Meille tuli nuori kissaneiti maalaistalosta muutama vuosi sitten. Ennestään meillä oli kolli, oikein fiksu töpöhäntä. Kolme päivää kesti totuttautuminen, kolli oli koko ajan pikkutytön kimpussa ihan raivona hätistäen pois,ja vähän väliä pieni laski alleen 
Aloin jo miettimään, ettei tästä tule mitään kunnes yhtäkkiä olivat yhdessä kupilla syömässä. Sen jälkeen nukkuivat usein vierekkäin ja olivat hyviä kavereita ja kaikki oli hyvin, kunnes tyttö alkoi tulla siihen ikään…
Useimmiten he sopeutuu toisiinsa katsottuaan, kuka on pomo.
Voi noita Ansun kissavauvoja! <3
Täällä on taas vaikka mitä kivaa lukemista.
Harvi on OnnenPekka päästyään Lissun luo ja hän tietää sen.
Ja Roopea odotetaan Ansu75:n luo. Muistan hyvin kun odottelin Awaa sen 13 viikkoa ja tuntui, että odotus oli pitkä, mutta täyttä kultaa on Awa-tyttö
ja siksipä "hyvää kannattaa odottaa".
Kurpitsalla on kaunotar kuvattava, mainecoon taitaa olla hän(?) (nenästä ehkä hänet tunnistin).
Miukua puri kyy toissapäivänä mökillä. Juoksi ulisten ison lautapinon alle ja kesti pari tuntia saada se pois sieltä. Ensi avuksi sai neljäsosan kyytabletista ja sitten eläinlääkille jossa sai nesteytyksen ja pitkävaikutteisen särkylääkkeen. Käpälä oli turvonnut kainaloon asti, mutta ei onneksi enään ole, vaan kissa on jo oma itsensä.
Voi Miuku parkaa, kaikkea sitä sattuu, onneksi nyt kaikki on hyvin..
Kyllä Kurpitsa on tavannut todella komean kissan, tuotahan katselee ihan mielikseen. Kakkonen ei ole noin komea, mutta sitäkin rakkaampi
Kyllä Kakkonen on komeampi,näyttää ihan kunnon kissalle!:).Omat kissat ovat aina toisten kissoja ihanampia…
Ei pääse Harvi hyppäämään ikkunasta sisälle,kun siinä on hyttysverkko ja kissaverkko ettei omat kissat lähde karkuun.Täytyy kehitellä sellainen juttu että kissat pääsee sisään muttei ulos=)
Antte81 Onneksi Miuku
on jo parempi. Näitä kyitä ja punkkeja aina pelkään valjaskävelylläkin ja miksen myös ulkotarhassa. Tuo oli hyvä tieto, että yksi neljäsosa kyytabletista saa antaa. Tiedätkö Antte81 onko se painon mukaan tuo määrä, vai minkä? Paljon halauksia Miukulle ja Toivotaan, ettei koskaan enää kyyn puremia. Onneksi olit itse lähellä ja Miuku sai nopean avun.
Lissu, minä kerroin tuon Kakkoselle, siitä tuli suorastaan ylpeä! Että muka komeampi, sitä en tiedä, mutta mukavampi varmasti .
Jaaha, että Harvi sisään pääsee, muttei toiset kisut ulos...taitaa mennä meisten juttujen puolelle, kuka heistä moisen kehittelisi ja rakantaisi
Ykkösen poisnukkumisesta tulee ensi viikolla seitsemän vuotta, mutta ei päivääkään, etten olisi kaihoilla ja kaipauksella muistellut...tässä Ykkösen muistelupaikka:
(Ykkönen oli muuten täysin valkoinen)
En tiedä mistä se tulee. Muistelin, että ohjeissa olisi ollut niin ja annoin. Sitten katson ohjeita, niin ei niissä mitään sanottu. Eläinlääkäri kuitenkin sanoi, että se oli ihan sopiva annos.
Kiitos Antte81 tuosta kyytapletin määrätiedosta. Mun on pitänyt monesti sitä kysyä kanssa, mutta en ole muistanut. Tärkeä tieto.
Kaunis video jo edesmenneistä kissoista. Tuo musiikki ja kaikki. Oon tässä pillittänyt tätä katsellessa http://www.youtube.com/watch?v=XUVs2zdAiqQ
En nyt saa tuota linkiksi, mutta kopioikaa tuo osoite tuosta :)
Kamala linkki Jonilla…itku tuli täälläkin,mutta myös tuli tosi paha olo siinä poltto ja luu kohdassa,enkä oikein pystynyt katsomaan kun meinas laatta lentää,yök…kamalaa:(
Minä en vieläkään pysty menemään meidän Manun haudalle joka viime marraskuussa lähti taivaaseen,keväällä istutin sinne jouluruusuja ja kalliokielon enkä edes nähnyt mitään,kun oli silmät kyyneliä täynnä…sen jälkeen en ole pystynyt meneen sinne,liian kova paikka mulle,kun on niin järjetön ikävä:(
En edes uskalla katsoa linkkiä.
Miukulle toipumista!!
Elämäni kissaa Eddietä muistan joka päivä, ihmisistä ei niin väliä.
Olipas erikoinen video.
Karmivin osuus siinä oli minusta se että kissojen tuhkat päätyivät olohuoneen hyllylle. Yhdellä tutullani on kahden marsun tuhkat olohuoneessa, ja siinä vieressä on oikein kynttilät ja kuvat niistä marsuista 
Mä en kuuna kullan valkeana haluaisi säilöä olohuoneessani omien eläinteni maallisia jäännöksiä.
No huh huh. Aika outoa että joku tahtoo tuollaisia “koriste-esine” hyllyjä ja vielä videoi tuollaista. Kivat muistot jää kisusta, kun viimeisenä näkee kuinka kisu syttyy tuleen(?)
Meillä on ennen ollut angora/maatiaiskissoja. Viivi teki meillä kahdet pennutkin. Ekasta pentueesta jouduimme hautaamaan 2 isoa, jumituttuaan synnytyskanavaan. Toisesta pentueesta 3 ja Viivi selvisi vaivoin saatuaan kohtutulehduksen. Aikojen päästä myös Viivi ja pentunsa Taavi haudattiin. Jojo ja Aatu myös. Lapsina meillä oli valkoiset tyttökissat M&M, jotka ennen Viivin tuloa jo haudattiin. Lisäksi vielä Monni ja Tiikeri, viimeiset kissani, jotka saivat muuttaa maataloon hiirivahdeiksi, jotka ovat nyt jo kuolleet hekin. Jos olisin kaikki kisut tuhkannut, niin olisihan ihan komea purkkirivi takanreunalla… Lisäksi vielä kaikki gerbiilit & kaksi koiraa.
No me hautasimme heidät kaikki ihan vanhanaikaisesti ja hautapaikat on valittu jokaiselle erikseen. Jokainen tyylillään, mutta itse en voisi tuikata lemmikkejä tuleen ja pistää purtiloa esille.
En mieluimmin katso sitä videota ollenkaan. Ykkösellä on myös hauta kukkineen, tuossa ihan terassin alareunassa sireenipuskan alla, saimme silloin isännöitsäjältä erikoisluvan haudata Ykkönen sinne. Mutta en minä haudalla sure, muistelen Ykköstä aina tuossa Terijoen salavan juurella, tuo patsas on uniikkikappale, valmistettu vartavasten Ykkösen muistolla. Työkaverini teki sen minulle.
Minä yritän olla vertailematta Ykköstä ja Kakkosta toisiinsa, ei niitä voi edes verrata, ovat luonteeltaan niin erilaisia. Mutta Ykkönen oli niin täysin minun kissani, viisas, älykäs, erittäin omalaatuinen. En koskaan tule unohtamaan Ykköstäni, mutta Kakkonen on minun tätä päivääni ja myös rakas minulle, vain eritavalla rakas 
Meillä olis kanssa melkoinen purkkirivi jos kaikki edesmenneet eläimet olis sillä lailla säilötty. Olisi oikein kunnon kotikalmisto 
Vaan ne ovat päätyneet mikä minnekin. Joku eläinten hautuumaalle, joku yhteistuhkaukseen eläinlääkäristä, joku kotipihaan, joku pienempi kaveri jopa roskiin ja yksi on mennyt höytykäyttöönkin eli ravinnoksi ihmisille ja koirille (se oli vielä semmoinen hevonen että se oli mun sielussani syvällä, ja on vieläkin). Mitäpä sillä maallisella tomumajalla. Kivempi se on muistella noita eläinystäviä sellaisina mitä ne olivat eläessään 
En pystynyt katsomaan loppuun ollenkaan. Omat rakkaat kissat 3 edesmennyttä, lepäävät tässä lähellä taloa kauniin kiven vieressä. Heille kaikille on laitettu pieni hopeinen laatta kiveen. Kukkia vien siihen ja kynttilälyhdyn sytyttän joka joulu kiven viereen.