No niin, kokeiltu on siankieli, ja ihan innostuneesti ottivat kissulit sen vastaan (“mamma” sen sijaan oksenteli koko lihanpaloitteluoperaation ajan).
Meidän Mallua kyllä vaivaa ummetus talvisin, kun ei noita hiiriä tai myyriä juuri saalista, makaa vaan sisällä. Kakkakikkareet on tosi kovia mustia pipaleita. Kesäisin ei ole ongelmia. Pitääpä kokeilla auttaako kaurahiutaleet, ja suostuuko nirso vanhaneiti niitä syömään…
Fiora, hienoa! Ja kyllä se emännän yökkäilykin siitä vähenee kun tottuu =) Mulla on tapana ostaa isompi satsi sydämiä ja kieliä, pilkkoa ja pakastaa kerta-annoksina, illalla kun nostaa jääkaappiin sulamaan niin aamulla on sulanut valmis satsi odottamassa.
Poppius, jos ummetus vaivaa eikä kuitulisä maistu niin voi kokeilla myös sellaista kissanmallasta. Apteekista sitä pitäisi löytää, on sellaista tahnaa. Jos ei se maistu tai auta niin Levolacia voi antaa myös, ihan eläinlääkäriltä on ohje saatu. Ja sitä voi tarvittaessa käyttää säännöllisemminkin, se kun ei vaikuta suolen toimintaan vaan pehmentää ulostemassaa eli se ei laiskistuta suolen omaa liikettä.
Kaikista siisteimmät sydämet on Pirkalla ja Snellmannilla. Tosi kulinaristisesti pakattuja ja ilman verihyytymiä tai turhia kalvoja.
Molemmat ovat vielä edullisia, Pirkka-sydämet meillä 5.06/kg. (Atria on kuulemma lopettanut sydänten myynnin, heillä ne olivat alle 4 euroa kilo.)
Tänään katselin Pirkka-porsaankieliä, mutta ei kiitos. Ne puistattavat erityisen paljon. Ei kärki, mutta se tyvipää.
Olen ostanut myös naudan keittolihaa kissalle ja se on mukavan sitkeää raakana. Kun sitä voi ostaa parasta ennen käyttöpäivän lähestyessä 30%:n alennuksella, ei kilohinnaksi tule kuin noin 6 euroa. Moni märkäruokahan on tuota kalliimpaa.
Nyt on muuten hyvä sää pakastaa ulkona esim. kattilassa muovipusseissa kissan annospaloja ja siirtää ne sitten pakastimeen.
Säästöä kertyy. Hesarissahan oli hiljattain juttu, kuinka kissanpito tulee maksamaan uuden auton verran. Syynä kallis ruoka ja pitkä elinikä.
Vai niin kallista on kissanpito, huhhuh, sillä opilla meidänkin pihassa passaisi seistä sitten jo kolme kotteroa…tuota ei passaakaan isännälle kertoa.
Vaikka empä kyllä usko, että kaikenmaailman teurasjätteillä, järvikalalla ja luomuhiirillä syötetyt maatiaiskissat, jotka eivät edes sairasta liiemmin, tuottaisivat muuta kuin vanhan mossen.
Tässä pieni tiivistelmä siitä artikkelista.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kissanhoidon+hinnalla+saisi+uuden+auton/1135243616893
Siinä varsinaisessa jutussa oli tarkkaan taulukoitu kaikki eri lemmikkien standardikulut ja kissa peijakas voitti. Kai me kaikki kissaihmiset kisun valitsisimme kuin 18000 euron peltilehmän. :)
Pirkan sydämet on onnettoman pieniä paloja, ei ole mitään järkeä ostaa montaa yksittäinpakattua palaa kun sitä tässä huushollissa (neljä kissaa) menee aika paljon. Täällä on Tammisen pakkaamia sydämiä, yksi kokonainen/pakkaus. Vaikka useimmiten tilaan S-merkettiin dynollisen sydämiä (reilu 3 kg), ei tule turhaa muovijätettä hirveitä määriä. Ja ne verihyytymät on herkkua, kissat kyttää niitä vieressä kun pilkon sydämiä ja ne syödään ekana!
Mä olen kanssa joskus ostanut sellaisen 3 kilon pussin sydämiä (Atria) ja pakastin ne annospaloina. Kaiken sen veri- ja lihanesteen valutin kannuun ja siitä jääpalakuutioihin pakkaseen.
Nämä ns. verinapit ovat sulatettuna kissan lempijuomaa.
Täytyykin kokeilla niitä verihyytymiä. Olen vaan itse heittänyt ne pois ihan vaan sillä verukkeella, että en itsekään niitä söisi. 
Aikuiselle kissalle liha täytyisi antaa noin hiiren kokoisin kappaleina, saan kunnon työtä hampaat ja ilman muuta raakana.
Pennulle sen verran isona ettei pysty sitä nieleen ilman pureskelua pienimmiksi emokin tuo pennulle kokonaisia hiiriä jo aika varhain. Kalvoja ja jänteitä ei saa poistaa kissan eikä koiran ruuasta ja totakai veri kuuluu myös mukaan.
Kyllä hiiren kokoisen lihapalan syöminen vaatii kissalta aika paljon totuttelua, kun onhan se aika lailla eri asia syödä se hiiri joka ei ole “umpilihaa”, kuin samankokoinen köntti esim sydäntä joka on tiukkaa ja tiivistä tavaraa. Vaikka nää täällä on syöneet lihaa vuosia, niin liian suuret palat jää lautaselle syömättä. Broilerin siivet ja kaulat menee suurempinakin, mutta nekään ei ole “umpilihaa” vaan enimmäkseen luuta ja rustoja. Kyllä mulla on vankka usko siihen että pienemmätkin palat jotka vaativat pureskelua, ovat hyväksi hampaille.
Olihan tietopankki. Mulla oikein niskakarvat nousi pystyyn kun pitäis pilkkoa sydäntä ja kieltä yyhyyääk.
Mutta silti meinaan olla urkea ja kokeilla josko Esko The aatelinen suostuisi syömään. Muikun syönti ei luonnistu. Vain pyrstö purraan ja kerran päästä.
Mä luulenkin ettei Eskoa ole opetetettu kun purkkikalaan, sillä joka kerta
kun ananaspurkki tai jokin muu suhahtaa auki, niin kissa säntää keittiöön.
Yhhh, sorry. Niin paljonkuin rakastankin kissojani, tuohon en vielä pysty.
Ihan samanlaista lihaa sydän ja kieli on kuin joku paisti. Mikä siinä on pelottavaa
Mumimyy puhuu asiaa! Mikä siinä niin vaikeata on, kokolihaa ne on. Vai teettekö ruokaa vain jauhelihasta?
Se on henkilökohtainen kehittämäni fobia.
Aktivointileluohjeita kyselin aikaisemmin. Pöö-pöö tykkää tykkää tuhoja pahvilaatikoita, Nuu-nuun paras lelu on risu puusta.
Joka tapauksessa ostin myös eläinkaupasta koirille tarkoitetun aktivointilelun Dog Spinnyn. Siinä on pyörivän kannen alla noin 10 koloa herkuille. Eläimen pitää osata itse siirtää kannen kolo seuraavan herkun kohdalle.
Meni jonkin aikaa ennekuin kissat hoksasivat miten tämä koirille tarkoitettu lelu toimii. Nyt ne tietävät sen ja se tyhjennetään aina hetkessä herkuista.
Heh, hyvä hankinta siis kaikin puolin. Kissat saivat vähän mukavaa hommaa ja sinä (taas) todisteen niiden älystä
Nuu-nuu (alias Naa-naa, Nuudeli. Tattaliini Tatta) ja
Pöö-pöö (alias Paa-paa, Poikaliini, Pööpeli) ovat todistaneet älykkyytensä moneen otteeseen=D
Luin tuon linkitetyn jutun kissan kuluista. Huh, huh. Meillä ei mene edes kahden kissan hoitoon kuukaudessa sitä summaa mitä jutussa oli laskettu menevän yhteen, eli 75€. Tai en ole laskenu, mutta en usko silti että niin paljon menisi. Tosin käytetään puupellettiä kissanvessassa ja se on paljon halvempaa kuin hyvät hiekat. Ootteko laskenu kuluja?
Olen sumittaisesti laskenut, eikä kolmeenkaan kissaan saa tuota summaa tuhlattua, vaikka välillä purkkiruokaakin ostaisi. Pellettiä olen ostanut irtotavaranakin, siis lämmitykseen tarkoitettua, ei sitä pikkupussiin pakattua. Nyt kylläkin käytössä edullinen ja hyvä hiekka, en halunnut vessanlattian muistuttavan puuliiterin pohjaa, kun kolme siellä teuhastaa lootalla.