Samoja sävyjä on mummuk:n katissa kuin tässä meidän Q:ssa. Korihullu myös - erityisen ihmisrakas syliin punkija, mutta muille kissoille vähän "huumorintajuton". Paras myyränloukku tällä tiluksella.
Kauniit sävyt 
Titamiinin kullassa. Pikkumetsän Awamme on kanssa saanut tätä punakkuutta "isä pennaselta", harmautta+vaaleutta "äiti sohvi-mammalta" ja tätä hienoa pidempää karvaa, joka on mustaa löytyy hännästä, se on varmaan sitten sukujuurien takaa. Awa on lempeä, puhelias, voimakastahtoinen ja saa kaiken aina periksi (lopulta). Mies sanoo tässä kohtaa, että ihan niinkuin minäkin
.
Awan 
pussihousut: 
Onpas muhkeat pussihousut Kesäheinän Awalla. Tässä Pomsun erittäin slimmit "pussihousut"... ja "kiipeilypuu", joka on aitoa luomua. Oikeastaan tämä kuva oli puolittainen vahingonlaukaus, mutta en malttanut olla laittamatta, kun Awasta oli vähän samansuuntainen kuva. 
Aivan ihanan näkösiä kisuleita teillä!
Pomsu: "Oon kuullu, että tänään on joku loppiainen... Joko se joulu nyt loppuu?"
Pomsulta loppiaisterveisiä Kesäheinän Musulle ja Awalle. Pomsun joulu ei kyllä taida loppua tähän päivään, vaan jatkuu ja jatkuu... Ollaan tilapäisesti siirrytty gregoriaanisesta juliaaniseen kalenteriin, jonka mukaan tänään taitaa olla jouluaatto. Meille kun tuli joulukuusi vasta eilen - sisko hankki sen ja ison määrän joulukoristeita jollakin 70%:n alennuksella joulualennusmyynneistä.
Mitä, mitä, istuuko tuo Pomsu-katti kiinanruusussa ? Mua rupesi naurattamaan, kun kuvittelin kissaihmisiä kontillaan kuvaamassa kissojensa periä. Mitähän se muu kotiväki taas noista hommeleista oikein päätteleekään 
Joo, Kasuariina, kiinanruusussapa hyvinkin. Pomsu keksi kiinanruusuun kiipeämisen autuuden jo pentuna ollessaan, ja en ole häntä raaskinut siitä poiskouluttaa. Kiinanruusun latvasta rusahti viime kesänä Pomsun käsittelyssä pari isoa oksaa poikki... ja siellä latvassa on nyt sitten Pomsun itsensä muotoilema "kissatarjotin", jolla on tilaa kaikille tassuille.
No, aina ajattelen, että kissa on terve kun se kiipeää puuhun... oli se puu sitten vaikka kiinanruusu.
Kaunis kiitos loppiasiterveisistä...Awa ja Musu kehrää kiitoksen ääniä Pomsulle. Hauskaa tuo kiinanruusussa kiipeily. Tällä hetkellä Musu ja Awa tutkivat miehen kanssa piilossa olevia hiirenlautteja, ei ollut tällä kertaa hiiriä. Awa ja Musu saavat leikkiä ihka oikealla kuolleella hiirellä aina kun sellainen löytyy, se on heille "elämän paras leikki hetki", silloin hiiri lentää sellaiset puolitoista metriäkin ja tämä äiti pysyy kaukana iiii...iiik jos se lentäisi vaikka syliin. Kasuariina, totta tää kuvaaminen on joskus hauskaa ...mies on jo niin tottunut, ettei se edes huomaa mitä "pöllöä" milloinkin teen, täällä sattuu ja tapahtuu .
Laitoin Maicolle korin aivan omaksi paikaksi, kun tykkää nukkua siinä. Sen lempipaikka on takan päällä, johon se kiipeää työpöydän ja hellan kautta, mutta pois hyppää suoraan lattialle! Kauhistuttaa, kuinka sen tassut kestää kun ikääkin tulee joka vuosi lisää, nyt jo 9 vuotta, takka kun on yli kaksi metriä korkea!
Ahaa Maicokin tykkää siis korkeista nukkumapaikasta takan päällä,
meillä Awa on samanlainen, hypää ensin korkean tuvan kaapin glaffitason päälle
ja sieltä ylös takanpäälle. Silloin kun Awa haluaa mun kädet tuskan hiestä märiksi,
se menee tuvan kattohirsiä pitkin edestakaisin ja vähän makoileekin
tämän pyöreän hirren päällä siten, että etutassut voi roikkua toisella puolella
ja takatassut toisella puolella ja massu tukee ainoastaan tätä hirttä
ja juoksuaskeleita voi ottaa siellä.
No, nämä kuvat kuuluisi oikeasti tuonne "kissan pesu" otsakkeen alle, mutta laitetaan tänne kun tätä palstaa kisuihmiset lukee useimmin. Eli siis tuolla taannoin lupaamani kuvat Jonttu-vaarin (nine days to go seventeen years!) Uuden vuoden pesukuvia. Nää on skannattu, joten on vähän oudon näköisiä...
Alkukastelut tehdään soikossa, yleensä tassut ovat soikon reunoilla, mutta tässä ei ole vielä ehtinyt nostaa niitä. Tuossa koetan huljutella turkkia märäksi, mutta kun on niin pitävä tuo pääliturkki, kun ottaa soikosta pois niin alusturkki on kuiva. Päätä ei kastelle, ei tiedä hyvää jos kisun korviin menee vettä tai jopa nenuliin asti!!
Tässä sitten koetetaan shampoolla pestä turkkia. Shampoostahan tuo pääliturkin vedenpitävyys sitten katoaa. Ian perusteellisesti käydään läpi kauluri, selkä, jalat, masu, häntä ja pöksyt. Shompoon jälkeen kisu nostetaan takaisin soikkoon lämpimään veteen ja huljuttelen pesuaineet pois. Sitten kisu taas laatoille ja kunnon suihkutus, ettei jää pesuainetta turkkiin. Sitten puristelen alkuun vettä käsin pois ja kuivaan pyyhkeellä. Toiseen pyyhkeeseen Jonttu kääritään ja isäntä vie sen makkariin ja sitten alkaa kuivatus. Mä oon ihan periaatteeksi ottanu, et jos kissan kastelen niin sen myös kuivaan, eikä noin vanhaa kissaa uskalla vetoiseen kämppään päästää nuohoomaan kaikkia pölyjä, saa vielä flunssan:
Miksi muuten pesette kissojanne? Meillä ei ole pesty kissaa koskaan (paitsi yksi kissa pentuna takkareissun jälkeen) ja ihan puhtaita ne on aina olleet. Nykyinen vanhus on 17-vuotias, eikä sitäkään ole tarvinnut pestä koskaan.
Nobile
En omianikaan pessyt muulloin kuin pintalian poissaamiseksi - esimerkkinä just takkareissu jonka jälkeen musta noki oli saatava pois. Sitten oli ripulitapaukset jolloin takamusta ja tassuja oli pestävä…sellaisia puhdistuksia enimmäkseen. Ja olin siis hyvin vastuuntuntoinen kissanomistaja - tässä asiassa vaan maalaisjärkeni käski toimia nimenomaan näin.
Minä olen pessyt juuri ripuleita pois housuista, ynnä muuta sotkua. Useamminkin pesisin, mutta näiden kissojen pesu on niin hermoja raastava koettelemus etten siihen ryhdy enää ellei ole ihan pakko. Kerran koitin pestä "muuten vaan", mutta jäi viimeiseksi. Aiheesta lisää kissan pesu-otsikon alla
Mutta hyötyjä tuosta pesusta oli myös. Irtokarva lähti, turkista tuli pehmeä ja pörröinen.
Minä en ole pessyt kissoja kuin äärimmäisessä tarpeessa - esim. silloin kun K.Mukka putosi kusilaariin. Pestiin kyllä koko huushollikin tolulla ennenkuin haju lähti.
No pakko kertoa koko tarina. Isännän kanssa nukuimme eräänä sunnuntaiaamuna ja vanhempi poika oli jo noussut ylös ja katsoi telkkua. Yllättäen huomaa, että kissanluukusta tullut Mukka haisee satasella, ja omatoimisena poikana vei kissan vessaan. Hän oli ajatellut että huuhtelee kissan suihkussa mutta siinä kävi niin että kissa kiisi pitkin vessaa ensi suihkauksen jälkeen aivan hulluna - roiskuttaen ureavettä pitkin seiniä, lattiaa ja kattoa. Pojan kävi sääli kissaa joten päästi sen pois vessasta ja Mukka paahtoi hysterian kourissa pitkin tupaa - verhoja, seiniä kattoja.
Minä heräsin yläkerrassa siihen hajuun ja tulin alas, ja ammoniakkitaso oli silmiäkirvelevällä tasolla. Nappasin ohikiitäneen kissan syliin tukevasti, vein sen vessaan ja pesin. Muistan miten sen vastarinta laukesi heti kun otin siitä tukevasti niskasta kiinni ja puhuin rauhoittavasti. Pesin Mukan shamppoolla, kuivasin pyyhkeellä ja jatkoimme tuvan ja vessan pesulla.
Onneksi sekin päivä on jo takana… : )
Temskukka! Anoppilassa on käynyt nuoremman pojan kanssa samanmoisesti. Poika oli keksinyt tylsänä sunnuntaipäivänä pestä kissan vessassa. (Tämänkin toimituksen aikana vanhemmat nukkuivat.) Äitinsä heräsi jonkin ajan kuluttua kolinaan ja nousi ylös. Vessan oven alta valui vettä ties minne asti ja ovi oli tietysti lukossa. Pienen suostuttelun jälkeen poika oli avannut oven, ja sillä sekunnilla märkä, saippuainen ja hysteerinen kissa juoksee ovesta ulos minkä kintuistaan pääsee tuhoten ja kastellen kaiken tieltään. Vessa oli ollut näkemisen arvoinen Onneksi tähän tarinaan ei liity tuota hajua
En minäkään kissaa pesisi, kun olen kuullut aina, että kyllä kissa itse pesee itsensä, kissoilla pitää olla tätä omaa rasvaa turkissaan myös.
Awalle on aivan pakko takamuksen kohtaa välillä pestä, käytän siihen eläinten shampoota, Norjalaisen mettiksen ongelma on siinä, että takakarva kasvaa liian pitkäksi, johon sitten kakka jää kiinni, tätä takakarvaa on pakko sitten leikata välillä (=takajalkoihin eli kainaloihin tulee muuten takkuja).
Musua en ole koskaan pessyt (=lyhty karva).
Noh, täällä vain on pesty kissaa, kun se kerran sen hyväksyy. Tuloksena irtokarvoja lähtee hurjasti pois pesun aikana ja kuivauksen aikana (jolloin pehmeällä su'alla[miten toi kirjoitetaan!] harjataan), turkista tulee pehmoinen, takut lähtee helpommin pois, Jontun hilsehäntä rauhoittuu... Ainoa huono puoli on se rasvan menetys, mutta se tulee turkkiin kyllä takaisin. Ja sitä paitsi kehäkissojahan pestään monta kertaa vuodessa, ei ne siitä kärsi, silloinhan kissojen pesu olis kiellettyä jos siitä olis haittaa. En minäkään kyllä lyhytkarvaista kissaa pesisi kuin äärimmäisen tarpeen edessä, lyhyt karva ON helpompi kuin pitkä.
Jonttu nyt vaan on tottunut pesuun. Miksi en pesisi kissaani kerran vuodessa? Jos kerran se hyväksyy touhun eikä tappele hulluna kynnet esillä vastaan, eikä tule siitä kipeäksi? Varsinkin nyt kissan ollassa vanha on pesurutiinista hyötyä, olen nimittäin pistänyt merkille, ettei kissa taivuttele itseään kovin merkillisiin asentoihin, vanhuutta, arvelisin.
Nyt se kehrää sylissä sellaista vanhan miehen matalaa ja rahisevaa kehräystä . Jonttu antaa mun ottaa myös rähmät pois silmistä. Luottaa jo niin paljon, että istuu paikoillaan ja pitää silmiään auki vaikka käyn ihan silmänurkassa varovasti. Mitään vahinkoa ei ole ikinä (eikä satu) sattunu.