Noora on kyllä aito kissa, laatikkoon on ängettävä. Mainiosti tuollainen isokin katti mahtuu pieneen lootaan 
Asiakkaan pitkävartiset saappaat oli sisältä aivan karvan peitossa. Mies sanoi että kannattaisi varmaan säärikarvat välillä ajaa;)
Ilmeni, että saappaat ovat perheen kissan mieluisin nukkumapaikka. Olisi kiva nähdä kuinka sinne ahtautuu.
Voipi olla lämpimät saappaat muuten 
Mustaa punaisella. (kaikki roskat voi myös syödä
)
Kirjahyllyjen todellinen tarkoitus on toimia kaikenlaisten riiviöiden viihdyttäjinä.
Ja jutut karkaa välillä meiltä kaikilta käsistä.
Hänellä on tosi upea ojennus ja vartalo. Kissamaailman missi (mister?).
Jännä on kissa-herra ja tietää olevansa jumalaista syntyperää.
Piiun lempipaikka iltaisin. Se joka persiinsä sohvalle laittaa, se kissan paidan sisältä löytää.
Ja ihan iholle pitää päästä. Pitää nykiä paidat housunkauluksesta tai muuten neiti tekee sen itse - kynsineen ja hampaineen.
Mitenkähän on Puunaisen ja Nooran laita? Onko nyt lääkekuuri toiminut?
Suloinen on Onnelanemännän pikku Piiu rakasta lämmintä.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää, kummastuttaa pientä Penaa
Kalojen katselua Pena rakastaa tai oikeastaan sitä kun minä niitä perkaan istuu kököttää tiskipöydällä aivan kalojen vieressä ja katselee tarkaan mitä teen välissä nuolee kalaa mutta ei syö.
Pena on muutenkin ehkä liian innokas auttaja joka asiassa
Meillä kissat pelkää noita kaloja. Yritin kerran tarjota ruuaksi niin arvatkaas miten kävi? “Peittelivät” kuin ka%&¤.
Tänne ei pääse hallin hammas
Lääkekuuri tuntuu tehoavan Nooraan hyvin. 
Se on tullut entistäkin energisemmäksi ja kinuaa ruokaa entistä useammin. Tänään just haettiin uusi pakkaus lääkettä, ja mikä hienointa, Noora sai kakattua vessaan. Ehkä taudin selkä alkaisi jo pikkuhiljaa taittua?
Loistavaa! Hyvä Noora! =D
Annetaan kissa!
Ei sentään, mutta kyllä taas oon VIiru näyttäny mihin kykenee. Pistin joku aika sitten kaktuspuolelle kuvaa, olen pikkuhiljaa tekemässä vanhasta akvaariosta kakustenkasvatuslasikkoa vai mikä lie. POhjalla hiekkaa ja kaktuksia ruukuissa ja rekvisiittaa.
Nyt sitten Viiru oli löytänyt paikan ja syönyt mun rakkaimman kaktuksen ja muut repinyt ruukuistaan pisin akvaariota.
Salaa kyllä toivon, että piikit pisti sen verran, että ei mene sinne enään ikinä. Akvaariossa ei ole siis lasikantta, ainoastaan lamppu siinä päällä. Olisipa ollut näky nähdä se läskimirri siellä lasimaljassa kaktusten kimpussa. 
Ja sama oli toistunut yön aikana… eli aamu menikin sitten kaktuksia ruukuttaessa…
Ihmettelen vain, miten tuo meijämn pikkuläski on itsensä sine ahtanut ja miten on päässyt pois sieltä…
Anteeksi Kuunari, mutta Viirulla on niin kissamainen meininki, että huvittaa.
Sua ei varmaan vielä, mutta ehkä muutaman vuoden kuluttua…?
Änkeää itsensä ahtaaseen lasipömpeliin kaktusten kera! Toivottavasti Viiruulla on paksu turkki.
Olisi ollut kiva nähdä kissan ilme, kun pääsi sinne toteuttamaan itseään! 
ilmankos meidän kisut tykkäävätkin tonnikalasta aaloegeelissä…
Ei, mua ei huvita vielä yhtään, lähinnä v…taa… Kissa voi kyllä kiittää onneaan etten nähnyt häntä siellä, olis nimittäin saanut sitten kastelukannullisen vettä niskaansa kunnon huudon saattelemana.
Kaikista rakkain kaktus on palasina, emmämitään kaktuksista ymmärrä, mutta niitä palasia sitten tökin multaan, josko ne lähtisi kasvamaan, ei se ota jos ei annakaan.
piikikkäimmät kaktukset oli jätetty täysin rauhaan, toivottavasti niitä oli edes yritetty haukata, jotta mirrikin voisi muistaa,miltä tuntuu kaktuksien kanssa leikkiminen.
Seuraavaksi varmaan rupean kasvattamaan nokkosia, katotaan mitä VIiru niistä sanoo.
murr
Nih ja vielä: sehän tässä “mielenkiintoista” onkin, että just Viiru, joka on pitkäturkkinen ja iso kolli, harrastaa tällaista. Oonalla ei tekis mitään ongelmaa sujahtaa tuonne, ku on nälkiintynen näkönen luikku, mutta Viiru, jonka kulkiessa talokin melkein tärisee. Viiru kuuluu siis siihen kastiin, joka varmati peilistä katsoessaan näkee leijonan ja tietää olevansa The King. Painoa en tiedä, mutta olisko joku 6-7kiloa, pitkä karva vielä tehostaa tätä kokovaikutelmaa.
Oona puolestaan on ihan Mumumyyn uusimman tulokkaan näköinen, valkoinen ja pieni, joka selkeästi välillä pyytää olemassaoloaan anteeksi. rakastaa pieniä pimeitä koloja, joihin paeta pahaa maailmaa ja olla vain ihan hiljaa ja paikallaan, ettei pelottavat hiiret vain huomaisi. ´Syyllisyydestä ei siis ole pienintäkään epäilystä, vaikka rikoksella ei silminnäkijöitä olekaan.