Nöpönenä 
Ja vähän edustavampi kuva vielä.
Oi mitkä upeat vihreät silmät!
Tosi hienot silmät tuossa lähikuvassa, muutenkin oikein hieno kissa, ei edes laita pahakseen kuvaamista:) Meidän Kasperi tykkää maata ihan naaman tuntumassa ja puskee leukaan…
Upeita kissoja.
Meidän Minnin lempi-ilmoja on myrskyt, olisi vaan ulkona koko ajan. Nytkin huutaa sisällä oven takana, mutten raaski työpäivän ajaksi sitä sinne laskea.
Nöpö kiittää kehuista. Tuolla pari sivua sitten Memuli kuvaili löytökisuaan. Nöpöstä löytyy paljon samoja piirteitä: ihan kaikkea pitää puskea (mukaan lukien perhosorkideojen kukkavanoja 
), sairastaa kroonista hellyydenkipeyttä 
, ja kuola valuu, kun on oikein kivaa ja hurisee oikein kovaa . Nöpön simmut on yleensä enemmänkin keltaiset, tuossa lähikuvassa siristeltiin niin silmiä, ettei näkynyt kunnolla ulko-osa. Peppi on tämän talon "aito" vihersilmä, ja sille tulee taas nenun päähän pisara, kun hurisuttaa paljon. Tytöt vaativat saada vielä pari kuvaa tänne .
Tässä ollaan ihan keltasilmäisiä. 
Peppi kyllästyä ruokaohjeiden lukemiseen 
. Hauskasti viikset nukkuma-asennossa eli ihan supussa.
Voi toisia 
Nöpöllä varpaatkin kippurassa, taitaa olla aika kivaa Todella hurmaavan näköinen kissa, silmät näyttää suunnattoman isoilta. Onko Nöpö oikeasti niin pikkuruinen miltä minun silmääni vaikuttaa?
Nöpöllä on aina kivaa . Täällä hetkellä löytänyt lämpöisen makuupaikan tv:n päältä. Ja kyllä, hän on pieni. Kumpikin kisu on 2004 kesäkuussa syntyneitä ja vierekkäin istuessaan Nöpö on noin 3-5-cm Peppiä matalampi. Eläinlääkärikin totesi sen olen pienikokoinen (kuitenkin sopusuhtainen). Hää melkein menis pennusta vielä. Sanonkin sitä mun vauvaksi , kun kanniskelen kuin ihmisvauvaa. Peppi taas ei voi sietää sylissä olemista paitsi, jos istuu tai makaa ja neiti kuningatar suvaitsee itse tulla hurisemaan.
Ai jai Kun itsellä on vaan kaksi isoa poikaa (jotka kasvavatkin vielä), niin on eri kiva nähdä välillä edes kuvia pienistä tylleröistä Omaksikin pientä tyttökisua, äidin prinsessaa haaveilin, mutta pakko on odottaa nykyiset karvalapset ensin aikuisiksi, nyt 1,5vee. Sen verran rämäpää vauhtikaksikko on nimittäin kysymyksessä, että kolmatta pentuikäistä en jaksa Tai oikeastaan kolmatta kissaa ylipäätään, ennenkuin pojat ovat vanhentuneet ja rauhoittuneet. Sitä päivää odotellessa..
Pojan kissat on pidennetyn viikonlopun hoidossa täällä "mummilla" ja kylläpä sisarukset ovat taas viihdyttäneet!! Luonteeltaan ovat kuin yö ja päivä, niin erilaisia. Esko on kaikessa mukana, kuljeskelee jaloissa niin että olen kompastua jatkuvasti. Kiki seurailee ujona kauempaa mutta tykkää yöllä nukkua jaloissa.
Esko sai äsken hepulin ja pöllyytti muristen siskonsa niin että karvatuppoja lenteli.
Kiki ei moista siedä, vaan poistuu paikalta. Eskon ilmeestä näkee että "täältä pesee" .
Fellow, täältä kissaketjusta käsin utelen, mistä kirjasta oli teillä puhetta? Vähän kiinnostuin, kun on kaikkea pientä ongelmaa ollut noitten kissojen kanssa ja joskus olen ajatellut raakaravintoakin, mutta en sitten oikein ole osannut aloittaa enkä etsiä tietoa.
Hannanen, kirja on Mirjam Nummisen “Kissallesi terveyttä ja pitkää ikää”. Kirjoittaja suosii kotona tehtyä ruokaa, ei niinkään raakaravintoa. Olen ohjeiden mukaan tehnyt pojille kokkailuja, mutta eivät niitä suostu kypsennettynä syömään, raakana kylläkin. Kai se on se, että ovat raakaan tottuneet. Ja kun raakana syöttää niin saavat ruoasta kaikki tarvittavat ainesosat, esim. tauriinin joka kypsennettäessä katoaa. Mulla ruokinta lähinnä sellaista sekaruokaa kun saavat sekä raakaa että teollista. Teollisten suhteen olen tosi tarkka eli raksut sellaisia joissa mahd. vähän viljaa, märkäruoat myös mahdollisimman lihapitoisia (Almon purkkeja lähinnä). Raakana possun sydäntä, broilerin siipiä ja kauloja, myös rintapalojen rustot on kova juttu. Kun raakaruoka sisältää luita ja rustoja niin kissa saa niistä tarvittavan kalsiumin. Severi syö vain possunsydäntä, siihen lisään hienoksi jauhettua kananmunankuorta niin kalsiumin saanti pysyy kohdallaan. Lisäksi pari kertaa viikossa kananmunankeltuaista ja kalaöljyä. Voivat hyvin, turkit hyvässä kunnossa ja Sulevin pissakin pysyy kiteettömänä! Sulevi tarvitsee kyllä tassujensa takia kohta toisen kortisoonipiikin, kalan olen karsinut ruokavaliosta kokonaan kun ajattelin että voisiko olla tassutulehdus allergiaperäistä? Ei kuitenkaan taida olla kun kalaa ei enää syödä ja tassut taas tulehtuu, kyllä se taitaa se autoimmuunisairaus olla =( Mutta on se niin leikkisä ja virkeä nykyään!
Vai niin, pitänee tuo kirja sitten metsästää.
Meillä ei märkäruokaa syödä ollenkaan. Olin yhdistävinäni sen merkistä riippumatta Pumban pentuaikaiseen vatsaoireiluun ja se sitten jäi kokonaan pois. Pojat ei tällä hetkellä nappuloiden lisäksi saa kuin ajoittaisia herkkuja. Raakaa jauhelihaa tai suikaleita ihmisten ruuan laiton ohessa, kananmunan silloin tällöin, keittokinkkua viikonloppuisin (on muuten herkkua!), eli aika kaukana kotiruuasta ollaan, raakaravinnosta puhumattakaan! Millä hienonnat kananmunankuoret?
Onko sinulla kuinka kalliiksi tullut tuo kotikokkaus? Kun ihmisen on arvokkaampaa syödä terveellisesti, päteekö sama kissoihin? Joskus ostinkin niitä pakasteita, jotka oli lemmikeille tarkoitettuja ja sisälsivät jauhettuna ties mitä.. Haisi ihan hirveälle, eivätkä kissatkaan sitä syöneet. Toinen erilainen paketti on vielä jäljellä, taidanpa ottaa tänään sulamaan ja kokeilla heti. En kyllä usko että enää ostan.
Pumba syö lähes mitä tahansa hyvällä ruokahalulla, mutta Timon ei välitä kuin raksuistaan. Ja kasveistani.
Hannanen, onko sun kissat ihan sisäkissoja vai pyydystävätkö itse lisämuonaa? Raksut on kyllä mun mielestä kaikista “epäluonnollisin” ruoka kissoille… Kun luontaisesti saaliseläimen mukana tulisi melko paljon nestettä, raksut on hirmuisen kuivaa ja kissan pitäisi juoda sitten tosi paljon että elimistö saisi riittävästi nestettä. Harvat kissat juo tarpeeksi ja siitä sitten seuraa helposti monenmoista pissavaivaa. Ja kun raksuissa on aina enemmän tai vähemmän viljaa ja kissan hiilihydraattien tarve on lähes olematon, pärjää jopa kokonaan ilman. Ja monien raksujen proteiinipitoisuus on tosi huono, kuivuuden lisäksi ravintoarvoltaan “heikkoa” ruokaa.
Kaiken muun raakaruoan ostan ihan “ihmiskaupasta”, mutta broilerin kaulat ja siivet eläinkaupan kautta. Mitään niitä valmiiksi jauhettuja juttuja en ole edes kokeillut, ihan ihmisravinnoksi tarkoitettua lihaa ostelen (kaupan pakattu jauheliha ei kelpaa, mutta kun sain ostettua naapurilta heidän omasta elikostaan tehtyä niin johan kelpasi). Possunsydän maksaa 4-6€/kg ostopaikasta riippuen, on aika riittoisaa ruokaa kun on “täyttä tavaraa”. Broilerin siivet ja kaulat taitaa maksaa 3-5€/kg, paikasta riippuen sekin. Jos vertaa niiden kilohintoja valmiisiin märkäruokiin tai raksuihin, niin aika halpaa ruokaa ovat. Ja kun yleensä kupit tyhjenee kokonaan niin halvemmaksi se tulee, kuin ostaa halvempaa ruokaa jota ei kukaan syö. Raakaa lihaa tarvitaan suhteessa paljon vähemmän kuin esim. raksuja. Ja kakat on hajuttomia kikkareita! Ja luotan siihen että kissat pysyvät terveempinä näin, säästän sitten eläinlääkärin kuluissa =)
Kokeile alkuunsa possunsydäntä, se on ollut monelle raakaruokaan tottumattomalle hyvä aloitus. Ja herkku! Munankuoret jätän kuivumaan muutamaksi päiväksi ja sitten hienonnan morttelissa ihan hienoksi. Aikanaan kokeilin monia märkäruokia, niistä nuoltiin nestemäinen osuus ja loput jäi lautaselle. Nyt pysyttelen niissä ruoissa joita tiedän kissojen syövän, Almon purkit ei ole mitään halpoja, mutta kaikista kalleinta ruokaa on se joka päätyy kompostipönttöön.
Sulevi mullakin oli “raksukissa”, mutta kun niiden jatkuva tarjoilu loppui ja siirryttiin ruoka-aikoihin niin alkoi muukin ruoka maistua. Esim. tänään aamulla laitoin tarjolle possunsydäntä ja broilerin kauloja. Töistä kotiin mennessä saavat kolmeen kolliin yhteensä desilitran raksuja, illemmalla vielä pari purkkia märkäruokaa + loraukset vettä sekaan. Ja meillä kelpaa leikkeleistä vain ja ainostaan kalkkunaleike, yksi siivu kolmeen osaan jaettuna muutaman kerran viikossa =)
Sisäkissoja ovat. Tuo, että kakat on hajuttomia kikkareita, ilahdutti erityisesti! Olen jo jonkin aikaa koittanut löytää noista nappuloista sitä, joka "hillitsee ulosteen hajua", mutta kun sitä rahaa ei tosiaan ihan ylettömästi ole laittaa, niin en ole löytänyt. Noinkohan sellaista on olemassakaan, mutta olen ollut huomaavinani merkkien välillä kyllä eroja tuossakin asiassa. Myös oksentelun määrä vaihtelee ruuan mukaan. Toinen, mitä odotan kauhulla, on poikien pissavaivat, joihin ilmeisesti ruokavaliolla on suurikin merkitys. Tähän asti ollaan oltu terveitä, mutta elävästi muistan sen raukan norjalaisen, joka juuri oli tullut virtsakivileikkauksesta kotiin ja huusi ja huusi.. Tuo kissa eli samassa paikassa mistä pojatkin ovat kotoisin.
Sydäntä olenkin jo tarjonnut kerran, ei taida ihan vuotta olla aikaa, mutta ei paljoa puutukaan. Se maistui kyllä, mutta itselle oli tosi työlästä kun hienohelma-Timon ei suostunut syömään kuin pienenpieniä paloja. Pumba tykkääkin kun ruuassa on hiukan haastetta. Se sydänhän on TOSI sitkeää. Se kokeilu jäikin yhteen kertaan. Toisaalta, jos meilläkin siirryttäisiin ruoka-aikoihin, alkaa varmasti tehdä kauppansa vähän vaativampikin pureskeltava.
Nappulat haluan kyllä ruokavaliossa pitää hampaiden takia. Tänä talvena saattaa jo olla ensimmäinen hammaskiven poisto-operaatio edessä.
Meillä syödään Acanan raksuja. Korkea lihapitoisuus, viljana kauraa. Hyvin on sopinut ja hinta/laatu-suhde on kohdallaan (kts. www.acanafin.com). Hampaiden putsaukseen on raaka liha parempi “hammasharja” kuin raksut, näin sanoi meidän eläinlääkäri. Sitkeää lihaa pitää pureskella kunnolla ja se hankaa hampaita samalla puhtaaksi, raksuista saattaa jopa olla haittaa kun niistä jää murusia hampaiden väleihin ja ientaskuihin. Severi on vähintään 4v. nyt eikä kertakaan ole tarvinnut putsata hammaskiveä (ikä epäselvä kun on tullut löytöeläintalosta).Sydämen paloittelussa olen todennut terävät sakset kaikista parhaiksi välineiksi, ostan kerran viikossa useamman sydämen ja pilkon ne valmiiksi annospusseihin pakastimeen. Sieltä illalla sulamaan jääkaappiin tai aamulla sulatus mikrossa. Kokeile ihmeessä niitä ruoka-aikoja ja lisäilet pikkuhiljaa raakaruokaa muun ruoan oheen, jos teollista on puoletkin päivän syömisestä niin siitä tulee jo riittävästi vitamiineja yms. ettei tarvita mitään lisiä. Jos lihan osuus suurempi niin sitten voi olla paikallaan esim. Pirskatti. Ja se kakka-asia on ihan totta, määräkin vähenee kun ei tarvitse syödä niin paljon kun ruoka on “täyttä tavaraa” =)
Voi kyllä meillä taitaa nyt koittaa uudet ajat Ihan olen innoissani ja malttamaton näkemään, onko ruokavalion muutoksella mikä vaikutus poikiin. Pitää raportoida sitten tuonnempana.
Hannanen, toivottavasti on ruokavalion muutoksesta hyötyä. Hetkessähän muutokset ei näy, mutta pikkuhiljaa. Ja muutoksetkin kannattaa tehdä pikkuhiljaa ettei mene massut huliviliripulille ! Uutta ruokaa vähän kerrallaan lisättynä vanhan ja tutun lisäksi. Ja kerro ihmeessä miten teillä menee, minen kyllästy ikänä lukemaan kissajuttuja!
Väliaikatietoja:
Lapsukaiset saivat nyt sitten sitä sydäntä aamupalaksi. Kovasti kiinnosti molempia että mitäs hyvää se äiskä siellä saksii (kiitos saksivinkistä, toimii!). Sydän oli melko pieni, mutta ajattelin että kyllä siitä kaksi poikaa syö ja vähän jää huomiseksikin. Palaset lautaselle ja lautanen kisuille, ollos hyvä. Ei se Timon vieläkään ymmärtänyt syödä, nuoli vaan, mutta Pumba söi. Ja söikin kovalla innolla, oikein hotki niin kuin ei ikinä ennen olisi ruokaa saanut. Pumba söi siis omansa ja veljensäkin annokset ja niiden loppuessa suuttui niin että huusi ja löi minua varpaille Ohhoh, sanoin minä ja annoin hiukan lisää, mutta sekin oli liian vähän. Loppupäivä onkin mennyt murjottaessa. Hölmö kissa.
Tästä voimme päätellä että ruokavalion muutos ei tuota Pumballe mitään ongelmia, päinvastoin. Timon ei ehkä syönyt sen takia, että aina ennekin Pumba on syönyt ensin kun hän on aina se kiireisempi ja muka nälkäisempi. Timon pitäisi ruokkia kädestä pala kerrallaan jos mielii ne palat saada juuri Timonin eikä Pumban suuhun. Saa nähdä miten meidän käy. Voihan olla, että kun Pumba huomaa ettei nämä lihaisammat ruuat olekaan enää pelkkiä herkkuja vaan ihan jokapäiväistä, Timonkin mahtuisi mukaan.
PS. Sydämen loputtua tarjosin Pumballe nappuloita, kun ajattelin että josko olisi ihan nälkä jäänyt ja sen takia kiukuttaa. Vaan eipä herralle enää nappulat kelvanneet..
Pumba taisi päättää että jos täällä kerta kunnonkin ruokaa on tarjolla niin minähän en nappuloita syö Ja varpaille vielä emäntää sivalsi, on siinä kissa joka tietää oman arvonsa
No totisesti 
On se Luojan lykky, että kissa ei ole nirso, mutta kun on niin ahne.. Timon-rassu ei ole vieläkään saanut syödäkseen kuin yhden palan sydäntä, sen syötin kädestä. Enempikin varmaan olisi maistunut, mutta kun toisella kädellä jouduin koko ajan työntämään Pumbaa pois (jolla siis oli itsellään metrin päässä koko lautasellinen sitä samaa tavaraa, jota minulla oli kädessä yksi palanen), Timon varmaankin hermostui ja kieltäytyi syömästä enempää. Tai sitten hän ei yksinkertaisesti ole niin kiinnostunut. Nappulat on ihan jees.
Pidin tänään vähän perusteellisemman harjaussession kuin yleensä. Otin kammankin aseeksi. Aivan käsittämättömän uskomaton määrä sitä karvaa näin talvisin irtoaa pelkästään yhdestä pitkäkarvaisesta kissasta, saati sitten kahdesta 
Onneksi toinen ei ole niin pörheää sorttia.. Vaikka muutaman kerran viikossa molemmat pojat saavat kinnaskäsittelyn (kintaan kämmenpuoli on kuminen ja irrottaa karvaa), ja kerran viikossa kampaan, mikä irrottaa karvaa vielä tehokkaammin, silti tänään sain aikaiseksi pienen koiran kokoisen kasan. Miten ihmeessä sitä karvaa riittääkään?
Seuraava kissani on oleva lyhytkarvainen 