Uffe on sitten samaa lajia kuin meidän Veteraani, alias Homeslimppu. Jos sen päälle istuu se näyttää vain tuumivan että aha, se on nyt tämmöistä. Sen ei tarvitse kuin olla niin jo muille tulee hyväntuulinen mieli. Ja puhuu vähän mutta kovalla äänellä.
Illakon kisua kattoessa ei tiiä et itkiskö vai naurais, sen verran metka kostyymi hällä näyttää olevan.
Joosotaren kuva kävis kyllä klassisesta ennen ja jälkeen föönauksen -kuvasta 
Voi voi oijjoijjoi. Metkoja karvakasoja teillä 
jokainen kissa on yksilö...
Mäkin katsoin Joosottaren kuvaa, että ensin on "juuri heränneenä tukka lytyssä"-kuva, ja sitten "laittautuneena tukka tupeerattuna" 
Ihana tuo Temskun Salttu. Muistuttaa tekstien perusteella paljon meidän Jallea. Jalle oli myös kaikkien meillä vierailleiden mieleen painuva katti, kylän kuningas. Jalle tunnettiin coolina tyyppinä, joka oli aina hyvällä tuulella ja kehräsi kovaa kuin moottoripyörä.
Kaikilla meidän vierailla on ollut sama reaktio, kun ovat nähneet meidän hoitokisun eli suu on mennyt korviin ja mahdoton lepertely alkaa saman tien. Ei ole väliä, onko ollut ns. kissaihminen vai ei. Kissa on vielä sitä mallia, että heti tulee oudon ihmisen luo juttelemaan ja kerjäämään päärapsutuksia ja kuola vaan valuu, kun niitä rapsutuksia saa. Merkillinen katti.
Kissa on ajeltu tuollaiseksi ihan puhtaasti takkujen takia, kun karva on niin hienoa laatua, että vanuttuu alka aikayksikön todelliseksi takkupalloksi, varsinkin kun on tottunut hääräämään ulkona. Tosi nätin värinen se on.
Pepillä on kivaa...
Aamuvenyttelyt . Otti jossain 15. kuvan kohdalla nokkiinsa valokuvaamisesti ja ravasi valittaen (krrr-uurrr-ruurr-rurrur) pois.
Tässä saalistetaan ensimmäistä kärpästä joka tuli pyykkien mukana sisälle ja oli ihan kohmeissaan.Toinen siipi oli risana ja sekös nellalle sopi hyvin.
Tässä vähän käpälähoitoa kärpäselle.
Mihis se katosi? Menikö maton alle
?
Lopuksi nella söi kärpäs saaliinsa kun ensin leikki sillä vartin verran
Ihana nähdä, että Nella on selvinnyt alkuvaikeuksista ja mennä viipottaa niinkuin kissanpennun kuuluukin.
"
Lapinlahtelainen Miro-kolli mouruaa ikäväänsä Akkalansaaressa korkeassa kuusessa jo viidettä päivää." näkyy lukevan Savon Sanomien verkkosivulla. Jokohan lie Miro päässyt pälkähästä. Vähän on huonot ilmat puussa olemiseen.
Peppeliinin kissa on sen verran tutun näköinen, että pakko on kysyä, ettei vaan ole kotoisin Sisä-Savosta? On meinaan tuntemani Lilli-kissan kaksoisolento ja yksi pentu lähti eteläiseen Suomeen.
Illakon hoitokisulla on verraton kampaus. Taidan näyttää kuvaa Epelille, jos ei anna suosiolla mun poistella takkujaan.. Sillä on juuri Illakon kuvailema hieno karvanlaatu, joka takkuuntuu ja vanuttuu hetkessä. Jos tänään saan hyvällä takkukammalla kammattua herran siistiksi, on huomenna ainakin neljä takkupalloa lisää. Ja jos jättää viikon harjaamatta, saattaa löytyä sellaisia toisiinsa kiinni vanuttuneita tölleröitä, tulitikkulaatikon kokoluokkaa.
Joosotar, joko takut ja takiaiset ovat lähteneet? Laitathan sitten kuvan myös.
Suloiset kuvat Nella kissasta. Mukava kun nyt leikkii ja voi hyvin ja on terve.
Kauniita oli muutkin kissakuvat.
Nella ihana!
Sand: Eipä ole tietoa Pepin alkuajoista. Kesällä 2004 hän on syntynyt. Ostettiin yhdeltä nuorelta parilta, jonka vanhemman, pitkäkarvaisen kissan kanssa ei tullut toimeen. Eipä meinannut meidän musta-valkoisen Nöpönkään kanssa tulla aluksi toimeen. Karmea sihinä ja sähinä ja Nöpö kun olisi halunnut uuden kaverin ja oli ihan ihmeissään, että miksi tuo ei tykkää musta. Nöpöllä oli edellisessä kodissaan paljon muitakin löytökisukavereita (Nöpö-nenämme on siis itsekin löytökisu.)
Siis Peppi oli Espoossa jo silloin, kun hankimme sen.
On vaan hassua, kun en yhden pennun jatkoelämästä tiedä mitään
muut jäivät tänne samaan pitäjään ja näen niitä aina joskus. Emosta olen tuolla vanhalla puolella joskus kertoillut.
Laitetaanpas Pekasta pari nukkukuvaa...
Harvinaista että nukkuu yksin... Mutta huomatkaa nuo takajalat, minusta ne on niiiiin hellyyttävät...
Yleensä meillä nukutaan kuitenkin näin... ihan kiinni toisissaan.
Pekkahan näyttää jo isolta jätkältä! Ei enää mikään pikkupentu, tulevat kisut hyvin toimeen keskenään.
Mahtaisikos se meidän Jonttu-vaari hyväksyä kaveria....... Vaan kärsiikö 16-vuotiaan niskoille enää villiä pentua laittaa....
Pekka on kyllä tosi suloinen tapaus. Tuo halikuva on todella herttainen...
Hmmmh, Pekan ja Topin kuvia katselis vaikka kuinka paljon.... Pikkupentu on vanhalle kyllä joskus aika riesa. Ota, Karakali, samantien kaksi pentua Meillä Hermanni tietää, ettei vanhan Limpun kanssa saa yrittää painia, kun vanhus lyhistyy alle kertakaikkiaan.... Mieliteko on kylläkin todella suuri. Ottaa aina spurtin Limppua kohti, ja kun muistaa, ettei saa, niin edes vähän hosasee juostessaan Limppua, loikkaa yli ja jatkaa matkaa hurjaa vauhtia. Oikein ihana riiviö on Hemmukkakin. Tässä Omppu 3 v. ja Limppu kohta 16 v.