Voi taas nassikoita, Vuokkiksen ekakuvassa katti näyttää ihan samalta kuin yksi kaverini, lempinimi olikin Tuuve eli hienosti Tove =)
Onko toi kissan kynsien leikkuu joku huonekalujen-suojelu-juttu vai minkä takia te kynsiä leikkaatte?
Trigona, siinä valkuaisessa oli jotain minkä takia ei pitäisi kovin usein kissalle antaa, raakana varsinkaan, enpäs nyt muista että mitä. Siksi annan vain keltuaisen, kuuluu meillä kuitenkin 2-3 kertaa viikossa syötäviin ruokiin. Ei se kai hengenvaarallista ole se valkuainenkaan. Tuosta kynsien leikkaamisesta niin ainakin täällä kahdella sisäkissalla kynnet tuppaa kasvamaan liian pitkiksi “koukuiksi” ja niistä helposti jäädään esim raapimispuuhun kiinni. Kolmas kaveri harrastaa mun käsien nuolemista ja “tarpomista”, mitä pidemmät on kynnet niin sitä tuskaisempi on tuo Severin hellyydenpurkaus. Täällä se tapahtuu ihan niin että nostan kissan pöydälle, otan elikon etupään kainaloon (takajalat pysyy pöytää vasten), takapuoli nojaa mun mahaa vasten ja siitä sitten nips naps. Jos tuntuu hankalalta hommalta niin hyvin syöneeltä ja nukkuvalta kissalta voi kokeilla leikata. Onnistuu tai sitten ei… Kannattaa tosiaan opettaa tuo homma ihan pennusta asti, paljon helpompaa kuin aloittaa se aikuiselta kissalta.
Raaka kananmunan valkuainen tuhoaa b-vitamiinia elimistöstä eli sen takia ei sitä suositella ja pari muutakin mitä ei suositella:
Maito aiheuttaa ripulia, koska kissa ei pysty pilkkomaan maitosokeria luonnostaan.
Raakana järvikalasta voi saada matoja sekä sekin tuhoaa b-vitamiinia elimistöstä!
Runsaasti syötynä kala ja sisälmykset rasittaa kissan maksaa, keltarasvataudin uhka!
Ihmisille tarkoitettu tonnikala on suolaista sekä kts. edellinen
Meillä kävi tälläinen pikkukissaherra tutustumassa josko muuttaisi meille ja hyvin tuntui viihtyvän, mutta meidän koirat on hiukan turhan innokkaita pentua kohtaan ja nyt onkin harkinta-aika voiko meille ottaa pentua.
Molemmat koirat on saalistusviettisiä eli on oikeasti vaara pienen joutua kitaan vaikka eivät ilkeyttään sitä tekisikään.
Niin, tuossa koiran kohtaamisessa kissaa… Tuli mieleen tapaus jotain 30v. takaa. Meillä tuli lapsille silloin surun päivä. Huushollissa oli Suomen ajokoira ja lasten Kissa. Jostain syystä Koira kävi äkisti kissan kimppuun ja nix nax- Eloton kissa saatiin väkisin otettua koiralta pois. Olivat kyllä ennestään tuttuja ja kissakaan ei ollut edes pieni enää…
Pumballa on tapana nousta venyttelemään jalkojani vasten, kynnet pitkänään tietenkin. Eräänkin kerran kynnet meni jo ties missä asti polven ihon alla, ja veri valui virtanaan. Nyyti taas on leipoja kun oikein hyvälle tuulelle sattuu. Ja kuten Fellowllakin, sisäkissoja ovat joten kynnet ei sillä lailla kulu. Eli ihan oman hyvinvointini takia kynnet leikkaan. Huonekaluja nuo eivät onneksi raavikaan.
Nyyti Nyttyräinen menee tänään tehosterokotteelle. Saa nähdä taasko puree 
Ehkä ell myy minulle samalla reissulla sitä Pirskattia/Multicatia.
Vai semmoisia kynsikissoja. Mulla on varmaan ollut säkää kissojeni kanssa aikojen saatossa kun kaikki ovat koskeneet ihmisiin vaan pehmeellä tassulla. Paitsi ihan pentuna, joitakin vahinkojakin tietty on ollut ja silloin kun leikitään pyyhehirviöö.
Ei kukaan näistäkään raavi, mutta Severi on todennäköisesti joutunut emostaan eroon aivan liian pienenä (mulle tuli löytöeläintalosta) ja sillä on tosi vahvana nuolemis/imemistaipumus. Tulee syliin tai aamulla sänkyyn viereen ja mistä vaan löytää paljasta ihoa niin alkaa nuolemaan ja samalla “painelee” etutassuilla, samalla tavalla kuin emon tissillä oleva pentukin tekee. Ja siinä ne kynnet tuntuu ikävältä “imettäjän” iholla, kissa nauttii niin että kuolaa valuu pisaroina suusta. Ja kyllähän tuo on itsekin imettäjänä toiminut, molemmat nuorempansa on imettänyt. Verneri käy tissillä välillä vieläkin vaikka on jo yli kaksi vuotias. Ja kyllä, kaikki kolme ovat leikattuja kolleja =)
Meidän kaikilla kissoilla, jopa pikku-Röllillä on tapana pureskella kynsiään peseytymisen yhteydessä. Olen löytänyt sohvalta aika ison kynnenpalan, sen kärjen. Oletan niiden tällä tavalla pitävän huolta kynsien sopivasta pituudesta, sen lisäksi että terottavat niitä mattoihin/sohvaan/puihin (ei vahingossakaan varta vasten tehtyyn raapimispuuhun, joka on jopa maustettu kissanmintulla 
).
Röllillä on myös tapana leipoa ja nuolla mun kämmenpohjaa, etenkin aamuisin ja iltaisin. Pidän sitä äärimmäisenä kiitymyksenosoituksena 
.
Rölli kävi tänään eka rokotuksessa. Eläinlääkäri hipelöi ja tutki tosi pitkään kisun takapäätä, ja arvaatteko mikä oli hänen käsityksensä sukupuolesta? Ei ole kuulemma ollenkaan varma, mutta veikkasi tyttöä!!?! 
Pitäisi kuulemma tuossa iässä olla jo selkeämmin kivekset näkyvissä. No, minä uskon vasta kun näen... lääkäri oli aika nuori sijaistyttönen... Yhdellä nettisivulla on pentujen takapäät oikein selkeästi, ja meidän mielestä R:n paikat muistuttaa kyllä enemmän sen pojan paikkoja. Pitäisiköhän ottaa vielä kerran kuva teidänkin ihailtavaksi...
Nyytin lääkärireissu on tehty, ja autossa huudettiin mennen tullen. Itse toimenpiteessä oli todella kiltisti, taisi olla vielä niin kauhuissaan odotushuoneen vinkuvista koirista kun roikkui olkapäälläni kuin apinanpoikanen kovin pelokkaan oloisena. Lääkäri kehui että kauniisti on olemus jämäköitynyt ja pyöristynyt kun madot on saatu pois. Kahden viikon päästä perjantaina leikataan. Loppuu viimein tämä kiimailu, olen jo lakannut laskemasta montako on ollut saapumisensa jälkeen. Mutta voi miten äiskää jo jännittää miten kaikki sujuu, itse leikkaus ja haavan hoito ja se tötterö, haluaako Pumba kenties kovasti pestä haavaa…
Multicattia ostettiin. Lääkäri oli sitä mieltä että pelkällä lihalla ei saisi pitää, märkäruokaa edes sitten jos ei nappulat kelpaa. Tiedä häntä. Ehkä jatkossakin sekoitan lihaa märkäruuan sekaan.
Fellow, sinäkö jostain ihan tilaat lihat kissoille? Marketin lihatiskiltä? Varmaan on monta kertaa ollut puhetta, mutta ei minun päässäni pysy…
Emo, kissat irrottavat kynsien sivuilta päällimmäiset liuskat pois, ja vähitellen sieltä alta paljastuu terävämpi ja terävämpi uusi kynsi. Kannattaa varmaan kokeilla hinkata raapimispuuta jollain pyyhkeellä tai vaatteella, jossa on teidän ihmisten tuoksu. Raapiminen on paitsi kynsien teroittamista, myös hajumerkkien jättämistä. Ja tottahan hajumerkit jätetään sinne missä on paljon ihmisten hajuja.
Trigona. Älä turhaan kanna huolta leikkauksesta. Kun käytin meidän tytöt leikkauksessa, lääkäri - kokenut, yli 20 v kissoja leikannut - sanoi, että koskaan hän ei ole törmännyt tapaukseen, jossa haava olisi tulehtunut tms. Enää moneen vuoteen hän ei ole edes laitattanut tötteröä, eikä se, että kissa kenties nuolee haavaa, ole aiheuttanut mitään ongelmia. Laittoi vielä meidän likoille itsestään pois sulavat tikit (+4 euroa/katti), niin ei tarvinnut edes käydä tikin poistossa. Leikkauksen jälkeisen päivän likat mökötti sängyn alla, mutta sen jälkeen olivat kuin ei olisi mitään tapahtunut.
Tässäpä vielä kuva Riitusta leikkauksen jälkeen, kovasti tyytyväisenä masurapsutuksen jälkeen:
Hellä hetki siskoksilla:
Aivan käsittämättömän värisiä kissoja nuo Riitu ja Siiri, mutta järjettömän hienoja
Tulin takaisin metsätöistä. Eipä minua ollut kukaan kaivannut. Talon naiset kävivät haistelemassa, että nyt tuli takaisin se ruma paksu karvainen kaveri, joka haisee moottorisahaöljylle. Mutta annetaan sen nyt olla kun se siivoaa. Onkin jo aika sottaista. Täällä on ollut tyttökivaa. Naiset ovat makoilleet sängyllä ja Jadea on harjaillut Löösattia.
Pennut ovat jo reilun vuorokauden poissaolon aikana alkaneet liikkua aivan järkyttävän paljon. Ne jo suorastaan vetävät ravia pitkin makuuhuonetta. Tosin niillä on aika tiukka äiti, joka ei päästä niitä sheikkailemaan ympäri taloa.
Sahasin omakätisesti lähes 100-vuotiaasta kotikoivusta (joka oli pakko kaataa kun alkoi oksat kuivamaan) lapsille kiipeilypuun. Jadea varmaan laittaa kuvan. Lisäksi toin vanhoja säkkejä vanhasta riihestä. Niistä saa hyviä raapimispaikkoja, kunhan tuulettuvat vähän (20 vuotta riihessä hiirten pesänä :)
Fellow, en minä uskonutkaan että raapisivat, ilmaisin taas itseni huonosti. Tarkoitin justiinsa sitä polkemis/tarpomis/leipomisjuttua. Kehräys kuuluu, hymy naamalla ja tassut käy. Mutta nää kissat joita mulla on ollut tekee sitä vaan pehmeellä tassulla ihmistä vasten. Jos siinä alla sattuu olemaan tyyny, matto, puu tai jokin muu eloton, niin sitten on kyllä kynnet esillä. Ja muuten kynnet on esillä ainoastaan vahingossa (räppäsi viimeksi poikaa kynsillä käsille, kun poika meni koiran, kissan ja jäniksen väliin. Koira oli uhkaamassa jänistä, kissa suojelemassa jänistä ja poika yritti mennä ottamaan kissaa pois), tai silloin kun leikitään pyyhehirviöö. Eli minä pistän käteni pyyhkeen sisälle ja kissa leikkii, että se on rotta/hiiri/myyrä tai jokin muu ärsyttävä itikka.
Renttukin pureskelee kynsiään. Eka kissa, jonka olen ikinä nähnyt pureskelevan kynsiään.
Silloin kun pojat leikattiin, Pumban leikkauksesta tuli vähän isompi. Sillä oli piilokives vatsaontelon puolella, ja leikkaushaava, noin 10cm, tuli siis masuun. Pumballakin sulavat tikit, ja jotakin teippiä haavan suojana. Lääkäri sanoi, että se pysyy viikon vai kaksi, ja sitten se saakin pudota pois. Ja lämpöisellä vedellä vähän kun pehmittää niin irtoaa helpommin. Just joo. Aika oli tullut täyteen, ja yritin sitten teippiä pois, joka oli yhä tiukassa kuin mikä. Se oli tuskallinen kokemus minulle ja varmasti myös Pumballe. Karvat olivat kasvaneet sen verran että teippi oli tarttunut niihin, myös tikinjämät oli tiukasti teipissä kiinni, ja rupi tietenkin. Yllättävän vähin vaurioin siitä selvittiin, vähän haava aukesi, mutta ihan heti en halua sitä kamalaa teippiä enää Nyytin haavaan laittaa, vaikka se paranemisvaiheessa olikin hyvä. Ehkä minun olisi pitänyt odottaa vielä pari päivää ennen kuin otan sen pois, mutta ajattelin että kun kerran rupesin tähän niin kyllä se on nyt sitten pois otettava.
Riitulle ja Siirille el vain suihkautti desinfiointiainetta haavan päälle, ja kehotti parina ensimmäisenä päivänä toistamaan toimenpiteen (ehtii rupi kovettua, sen läpi ei sit pöpöt pääsekään).
Nanikka, en minäkään tarkoittanut että sinä tarkoitit vaimitensenytoli =) Tuo Severin “tarpominen” on jotenkin erilaista, jos seisaallaan tarpoo niin kynnet on pois, mutta kun köllähtää maaten ja rupeaa sen nuolemisen niin se tarpominen muuttuu erilaiseksi. En osaa sitä selittää, mutta ottaa tosi kovaan kädestäkin kiinni molemmilla tassuilla jos yrittää vetää kättä pois. Ja kivalta ja herttaiselta se voi tuntua kun kyseessä on pentu, mutta kun sitä tekee reilun 7 kg painava kolli niin sillä on tassuissaan melkoisesti voimaakin. Kaikkea se liian varhainen luovutusikä teettää.
Trigona, tilasin yhdessä vaiheessa pakastettuja broilerin siipiä ja kauloja, niitä myös syötiin aluksi, mutta sitten ei enää kelvannutkaan. Eikä aavistustakaan miksi? Possun sydäntä tilaan isommissa erissä ihan tavallisen S-marketin kautta, tulee aina sellainen dyno-laatikollinen kerrallaan, reilu 3 kg. Broilerin rintaleikettä (sitä missä on luut ja rustot mukana) ostan joko S- tai K-kaupasta. Joku tässä kerran kauhisteli kuinka kallista se on, mutta eipä se sitten olekaan jos vertaa sitä laadukkaan purkkiruoan hintaan.
Pelkällä lihalla kissaa ei pidäkään ruokkia, mutta luisia lihoja jos syö niin silloin tilanne alkaa olla kohdallaan. Jos raksut ei maistu niin antaisin 1-2 liha-ateriaa päivässä Multacatilla höystettynä ja yhden aterian kunnollista (vitaminoitua) purkkiruokaa. Kaikissa purkkiruoissa ei vitamiinejä yms ole (esim Almo Nature), kannattaa tutkailla purkin kyljestä mitä pitävät sisällään. Multicatin annostusta voi vähentää reilustikin jos kissa syö vaikka kerran päivässä lihaa luineen.
Viiru nauttii auringosta:
Vuokkiksella mitä suloisempi kisuli-perhe, somaa varmasti katsoa niiden temmellystä. Surullinen tarina tuo kissa-koira leikki, joka koituikin kissan turmaksi. Oli varmaan ottanut koira leikillään väärästä kohtaa ja liian kovin kiinni
. Löösatti + söpöset pennut ovat vallan hurmaavia, kiva lukea niiden seikkailuja ja katsella kuvia. Emon kissat ovat jänneimmän värisiä, mitä olen koskaan nähnyt. Luonto on antanut parastaan tai sitten kissoilla on jännän väriset äiti ja isä(tiedätkö Emo kissojesi vanhempien värit?). Meidän Awa ja Musu kun leikattiin yhtä aikaa, niin niille laitettiin paidat. Paita-sidokset oli tosi helppo ottaa viikon päästä pois. Haavat olivat siistit ja hyvin parantuneet (myös itsesulavat tikit). Kannattaa ainakin tyttökissalle pyytää paita. Meidän edesmenneelle poika kisulle laitettiin kauluri, jonka otin aina syömisajaksi pois ja välillä muutenkin, kun vahdin ettei pääse nuolemaan haavaa.