Meillä ei lasketa kuluja, se menee mikä menee kun maksaahan se oma ruoka ja terveydenhuolto. Ja kun lemmikki on otettu niin sitä hoidetaan niin kauan ja hyvin kuin mahdollista ja järkevää (eläimenkin kannalta). Ja onhan se lutunen harrastus/perheenjäsen 
Hömppis, aamen! En ole kuluja laskenut, mutta väitän että laadukas ja ostohinnaltaan kalliimpi hiekka tulee pidemmällä ajalla halvemmaksi kuin halpishiekka. Pellettejä käytettiin ennen, mutta koska yksi kissa äänesti niitä vastaan jaloillaan ja pissallaan niin siirryttiin mikrohiekkaan. Tilaan Zooplussalta Golden Grey Master hiekkaa, maksaa noin 15€/15 kg:n säkki. Loistava hiekka, jota kolmessa potassa neljälle kissalla. Tekee kovat paakut jolloin hiekkaa ei mene hukkaan, koko hiekkaa en vaihda missään vaiheessa vaan kerran viikossa pesen potat, siivilöin hiekat tiheällä lapiolla ja lisään tarvittavan määrän. Ei pölise eikä haise.
Kesäheinä, Severillä (8kg) oli vaikeuksia kakan kanssa vuosi sitten kun aloitettiin epilepsialääkitys. Vuoden varrella olen joutunut antamaan Levolacia pari kertaa kun ei ole päässyt kakastaan eroon. Noin isolle kissalle sain ohjeeksi antaa 5 ml nestemäistä, pienemmälle varmaan riittää 3 ml. Ruoan kanssa tuo ei mene, vaan ruiskutan suoraan suuhun ja yleensä jo yksi satsi auttaa. Jos ummetus on jatkuvaa niin eläinlääkäri sanoi että voi antaa pienemmän annoksen pari kertaa viikossa. Kaurahiutaleet voi antaa ihan raakana esim märkäruoan seassa, jossain joku antoi ohjetta myös seipuuroon eli seitä, voita ja kaurahiutaleita kypsennetään mikrossa.
Munkin mielestä oikeesti hyvä hiekka on paras ja halvin vaihtoehto käytössä. Yleensä ja vain yleensä. Meillä esim puupelletti on lähes ainut vaihtoehto koska hiekoista tulee itselle hengitysvaikeuksia ja astma alkaa vaivata. Eihän se kivaa ole kun ne purut leviää vessan ulkopuolelle, mutta ei sen takia tulisi mieleenkään kissoista luopua. Jos käyttettäisiin hiekkaa, niin olisi pakko luopua ainakin toisesta kissasta joka ei voi käydä ulkona tarpeillaan. Toinen käykin sisävessassa vain välillä ja suurimmaksi osaksi tekee tarpeensa ulos.
Mun kissallani on kaksi hiekkistä, joista toisessa on K-kaupan lämmityspellettejä ja toisessa paakkuuntuvaa puupohjaista Ökoplus-hissanhiekkaa.
Toinen on halpaa (20kg reilusti alle 10) ja toinen maksoi 40 litraa melkein 40 euroa. (Jatkossa tilaan sitä Zooplussalta, jos jatkan sen käyttöä yleensäkään.)
Kissa käy molemmissa ihan mielellään, en ole huomannut eroa. Se miksi yleensä käytän näitä puuhiekkoja, johtuu niiden kompostoitavuudesta ja siitä, että ne ovat hajuttomia.
“Mumimyy puhuu asiaa! Mikä siinä niin vaikeata on, kokolihaa ne on. Vai teettekö ruokaa vain jauhelihasta?”
Raaka liha on aina vastenmielistä. Silloinkin kun teen itselleni ruokaa kananlihasta, niin oksennus meinaa tulla jo kaupassa kun otan paketin käteeni. Aika vähän taidan lihaa käyttääkin. Jauhelíha ei ole niin vastenmielistä. Ehkä se ei näytä niin lihalta enää? Vai onko siihen vain tottunut, kun jauheliharuokia lapsuudenkotonakin syötiin paljon useammin kuin jotain hienompaa.
Minä olen eri hiekkoja kokeiltuani päätynyt käyttämään Golden Grey Odour -hiekkaa. Ei se täydellistä ole, mutta paakkuuntuu hyvin eikä ole hajustettua (kuten muut Golden Greyt). On myös kokeilemistani hiekoista ensimmäinen, jota olen pystynyt käyttämään säästeliäästi niin, että vain siivilöin paakut pois enkä vaihda koko hiekkaa joka viikko.
Fiora, kokeilin myös tuota Odouria mutta ainakin useamman kissan käytössä se alkoi haisemaan. Saattaapi olla yhdelle tai kahdelle ihan toimiva hiekka kyllä. Tuossa Masterissa on joku tuoksu, muttei mun nenään haise liikaa vaikken yleensä hajustetuista tykkää. Ja yksi kissoista aivastelee jos hiekka haisee liikaa =) Vaihtoehtoja on valtavasti, ainakin mulla meni aikaa ennen kuin sopiva löytyi. Mutta kyllä tuo sun mainitsema hyvä paakkuuntuvuus on ykköstärkeä juttu!
Yksi ratkaisu pellettien päätymiseen lattialle on ostaa korkealaitaisempi vessa. Meille hankittiin PeeWee-pellettivessa ihan putsaushelppoutta ajatellen, mutta sen korkeus pitää huolen ettei pellettejä päädy lattialle. Ainut vika tuossa on Ilonan koordinaatio-ongelma, se päätyy melkein aina kaapimaan pissan päälle vessan muovista laitaa. 
Meillä luovuttiin ökosta, kun kissoja alko olla enemmän. Se hajosi tosi nopeasti pieneksi puduksi, joka leviää ympäri kämppää ja meillä taas toi puupöly on jotenkin aiheuttanut aivastelua enemmän kun hiekat.
Nykyään käytetään taas ever cleania, hajustettua ollu ennen, mutta ollaan nyt vaihtamassa hajustamattomaan, kun on käytössä paljon mukavampaa. Ja toistaiseksi on vaihto sujunut ongelmitta. Ökoon vaihto ei ollut aikanaan ihan helppoa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Q
Hyvää yötä! 
Siinä on kissan elämää taas parhaimmillaan.
Meillä Pöö-pöön mieliharrastus on siis pahvilaatikoiden tuhoaminen. Hampailla, palanen kerrallaan.
Etsi kuvasta vääräntyylinen "koriste-esine"
Aina joskus mietin että onko nää MoonRiverin kissat tästä maailmasta ollenkaan 
No jopa on Pöö-pöö harrastuksen keksinyt, hauskaa! En minä vaan löytänyt kuvasta mitään sinne sopimatonta...muuten, Kakkosen löysin kerran aamulla kuivauskaapista, silloin kun oli nuorempi ja villimpi.
Meillä kadoksissa ollut kissa on löytynyt useammankin kerran keittiön yläkaappien päältä nukkumasta Alaviistosta katsottuna koristelistan takaa ei kovin paljoa näkynyt, eikä ollut ihan ensimmäinen paikka mistä etsittiin…
meidän petrus,noin puolivuotias,potee kanssa "lattia kammoa"aina sen löytää jostain kaapin tai verhotangon päältä.eilen se söi pähkinää,niin sanoin että olen vakuuttunut että siinä virtaa oravan verta!!!
Voi nenä, kun Kakkosta jo pikkuhiljaa pitkästyttää tämä jatkuva pakkanen, kun ei tarkene mennä edes ulos:
Meillä on samanlaisia ongelmia kuin Kakkosella. Kyllä on tylsää. Veimme kissat eilen anoppilaan piristymään, siellä on pihalla todella paljon lintuja, joita saa ainakin lasin takaa vahdata monta tuntia päivässä.
Helmi alkoi ontumaan vasenta takajalkaansa noin viikko ennen joulua. Välillä ontui, välillä ei. Vauhtia tuo ei haitannut, hetken ontui ja sitten taas viipotti ja loikki. Soitin eläinlääkärille ja hän epäili että lienee venähdys, noin nuorilta (silloin 4 kk) kun harvoin mitään menee rikki. Ajan piti auttaa, mutta kun ei. Pari viikkoa sitten käytiin ekan kerran lääkärissä ja silloinkin epäilynä venähdys “kun tämä toisen jalan jänne vähän turvonnut jne”. Aika ja lepo auttaa. Ei auttanut. Torstai-illaksi saatiin aika enempi kissoihin perehtyneeltä lääkäriltä ja kun hänelle kerroin oireista niin niistä jo tiesi. Varsinkin nukkumisen jälkeen ontuu, venyttää jalkaa taakse, ravistelee, istuessa jalka ei mene nätisti “alle” vaan jää hieman ulommaksi kuin toinen. Lääkäri sanoi heti patellaluksaatio ja kun tutki niin diagnoosi varmistui. Eli synnynnäinen vaiva joka johtuu siitä että polvessa oleva telaura on liian matala ja siinä liikkuva polvilumpio nousee pois urasta. Helmillä se ura on todella matala ja lumpio menee minne lystää, mutta näppäränä tyttönä on keksinyt että tuo taaksevenytys auttaa.
Nyt ei tehdä muuta kuin odotellaan ja katsellaan tuoko kasvaminen ja luuston vahvistuminen muutosta mukanaan, loppukesästä kun täyttää vuoden, olisi mahdollista leikata. Jos ei sitä leikata, rustot kuluu ja aiheuttaa nivelrikon joka on kivulias vaiva. Pieni, siis todella pieni, mahdollisuus on että kasvun mukana vaiva voisi mennä pois, mutta sen varaan en paljoa laske. Maanantaina aloitetaan sellaisen kissoille tarkoitetun ravintolisän syöminen, sillä vaikutusta nivelien ja rustojen kuntoon. Ei ole välttämättä apua, mutta ei kuulemma haittaakaan. Liikkumista ei pidä eikä saa välttää, mitä parempi lihaskunto ja liikkuvuus, sitä vahvemmat luut ja tukilihakset. Eikä tuo onneksi näytä kärsivän (kysyin sitä myös lääkäriltä), tuossa nytkin Severin kanssa jahtaavat toisiaan =)
Moneen kertaan olen tässä miettinyt että mikä ja kuka se on, joka nämä kissat mulle antaa? Severillä on jatk. lääkitystä vaativa epilepsia (puhkesi vuosi sitten), Sulevi on syönyt kaksi vuotta kortisonia autoimmuunisairauteen (krooninen tassutulehdus) ja nyt Helmillä tämä… Toistaiseksi Verneri on onneksi terve, sanoin kyllä eläinlääkärille että “antakaa mulle kissa, niin kyllä mä sen sairaaksi saan…”. Ja juu, tiedän ettei yksikään sairauksista ole minun aiheuttamani millään tavalla, mutta tällainen fiilis vaan tulee väkisin. Toisaalla kissapalstalla sain viestiä kissasta joka leikattu 3-vuotiaana, kaksi kuukautta oli häkissä yöt ja ihmisten poissa ollessa, mutta parantui ja kuntoutui täysin. Tuntuu vaan kamalalta ajatella tuota leikkausta ja toipumisaikaa…
On näemmä tässä kissankasvattelun aikana unohtunut, että pitäs varmaan niitä kasvejakin alkaa kasvatteleen kun kevät on tulossa. Oon vaan tätä kissapalstaa lueskellu.
ihania otuksia nuo kissat kun on vieneet huomion pois tuosta inhottavan kylmästä ja pimeästä vuodenajasta, joka aina tuntui kestävän liian kauan. Tänä talvena ollutkin sitten ihan eri ääni kellossa.
Alkuperäinen kirjoittaja: Q
Fellow, ehkä Luoja tietää, että sun luona nuo sairaat kissat saavat parhaan mahdollisen hoidon, ja että sinä jaksat ja kestät tuli eteen mitä tahansa kissojen kanssa. Siksi Helmikin sulle päätyi.