Tässä tämä Oona nyt näkyy kuvassa. Hän on aika laiha, niinkuin kuvasta näkyy. Hän on meidän lälly, jos joku istuu sohvalle, niin yleensä parissa sekunnissa kehruukone Oona punkee syliin. Säikky hän myös on ja suhtautuu kaikkeen uuteen tietyllä kissamaisella varauksella. Mikä ei liene ihme, hän on orpolapsi, äiti kuoli ja pentue löytyi jostain tallin ylisiltä pahasti punkkisina ja täynnä kaikkia loisia. Oonakin oli kai kokonaan keltainen, kun hänet löydettiin. Näin ollen joku mato vielä ei yhtään ihmetyttäisi. Löytäjä hoisi pennut erittäin hyvään kuntoon, mutta jos joku mato onkin vielä jäänyt jäljelle?
Tuntuu, että Oona on nyt koko ajan pienempi ja laihempi, mikä osittain johtuu Viirusta, joka senkun kasvaa ja pröhistyy.
Ainoa raaka kala, mitä ovat saaneet on ollut silakka ja koska sitäkin vaikeahko löytää kokonaisina lähikaupasta (en koskaan satu torille toriaikaan) niin senkin saanti on ollut aika rajallista ja kuukausiin sitä ei ole saanut. Järvikalaa meillä ei syädä, kun meren rannalla asutaan:)
Voisikohan se pentukarvan vaihto tehdä noin mahdottoman shown? Karvaa hällä kuitenkin vielä on, ei ole kisu kaljuuntunut.
Tässä vielä vastapainoksi kuva meidän jättiläisestä Viirusta. Tämä senkun kasvaa ja kasvaa ja hänen kanssaan saa olla tarkkana, että oonakin pääsee ruokakupille, on sen verran kova pomottamaan pienempäänsä. Yritin saada kuvaa, missä näkyisi hänen suunnattoman mahtava häntänsä, mutta ei sitä kameroille näytetä. Kotona muuten kuljetaan häntä mahtipontisesti pystyssä, mutta kameran edessä häntä pitää ehdottomasti piilottaa.
Kyllä sisäkissatkin kannattaa madottaa ihan säännöllisesti, ainakin noin nuoret vielä kun matoja saattaa olla muistona lapsuusajoista. Madotus pitää tehdä parin viikon välein koska matolääkkeet tehoaa matoihin eikä niinkään niiden muniin. Eli munat jää elämään ja muodostuvat madoiksi jotka sitten munivat uusia munia. Nyt annettu madotus tappaa madot, pari viikkoa kuluu kun nykyiset munat on kehittynyt madoiksi. Silloin uusi madotus jolla päästään eroon niistä “uusista” madoista. Axilur on aika laajakirjoinen matolääke, sitä kannattaa käyttää. Matolääkettä kannattaa myös vaihdella ettei “matokanta” muutu vastustuskykyiseksi yhdelle ja samalle lääkkeelle. Oonalle kannattaisi ehkä antaa kunnollinen öljykuuri, lemmikkieläinkaupasta löytynee esim. lohiöljyä. Ja kuten joku jo kirjoittikin, kissa tarvitsee riittävän rasvaista ruokaa jotta iho ja turkki pysyy kunnossa.
Meidän vanhahko, leikattu kollikissamme Uffe on jotenkin aivan ylicool pihalla. Eilen se makasi tuolla pihan koillispenkissä ohotanmarunan vierellä selällään tassut taivasta kohti rentona ja kieltämättä onnellisen oloisena
Kuivamuonana meillä on käytössä Royal Caninin raksut, eläinlääkäristä suositeltiin kun Viiru leikattiin.
Lisäksi saavat maitokaupan märkäruokia, joista koitan valikoida mahd. lihapitoisia. Aikasemmin meillä meni hygin kaupaksi pahvitoosissa myytävät Mjau-ruuat, joita en ole vähään aikaan ostanut. Viimeksi kassiin tarttui pirkkaa, rainbowta ym. jota meidän kissat eivät syö lainkaan, mitä lienevätkään sitten sisältävän.
Siirympä tästä takaisin mjau-ruokiin ja raksut ovatkin kunnossa, josko niillä ja sitten kunnon matokuurilla Oonakin saataisiin taas tuhimpaan kuntoon.
Kiitoksia kaikille vastanneille, kokeilen tosiaan uutta madotusta mahd. pian, koska ei siitä ainakaan haittaa liene, ainoastaan hyötyä.
Jos raksut on steriloiduille kissoille tarkoitettuja niin niissä on todennäköisesti hyvin vähän rasvaa (10-12%). Myös purkkiruoat on vähärasvaisia. Raksuissa kannattaisi ehkä siirtyä rasvaisempaan versioon, antaa niitä sitten pienemmän annoksen jos kissat tuppaa lihomaan. Kuiva, vähärasvainen ja viljapitoinen ruoka ei ole iholle ja turkille parasta mahdollista. Matokuurit parin viikon välein, rasvaisempaa ruokaa (myös esim raakaa broileria) ja ylimääräisenä vielä öljyä (kissoille tarkoitettua, ei kasvipohjaista), siinä olisi mun suosittelema resepti karvanlähtöön ja laihuuteen.
Ihana kuulla, kun joku todella välittää lemmikeistään ja hoitaa niitä! :O)
Muuten, jos emolla on ollut suolinkaisia, eikä sitä ole madotettu säännöllisin väliajoin kun se odottaa pentuja, suolinkaisen munat tai jotkut siirtyy emon maidossa pikkukissoihin. Ikävä kyllä, niitä jotain…mitä lie asuu sitten kissassa ian kaiken (koteloituneina vai miten se oli), luikertelevat keuhkoihin, kissa yskii ne keuhkoistaan ja nielee ne, ja menevät sitten suolistoon muuttumaan isoiksi madoiksi.
Epätieteellinen selitys, mutta ihan tosi! Eläinlääkäri selitti, miksi kissat tarvii säännöllisesti matokuureja, sisäkissatkin.
Ja just että aikuisilla kissoilla on jotenkin vastustuskykyä (?) madoille enemmän tai ei mene heikkoon kuntoon niiden takia.
Annesurfis, Kissat saavat nyt molemmat Royal Caninin leikatun poikakissan raksuja leikkauksesta 7-vuotialle tarkoitettuja. Eläinlääkäriasemalla suositeltiin juuri tuota ja sanottiin, että käy myös leikatulle tyttökissalle.
Molempien emoilla on taatusti ollut suolinkaisia ja varmasti kaikkia muitakin mahdollisia, Oonan emosta ei tosiaan tiedä, mutta Oonalla oli jo löytöhetkellä varmasti kaikki loiset, mitä maa päällään kantaa.
Viiru puolestaan on kotoisin hyvästä kodista maalta perheestä, jossa 5 kissaa. Kaikki melko isokokoisia ja pitkäkarvaisia. Viirunkin emo oli saalistava hiirikissa, joten ehkä molemmatkin kissat ovat saaneet emonsa saalistamia hiiriä. Oonasta nyt ei vain tiedä, missä vaiheessa hänen emonsa edes kuoli. Pieni koko voi siis johtua ihan siitäkin, että ei ole saanut emoltaan maitoa ja on nälkiintynyt pentuna?
Kävin taas katsomassa naapurissa 5 viikkoisia pentuja, kännykameralla sain muutaman huonolaatuisen otoksen. Sylittelin pentuja ja nyt on vähän naarmuja, kyllä niillä onkin sitten neulanterävät kynnet ja kun yrittävät kiipeillä niin tuntuu kyllä!
Nyt alkaa liikkuminen olemaan hieman varmenpaa, leikkivätkin jo pallolla ja toistensa kimppuun "hyökkäilivät". Vaanivat muurahaisia ja tutkivat nurkkia Söpösiä ovat, osasivat jo hiekka-astiassa käydä asioillaankin. Elokuun alussa sitten muuttaa meille..Odotus on kova, onneksi ovat niin lähellä että pääsee usein katsomaan.
voisin kokeilla laittaa tähän vielä videonpätkän jonka kuvasin aikaisemmin: video
Kassikäppi, Rääpäle muutti samana iltana Viikkiin, siellä hoidetaan kuntoon ja etsitään oma koti. Tomskun astma alkoi oireilemaan sen verran pahasti jo lyhyessä ajassa, että tämä oli ainoa oikea ratkaisu. Mutta kissa siis turvassa ja hyvässä hoidossa, kiitos siitä Tomskulle!
Onpa todella ihmeellistä, että ensin minä jouduin keskelle Pikkukisun pelastusoperaatiota junan alarakenteista Pasilan asemalla ja nyt on sitten löytynyt suunnilleen samanikäinen Tikkurilasta aivan lähellä asemaa....ei kai vain näillä ole mitään yhteistä tekijää keskenään?
Kiitos sinulle, joka otit Kisun huostaasi Tikkurilassa, toivottavasti se Pasilan Kisukin voi tänään hyvin
Kyllä nuo kuvien pikkukisut sitten ovat hellyttäviä..
Rääpäleen kuva löytyy nyt löytöeläinkodin sivuilta (osoite www. loytoelainkoti.fi) kohdasta löytyneet kissat. On numeroitu numerolla 609/09.
Rääppis on varsinainen lepakko isoine korvineen. Sanoivat löytöeläintalolla, että on niin laiha ettei sellaiseksi ihan viikossa tulla. Lupasivat hoitaa, lääkitä ja ruokkia sen kuntoon. Matkalla Viikkiin Rääppis katseli uteliaana ulos, mutta ei jaksanut rimpuilla, ihmettli vaan. Se on niin mahottoman suloinen ja kiltti tyttö.
No enhän minä mitään linkkiä tehnyt, kunhan kirjuuttelin osoitteen. Linkinteko on vähän hakusessa . Pitäisi osata tehdä se vielä niin, että tulee toiseen ikkunaan jne. ja osoite oli niin helppo, että päätin oikaista näin työaikana.
Söpösiä ovat, osasivat jo hiekka-astiassa käydä asioillaankin. Elokuun alussa sitten muuttaa meille..Odotus on kova, onneksi ovat niin lähellä että pääsee usein katsomaan.
. Pitäisi osata tehdä se vielä niin, että tulee toiseen ikkunaan jne. ja osoite oli niin helppo, että päätin oikaista näin työaikana.