Miaaau! Minä olen Harvi,entinen villikissa ja nykyisin Lissun,eli mun mamin ulkokisu.Olen ennen pelännyt kamalasti ihmisiä ja olen monta vuotta seikkaillut ilman päämäärää.Vuosi sitten sellainen hassu täti alkoi lepertelemään mulle kun yritin piiloutua siltä ulkosaunan alle.Aina kun yritin hiippailla sen pihalla,niin se täti alkoi lässyttämään ja kipitti hakemaan mulle ruokaa.Kummallista,eihän me edes tunnettu sen kanssa.Se vaan aina jaksoi höpistä vaikka minä olin piilossa,kertoi että olen ihana kisu ja olen ihan Harmin näköinen...Minä pidin sitä tätiä aluksi ihan pöpinä,mutta lopulta tajusin itsekkin että hittolainen,minähän olenkin ihana ja kaunis kissa!
Aika pitkään meni kun vaan söin ruoat mitä mulle aina tuotiin,sitten aloin jo vähän juttelemaan mamille takaisin ja se oli kivaa! Vasta muutama viikko sitten ymmärsin etten halua enään seikkailla,haluan jäädä mamin luo ja nähdä sen Harmi Harmaisen ja toiset mamin kisut...ja sitäpaitsi kyllästyttää aina syödä myyriä...
Yhtenä päivänä päätin yllättää mamin ja rohkaisin mieleni,kävelin suoraan mamin viereen kun se toi ruokaa.Se ojensi käden mua kohti ja vähän säikähdin,se koski mun selkään.Mitä ihmettä!sehän tuntui mukavalta,siis tosi mukavalta.Lisää! Sitten mamma alkoi silittelemään mua,nosti syliin ja sekin oli kivaa.Nyt olen nukkunut yli viikon rappusilla,kuulemma kotirappusilla,mami toi mulle pehmeän nukkumakopankin ja ruokaa on kokoajan tarjolla,nam! Olen oppinut että mun nimi on Harvi,aika hieno nimi vai? Heti kun mami sanoo ulkona mun nimen,niin juoksen salamana hurisemaan sen jalkoihin.
Enään en pelkää mammaa ollenkaan,seuraan sitä joka paikkaan,kasvihuoneelle ja postilaatikolle,en enään päästä sitä silmistäni.Olen päässyt jo sisälle ulkoeteiseen,ja olen saanut nähdä Harmin ja muut kisut,Hellä on ihanaEn pelkää edes sitä ihmeellistä pyörävaunua jonka kyydissä menee mölisevä tutti-imuri! Ja uusi isikin tukkää musta,ja silittelee ja lepertelee.Musta tuntuu siltä että nää ihmiset tykkää musta,kukaan ei ole enne tykännyt,taidan olla onnellinen
Olin masentunut ja ärtynyt aamulla, sitten luin tämän kauniin Lissun tarinan Harmista, tiedättekö, minulla tuli tippa silmään, mutta samalla myös masennus häipyi ja minulle tuli oikein hyvä olo.
Kiitos kauniista, lämpimästä tositarinasta, kaikkea hyvää Harville ja Harvin perheelle
Kivaa kun kaikki tykkää musta,tekin!:) Ennen ihmiset on ajanut minut pois pihoistaan haravoiden kanssa,kun olen vaan yrittänyt löytää ruokaa ja nukkumapaikkaa.Nyt ei enään tarvitse pelätä ja etsiä yöpaikkoja,koska minulla on koti,ihan oma koti,jossa minua hoidetaan ja suukotellaan.Suukoista minä tykkään kovasti,minä annan mamille pusuja,mutta sen mielestä välillä innostun liikaa,kun pusken niin kovaa.
Tänään sain jonkun ihme stronghold lääkkeen,ja sitten se mami kaiveli mun korviakin,nyt kyllä kuulen tosi hyvin,vaikkei se homma kovin mukavaa ollut,mutta sainpa taas kuulla olevani niin ihana poika ja maailman kaunein ulkoilukissa.Mami sanoisi mua maailman kauneimmaksi kissaksi,mutta kun on se sisällä asuva komea adonis Harmi,ja se kuulemma tulisi mustasukkaiseksi,joten olen kaunein ulkoilukissa ja se kyllä minulle passaa! Mun mielestä me painitaan Harmin kans ihan eri sarjoissa kun kuitenkin mulla on pallerot jalkovälissä ja sillä ei,mamin mielestä ollaan ihan yhtä ihania!(se kyllä uhkaili mua vähän että saattaa olla etten nauti palleroistani kauaa,huiiii!)No saatan sitä ennen vilahtaa Hellän kanssa nurkan taa,kais tiätte
Hei Harvi, kuuleppas. Kannattaa luottaa Mamiin ja antaa ottaa ne pallerot pois, se ei satu paljoakaan ja sitten on tyyni olo. Jos veikalta ei olisi leikattu palleroita, niin täällä olisi varmaan 500 mustavalkoista kissaa ja mulla olisi ollut hiki päässä niitten kanssa. Me ollaan elelty täällä kaikessa rauhassa yli 18 vuotta. Tai no jotain pientä on voinut olla, mutta ensin on tapeltu ja sitten pesty naamat ja tukka. T. Misse-täti
Kakkosen rento aamutervehdys kaikille, nyt aikaisin on vielä ihanan viileää loikoilla ja torkkua, päivän Kakkonen sitten viettääkin varjossa Terijoen salavan alla.
Kiitos Lissu! Mä liikutuin ihan kamalasti. Kohta pitis lähteä 80 vuotissynttäreille, ja mulla silmät punaisena ja meikit pitkin naamaa. Mutta silti niin onnellisena harvinaisen komean Harvin puolesta.
Hieno ja koskettava Harvi-tarina. Minäkin luin sitä kyyneleet silmissä. Voi kuinka ihanaa, että Harvilla on nyt hyvä koti, lämmintä ja vielä ruokaakin. Nämä asiat saavat tuntemaan, että vielä on tosi hyviä ihmisiä, niitä, jotka ajattelevat pienen, ihmisestä riippuvaisen eläimen parasta. Lissu, sinä kuulut ehdottomasti niihin, ja koko perheesi. Kertakaikkisen liikuttava tarina, olen niin onnellinen Harvin puolesta, kunpa kaikki ihmiset pitäisivät eläimistä yhtä hyvää huolta!
En pelkää edes sitä ihmeellistä pyörävaunua jonka kyydissä menee mölisevä tutti-imuri! Ja uusi isikin tukkää musta,ja silittelee ja lepertelee.Musta tuntuu siltä että nää ihmiset tykkää musta,kukaan ei ole enne tykännyt,taidan olla onnellinen
Kaikille kulkureille soisi yhtä hyvin päättyvän tarinan.
Voi noita Lissun kissan juttuja...
