Kurppa, lämpimin ajatuksin tukenasi, voimia Sinulle!
Kurppa, ajattelen Sinua, tiedän kokemuksesta, miten vaikean, mutta ainoan oikean päätöksen olet tehnyt. Sinä et unohda Minniä koskaan, mutta tiedät että hänen on nyt hyvä olla 
Viherpeippo, olet juuri lääkärillä, hän tietää varmasti, mitä tulee tehdä ja mitä tekemättä jättää.
tässä vaan mietin että pääseväthän kissatkin jonnekin parempaan paikkaan tämän jälkeen? Nyt nimittäin lähetettiin Hämykin viimeiselle matkalle. Kinnernivel oli täysin tulehtunut ja turvoksissa, oli syövyttänyt luuta. lääkäri epäili kasvainta. Varpaatkin olivat turvonneet. lisäksi oli paljon nivelrikkomuutoksia, selkärankaa myöden. Voimia kurppa. Vaihdan nyt avattaren, tuntuu muuten liian pahalta.
Tottakai pääsevät, ei pienintäkään epäilystä.
Oikein teit vaikka tiedän kuinka pahalta se on tuntunut. Halaus.
Voimia ja lämpimiä ajatuksia Kurpalle ja Viherpeipolle 
Tietysti kissoilla on aivan oma, ihana taivas, siellä niitten on hyvä olla, täälläkin oli hyvä, mutta meidän kaikkien aika täällä päättyy joskus. Nyt Kurpan ja Viherpeipon omat rakkaat kisulit ovat Kissojen Taivaassa, halaus molemmille, sekä Kurpalle, että Viherpeipolle
Isot halaukset sekä Kurpalle että Viherpeipolle. Joskus vain on niin että suurinta rakkautta on päästää irti.
"En pääse ma mielikuvasta,
vaikk’’ oletkin eläin vaan,
että sullakin on oma taivaasi,
kun eroat päältä maan.
Tänä iltana varmaan jo naukaiset
ja kaukana ajo käy,
johon saata en sinua seurata
ja joka ei tänne näy."
Otan osaa Kurppa ja Viherpeippo! Luopuminen rakkaastaan on tosi kova paikka. Täytyy vain yrittää ajatella, että vaikeampaa on nähdä kärsimystä. Jaksamista!
Jantta! Mistä olet noin koskettavan runon löytänyt. Kyynelille ei voi mitään, kun koskee suoraan sydämeen!
En enää muista mistä runot löysin. Eli tuolla edellisellä sivulla on toinen.
Kirjoitin ne blogiini, kun jouduin luopumaan rakkaasta dallustani. On se vaan kumma, että kun runot tänne laitettavaksi kaivoin niin itkeä vollotin ku vesiputous. Muistan niin sen luopumisen tuskan, sen suunnattoman suuren surun.
Voimia toivottelen edelleen Teille suureen suruunne.
Tässä linkki, jos joku haluaa vilasta. En saa sitä toimimaan suoraan.
http://jantta.vuodatus.net/blog/2100688/zabavan-izlaz-kassu-12-10-1-7-13-08-200/#comments
Kurppa ja Viherpeippo, vuosia sitten, kun minun sairas, erittäin tottelevainen, viisas ja rakas saksanpaimenkoirani piti 7-vuotiaana lopettaa, en saanut itkultani nukuttua ja äitini toi yöllä unilääkettä. Näin sitten unta, että koira tuli minua iloisena tervehtimään ja kertoi olevansa taivaassa. Sen vierellä istui harmaa kissa, ja koira sanoi että Luoja antoi kissan hänelle kaveriksi, kun hän ei tykkää toisista koirista tai olla yksin. Uskon siihen uneen, vaikka varmaan lääkehoureelta kuulostaakin. .
Eläimet ne vasta taivaspaikan ovat ansainneetkin. Ihminen on ilkeyttään ja tarkoituksella paha. On kunnia, kun on joskus saanut palvella kissaa ja tuntea sen karkean luottamuspusun kämmenellään. Rakkautta on antaa nukahtaa ikiuneen.
Almabrug, jos ruokavaliosta on vähintään puolet teollista, laadukasta ruokaa, ei lisäravinteita välttämättä tarvita. Jos kissa syö luullista lihaa (meillä broileria, jonka saa luullisena antaa vain ja ainoastaan raakana) niin siitä luusta saavat aika paljosti sitä mitä tarvitsevat. Kasvavalle lihansyöjälle annoin Multicattia ja Calfosumia kun halusin varmistaa että luusto saa riittävästi kalsiumia. Mutta jos ei pelkkään lihaan siirry niin teollisen lisänä ei tarvitse muuta välttämättä, mutta tuo Multicat on kyllä hyvä ravinnelisä.
Minun piti niin itkeä kun luin nuo kauniit runot ja ajattelin samalla, miltä juuri nyt Kurpasta ja Viherpeiposta tuntuu. Muistan samalla kuin eilisen päivän, kun itse jouduin saman ratkaisun eteen 8.7.2002 Ykkösen suhteen, itkin seuraavat viikot, töissä meni vielä jotenkuten, mutta kotona tuli heti itku. 27.7.2002, tarkastin päivämäärän, mies sanoi, Mamma nyt pese naama, pue päälle ja mennään ajalellu. En edes kysynyt, minne vaan tottelin. Mies ajoi suoraan Kissakotiin, siellä Kakkonen sitten kymmenien kissojen joukosta kapusi täysin nuhaisena ja räkäisenä, nenä niiskuttaen syliini ja jäi siihen. Hän ei ole koskaan korvannut Ykköstä, vaan ollut aina vain oma itsensä, Kakkonen. Enkä Ykköstä ole koskaan voinut unohtaa. Toivon Kakkoselle ja kaikille rakkaille kissoillemme terveyttä ja pitkää ikää, sekä paljon voimia sille päivälle, kun kukin meistä vuorollaan sen raskaan, viimeisen päätöksen joutuu tekemään.
Itku tuli täälläkin. Voimia teille! Eläimet tuovat niin paljon iloa, mutta niistä on kamalaa luopua.
Saanko laittaa hiukkasen iloa kaiken murheen keskelle: "Katsopas kummaa virkkoi Miiri, tuossapa oikein lystikäs hiiri…"
Miuku-neiti nuuhkii Simo-siiliä
Kiitos Aviron, että kevennät- on täälläkin jo nenäliinoja kostutettu toisten surulle.
Meillä juniori sanoi siilistä aikoinaan kato äiti: Piikkimyyrä
Äsken makasi naapurin Susu rappusilla ihan kun sanoen, että kuulin täällä olevan kissan paikka auki. Sen jälkeen ei meinannut puskemisesta ja maukumisesta tulla loppua:)
Susu ehkä aisti, että joku puuttuu joukosta ja tuli lohduttamaan.
osanottoni peipolle ja kurpalle