä on paljon reseptejä. Myöskin hyvin järkevästi kerrottu miten ja miksi. Samaa mieltä olen, mutta suosin enemmän raakaruokaa, kirjan ohjeet taas kypsennettyä.
Hmm… Mitähän sitä lähtisi kokeilemaan, kun tuo meidän herrasväki on aika nirsonpuoleista. Raaka possu tai nauta ei kelpaa, eikä myöskään seiti. Sen sijaan salaatti, ananas ja porkkana uppoaa o.O Taitaa olla katit tulleet emäntäänsä.
No, jokatapauksessa nyt on ainakin kuukauden ajan Odinilla tämä liuotusruoka, ja siitä ei saa kuulemma poiketa edes yhden juustomurusen verran. Eipä tosin kelpaa herralle tuostakaan ruuasta märkäversio. Soitin juuri lääkärille ja kysyin, että mitäs jos herralle ei se ruoka uppoa, mutta lääkäri sanoi, että riittää jos se syö muroja vedessä.