Meidän sijaishoitokissa ei paljon perustanut, vaikka ihan lasten mummo sitä tuli erikseen katsomaan. Vaihtoi petiä vaan, kun häirittiin, eikä yhtään osannut vetää kissan roolia.
Tupakukkien hoitoon erikostunut Paavo Pekanveli (kuva viestissäni 10. huhtikuuta) on aina vaan ilman omaa kotia. Orkideat jo evakuoin yläkertaan ja nyt on juorun latvat saaneet aika kyytiä viime päivinä.
Voi, Omppu Pomppulainen siellä, ja Limppu-kultani 
Tuleepas ikävä kun näkee kuvia.
Tässä meidän yövalaisin, joka toimii ilman sähköä 
Voiko kissa enää tämän laiskemmaksi mennä? Syökin makuuasennossa.
Ainiin tännehän saakin laitettua monta kuvaa yhteen postiin.
"Noh, loppu ruoka kesken?! Onpas täällä huono tarjoilu..."
Rupesi kutittamaan kesken ruokailun.
Ainiin, hyviä uutisia! Käytiin eilen Cassandran kanssa Felinassa kontrollikäynnillä, eli tarkistettiin mikä on sen streriilin virtsatietulehduksen laita. Ja nyt on kissa virallisesti täysin terve!! 
Virtsateiden kalvot oli palautuneet normaaleiksi, eikä missään enää näkynyt bakteereja eikä muutakaan vikaa.
Hiphurraa...jeee
On tuo meidän hoitokissa omituinen kissaksi, sillä se käy kuistilla istumassa vain, vaikka on vapaana. Tänään sille tuli kuitenkin enkat, kun se kävi puuhamaassa asti istumassa pöydän alla.
Aamulla kissa yhtäkkiä pyörähti lattialla aivan tasan selälleen ja huilasi pitkään tassut kippurassa siinä. Piti jo seurailla, hengittääkö se edes, mutta taisi vaan lepuuttaa selkäänsä.
Keskellä lattiaa, otaksun? Se on tasapainossa itsensä ja maailman kanssa se kissa. Ja mitä sitä nyt pitkin maailmaa juoksemaan kun on ruokakuppi kotona.
Latoin kissanmintun siemenet purkkiin esikasvatukseen ja hyvinhän ne sieltä nousivatkin, mutta... aloin muiden puuhien lomassa ihmetellä mitä kissavillikko tekee ikkunalaudalla, jossa ovat kaikki istutukseni - kissahan siellä popsimassa pieniä taimenalkuja poskeensa, huoah. Olin ajatellut ne kesäpaikkaan istuttaa, jotta siellä saisi niistä nauttia, mutta samapa kai tuo, missä niistä on iloa.
Mäkin koitin kasvattaa kissanruohoa, lähinnä Cassandraa varten. No, Cassu ei siitä välittänyt yhtään, mutta Odin on nyhtänyt noin sentin pituiset ruohonalut juurineen purkista ylös, kun on yrittänyt niitä ahmia. Eli eipä kasva nekään enää.. 
Heh, huomasin juuri että Cassandrasta onkin melkein kaikki kuvat täällä samanlaisia. Se ottaa aina kameran nähdessään tuon saman sievän poseerausasennon - häntä nätisti tassujen ympärille ja silmät kohti kameraa
Huomatkaa ensimmäisessä kuvassa Odinin pötsi.. (joka muuten on osoittautunut pohjattomaksi...)
Äsken kun kähmin puolipimeällä pihamaalla, tuli jalkojeni juureen miukumaan se nuori kissa, josta jossain täällä olen maininnut (joka iloisena kiipeili meidän vaahteroissa ja taiteili puuhamaan aidalla). Tuli kovasti sitä kisua surku. Kyllä se varmaan asuu jossain lähitalossa ja saa hoitoa, vaikka on kovin laihansutjakka.
Hienoa että Cassandra on vihdoin terve! 8DD
Huiih, äsken pihamme poikki juoksi nuori kettu ja molemmat kissat olivat pihassa...Lassi on karvat pystyssä ja tärisee vieläkin kauhusta 
onneksi repolainen ei sentään ottanut syödäkseen...
Voi miten hyvä kerrankin että repo oli syönyt tukevan aamupalan. Meillä kans enon kissa Vintiö on hirveen kipee kun on ilmeisesti ketun tai ilveksen kohdannut, oli karkuun päässyt kuitenkin.
Meilä taas kettu katto kissaa tosi pitkään. Sitten ku Jonttu huomasi elukan niin se lähti ku tykin suusta, kettua kohden! Kissalla oli valjaat päällä mutta se klipsikiinnitys melkeen suoristui ku Jonttu riuhtasi. Ja kettu pötki pakoon! Oli varmaan sen verran outo väritys (pyhä birma) ja muutenkin isokokoisen näköinen kissa, ettei kettu tiennyt mikä se oli!
Ketttuja meillä pelätään, mutta fasaania ei , toivottavasti tulevat pikkupoikaset ovat vikkeläkinttuisia!
Anteeksi Valmu, mutta nauraa hytkyin kuin luin teidän Mustin menosta!!! "tulla kolisi toisesta suunnasta", jostain syystä voi että....
Siis kissa nimeltä Musti? Ihana!