Jaksamista teille, Kurppa ja Viherpeippo. Ymmärsiköhän se naapurin Susu mistä on kysymys. Siitä olen kuullut että kissat vaistoaa, jos ihminen kuolee.
Itse en tosiaan ole koskaan vielä tuota ratkaisua joutunut tekemään, kissat ovat vielä nuoria. Lapsuudenkodissani oli koiria yht 2 kpl lapsuuteni ajan, yksi kerrallaan. Muistan kuin eilisen molempien kuolinpäivät, jotka sattuvat olemaan sama kalenteripäivä, minun nimipäiväni.
Ensimmäisen kohdalla oli noin 10 v, joten ratkaisua en tehnyt itse, toisen kohdalla olin jo muuttanut pois kotoa, mutta suru-uutinen kosketti silti ja syvältä.
Peipollekin halaus
Susu makasi eilen monta tuntia ihan Minnin lähellä puskan alla, varmasti tiesi mistä on kyse.
kiitos kaikille. Imikkä, toivon tuota todella. eivät kai nyt eläimetkään noin vain lakkaa olemasta. niin rakas kissa minulle oli. itken koko ajan. ja mietin, kokiko kissa että teen sille pahaa.
Lämpöisiä ajatuksia peipolle ja Kurpalle. Teitte rartkaisun, jonka pitkittäminen olisi ollut turhaa. Itkun aika on nyt.
Paljon haleja viherpeippo.
Mä luulen omalla kohdallani, että ottaisin sitten Eskon jälkeen uuden aikuisen kissan melko pian.
Ja meille ei ikinä pitäny kissaa tulla...
Voimahaleja Kurpalle ja Viherpeipolle!
Peippo, ei varmasti kokenut, että teit sille pahaa. Niin kauan olet sitä hellinyt ja hoitanut. Luotti varmasti sinuun täysin, ja tiesi, että haluat hänen parastaan.
kiitos kaikille myötätunnosta.
Minä en oikeasti pystynyt edes lukemaan noita runoja kun jo muutenkin on ollut kyynelet herkässä tätä ketjua lukiessa. Jennin viimeiset päivät ovat vielä niin tuoreina muistissa. Meille kävi sellainen epäonni että eläinlääkäri päätti pitää meidät viimeiseen asti pimennossa Jennin tilasta ja siksi päädyimme pitkittämään sen kurjuutta aivan turhaan autoreissuilla ja nestepistoksilla. Silti minulla on sellainen tuntuma, että kissa kyllä vaistoaa, että sille tarkoitetaan hyvää. Ainut mitä toivoisin on, että eläinlääkäreillä olisi joku sellainen palvelu että lemmikki saisi nukahtaa viimeiseen uneen omassa kodissaan eikä eläinlääkäriaseman pöydällä. Onneksi sentään sai olla itse vieressä silittämässä viimeiseen asti.
Muistan vielä hyvin senkin kuinka musertava tunne se talon tyhjyys oli jälkeenpäin. Tuntui ettei siitä itkeskelystä tule loppua ollenkaan, kun mihin vain katsoikin vanhat muistot tulvivat mieleen. Vieläkin joskus on näkevinään valkoisen hahmon jossain… Onneksi pysyimme suunnitelmassa hankkia kissanpentu, vaikka ei enää Jennin kaveriksi vaan seuraajaksi. Se esti vajoamasta liiaksi muistoihin ja onnettomuuteen, kun oli uusi karvakerä josta huolehtia. Ja nyt meille on jo tulossa toinen pentu. Kipu ja tyhjyys ovat jo helpottaneet. Pystyy jopa jo muistelemaan niitä hyviä hetkiä ilman kyyneleitä.
Suuri osanotto Kurpalle ja Viherpeipolle. Vaikka tekee kipeää, mutta luopuminen ja ystävän armahtaminen kivusta on myös sitä rakkautta.
Puunainen: kyllä monet eläinlääkärit tulevat nukuttamaan myös kotiin.
Täällä on tapahtunut kovin surullisia asioita, piti lukea alusta asti, kun en ole oikein kerennyt lukemaan näitä. Itkuhan minultakin pääsi luettuani Kurpan ja Viherpeipon suru-uutiset. Runokin oli ihan liian koskettava, mutta kaikenkertova. Olen niin pahoillani puolestanne, ja siitä, että olette joutuneet luopumaan niin rakastetuista kisuleistanne. Se on ihan kamalaa ja sydäntäriipaisevaa. Surun määrä on suuri ja ikävä kova. Muistuu tässä samalla mieleeni myös se oman Tytti-kissani vienti viimeiselle matkalle… ja niiden muidenkin, ne ei unohdu koskaan.
Lämpimät rutistukset ja halaukset teille molemmille, 
myös teille muillekin lemmikkinsä menettäneille.
tämä tyhjän talon tunne se juuri kauhein onkin, ja ne vanhat rutiinit, jotka eivät enää olekaan olemassa. esim, kun aamulla join kahvia, hyppäsi kissa alta aikayksikön syliin. nytkin vaistomaisesti odotin sitä.
onneksi röntgenkuva otettiin, joten ainakin tuli selväksi, että nukutus oli oikea ratkaisu. käsittämätöntä tuo kissan kipukynnys. jalka on ollut varmasti kipeä kun luukin oli syöpynyt puhki puoleenväliin. silti se söi normaalisti ja hyppäsi syliin hakemaan hellyyttä.
Kerkesin 
. Sivu 428.
Runo on aina vaan niin kaunis.
hoyabella, sinullahan on meijän Kakkonen siellä lepäilemässä!
Niinpä, varmasti siellä on hiljaista, viherpeippo. Ja tyhjän tuntuista- Ne rutiinit on niin verissä. Minulla meni viikko ilman kissaa, kun en enää kestänyt. En osannut olla, kun ei ollut yhtään silitettävää eikä hoidettavaa. Ja kun siinä keittiön nurkalla oli katsellut ruokakippoja yli 20 vuotta, niin ilman kippoja paikka tuntui niin omituiselta.
Koitahan jaksella siellä ja ihan oikean ratkaisun teit. Ei ihminen voi millään tietää, onko eläimellä kipuja, kun ne ei näytä niitä. Turha edes ajatella sitä. Ehkä niillä on vaan niin suuri se kipukynnys, että ne ajattelee, että mitäs pienistä kolotuksista, kun muuten on niin mukavaa. Ja palvelukin on ruhtinaallista. Eläimet ovat kaikesta niin kiitollisia.
Koiran kuoleman jälkeen kesti puoli vuotta ennenkun sain hihnan ovensuusta roikkumasta. Tuhkan hautasin eilen Minnin viereen, pääsi kaverit samaan petiin. Eilen korjasin kaikki jäljet jotka vaan kissasta muistuttaisi. Rutiineita ei vaan saa yhtä helposti muutettua, ei vaikka kuinka yrittäisi…
Eläimet eivät välttämättä osaa aina sitä kipua ilmaista, se niiden ajattelumaailma on niin toisenlainen.
Kissakin joutuu heti jonkun muun saaliiksi luonnossa, jos se rupeaa kipujaan näyttämään. Myöskään se kipu, vaikka olisi kuinka kova, ei ole asia, jota he ehkä käsittäisivät samalla tavalla kuin me. Ihmisillä kun on tarve näyttää kipu, jotta siihen saa avun. Kissa ei tiedä avusta kipuun mitään, joten sitä ei tarvitse myöskään näyttää. Koira sen sijaan oppii helpommin sen, että uikuttamalla voi saada extrahuomiota, joten koirahan saattaa tasuvamman jälkeen ruveta linkuttamaan sitä tervettä jalkaa, jotta saisi huomiota.
Kissa taas on ravintoketjussa ihan eri astikolla kuin koira, joka polveutuu sudesta, joten ehkä se kivun ja heikkouden näyttäminen on niin selkeä juttu niille, että sitä ei näytetä.
Kissa ei välttämättä pysty edes ajattelemaan kipua tavalisuudesta poikkeavana asiana, se kuuluu elämään joskus ja sen kanssa on vain elettävä. Se ajatusmaailma on eläimillä niin erilainen kuin meillä.
En tiedä, onko nuo ajatukseni oikeita, mutta jotenkin näin itse asian tulkitsen. Oli miten oli, kipu eläimellä ei ole kiva asia ja nyt näillä molemmilla kateilla on toiovttavasti hyvä olla.
Pisteet Itävallan poliisille ja pelastuslaitokselle 
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2010/07/1160800