Pakko 
taas laittaa muutama ajatus Penasta.
Eilen illalla alkoin miettiin kun katselin kun Pena nukku lattialla pitkin pituttaan.
En ole koskaan nähnyt Penan nukkuvan kerällä niikun kissat yleesä nukkuvat monesti kysyin mieheltäkin onko se nähnyt ei ole.
Pena heittäytyy lattialle melki kesken leikin nukkuu hetken tai sitten makaa silmät auki ja seuraa mitä ympärillä tapahtuu ja syöksyy johonkin joko toisten kissojen kimppuu tai leikkiin jollakin lelulla tai syöksyy katorajaan pitkin raapimispuu telinettä ja sieltä korkeen kirja hyllykön päälle.
Mieheni sanokin ei Pena ole kissa vaan koirakissa 
Yönsä nukkuu meidän jalkopäässä silloin pitkin pituuttaan koskaan ei ole vielä mennyt nukkuun mihinkään lämpöiseen paikkaan (pesän eteen missä Silakka on yleensä heti kun valkeen sytyttää) jos menee päivällä nukkuu miehen viereen sohvalle silloinkin pitkin pituuttaan.
Tässä nojatuolissa päivä nokoset
Tässä hetken lepääminen eteisen matolla suoraa oven edessä jos tulee ulkoa sisään ei pääse jos ei hyppää Penan yli
Tosi hellyttävän näköinen tuo Pena. Tekis mieli rapsuttaa masua.
Jos se on elellyt lapsuutensa ulkona, sen mielestä varmaan sisällä on ihan tarpeeksi lämmin ilman takkatulta ;).
Tuon ylemmän kuvan malliin Rölli nukkui eilen illalla: kiilautuneena sängyn reunaan ihan seinävaatetta vasten. Ennen en ole nähnyt siinä nukkuvan.
Pena on ihan meijän Oonan näköinen, mussukka. Eli nopealla tutkimuksella voisin väittää, että valkomustat kissat on melko persoonia, vaikka oona onkin ihan erilainen, kuin mitä olet Penasta kertonut.
Sanotaan nyt vielä kuitenkin tasapuolisuuden nimissä, että kaikki kissat on persoonia väriin katsomatta 
Kylläpäs Musulla ja Awalla on tuossa ekassa kuvassa niin kissamaisen leveät hymyt =D
Olen päättänyt ostaa kahdelle kissallemme kiipeilypuun. Kaksi puuta on ennestään, mutta ne on omatekemät, eikä mitkään kovin kauniit ja niissä on liian vähän tasoja. Katit ei välitä ulkonäöstä, mutta nyt vanhempi katti ei uskalla/pysty tulemaan alaspäin. Sillä oli reilu vuosi sitten välikorvatulehdus ja siitä jäi tasapainohäiriö, joka joskus heittää kattia enemmän joskus vähemmän.
Millaisia tehdastekoisia kiipeilypuita teillä on ja onko ne kestäviä? Niinkus tiedätte katti menee välillä puuta ylös viiskymmentä lasissa. Toisella kertaa pitää raapia puuta niin, että sisalin pätkät sinkoilee.
Jos täällä ketjun syövereissä on jo asiaa vanhastaan, niin vinkatkaa millä kohdalla.
En muista onko täällä ennen kiipeilypuista mutta minulla on tämän valmistajan yksi kiipeily puu ja tutulla on useita kestäviä voi itse valita itselle sopivan kokoon panon kalliita nämä on mutta kotimaisia ensin voi ostaa perus version ja siihen sitten lisä osia tarpeen mukaan. Sama perusmalli on ollut jo vuosia
http://www.kissahuonekalut.fi/
kiipeilyteline-hakusanalla näyttää pääsevän kiinni aika moneen jutusteluun sekä ykkös- että kakkos-ketjussakin
Kiitos vinkeistä, kissahuonekalut käyttävät ammattitaitoisen näköisiä tuotekehittelijöitä 
Meidän kiipeilypuut: isännän tekemä matalahko taso, josta katsellaan ulos; tuolin ja kaiuttimen kautta leivinuunin päälle; saunan lauteet; makkarin lipasto; ulkona pömpeli; jokainen pihapuu; kasvarissa tuolien ja pöytien kautta ylhäällä kulkeville lankuille; autokatoksessa ja varastoissa aseteltu lankkuja ja lautoja niin, että pääsevät kiikkumaan katonrajaan.
catmax tekijät ovat ammatti taitoisia jo yli 10v sitten kävivät kissa näytelyissä myymässä ja silloin moni kissa ihminen pääsi antaa hyviä neuvoja telineistä ja ottivat aina vastaan hyvin meitin kissa ihmisten neuvoja ja pyyntöjä siittä mitenkä tuotetta voi kehittää
tosta pissaamisesta vielä…meillä ruikataan eteiseen aina sillointällöin, kenkien juureen, jos pyynnöistä, oven raapimisesta, oven tiivisteiden repimisestä, naukumisesta, kurnutuksesta, ruokakipon peittelystä, vesikipon kaatamisesta ja viereen penkille hyppäämisestä huolimatta ei pääse pihalle just silloin kun siellä kulee naapurin kissa…eli onko tuo pelkästään mielenosoitusta?
Minä en osaa enää edes nukkua, kun olen niin huolissani Nooran terveydestä. 
Siltä loppuivat eilen antibiootit munuaistulehdukseen, mutta sillä on edelleen sama ongelma jolla koko oireilu alkoi, eli se ei edelleenkään saa kakittua hiekkalaatikkoon vaan maukuu apua ja jos ei ymmärrä tulla ajoissa paikalle kakkii lattialle. Eli sillä on ilmeisesti se sama kipu edelleen, vaikka muuten antibiootti on palauttanut sille paljon energiaa. Jotenkin olen viimeisen viikon aikana ollut huomaavinani, että sen turkki ei ole enää yhtä pörheä kuin se oli pari viikkoa antibioottikuurin alkamisen jälkeen. Pelottaa että se kuuri ei olekaan toiminut. En edes tiedä oliko virtsanäytteestä otettu mitään bakteerien herkkyysmääritystä, vai oliko se lääke annettu vaan summittaisesti kun bakteerien laji oli selvitetty. Ilmeisesti taudin paranemistakaan ei ole tarkoitus selvittää mitenkään muuten kuin virtsanäytteellä, vaikka lukuisilla sivuilla netissä varoitellaan, ettei munuaistulehduksessa virtsassa välttämättä näy bakteereja, vaan kipu voi olla ainut oire.
En ymmärrä mitä voisin enää tehdä tässä tilanteessa? Minä en halua ottaa mitään riskejä Nooran terveyden kanssa. Sen henki ja terveys on minulle korvaamaton, ja meiltä on kuollut jo kaksi rakasta kissaa munuaisten takia. Pitääkö tässä vaihtaa eläinlääkäriä? Mistä tietää että se toinen eläinlääkäri sitten tuntee munuaistulehdukset sen paremmin?
Minä en enää jaksa! Miksei mikään voi koskaan vaan järjestyä, miksi kaikki aina muuttuu joksikin kamalaksi hirveäksi mustaksi painajaiseksi? 
Suuri hiirenmetsästäjä on joutunut täällä naurunalaiseksi. Anopin kylmiöön oli tullut hiiri ja appiukko huutamaan, että kissa tänne. Anoppi selittämään, että ei se mitään hiirtä ota suljetussa tilassa, vaan pelkää, appiukko vaan vaati sitä kissaa ja meidän mukulat kissaa hakemaan, kissa tietysti hoksasi jotain pahaa aiottavan, ja pakeni, mutta saivatkin sen raukan kiinni ja veivät kylmiöön ja anoppi meni sinne mukaan kissan tueksi ja turvaksi.
Ja mitä sitten tapahtui: kattipolo kyyhötti mykkyrässä kylmiön nurkassa pelkäämässä, hiiri taas pelkäsi enemmän laatikoita siirtelevää anoppia ja piiloutui. Ja mistäpä hiirulainen löytyikään: se oli kissaparan persuuksien takana piilossa ja anopin sen hoksattua, säikähti ja säntäsi pakoon kissan selän yli, anopilla oli kuitenkin nopeat refleksit ja saatiin hiirestä loppu. Kissa pääsi helpotuksekseen pois kylmiöstä.
Onkohan tämä jo ollut täällä, muutamia tosi hauskoja kuvia.
Ihana se kisuli, mikä köllötteli kaikessa rauhassa kylpemässä:)
Se oli varmaan rantalomalla (ankan kanssa:)
Siltä kyllä näytti, nautinnollista lokoilua hyvässä seurassa.
Zooplussasta tuli lisää ruokaa ja Noora paketoi itsensä
Nooralla muuten jatkuu vielä antibiootit, eläinlääkäri tuntui olevan optimistinen munuaisten kunnon ja hoidon jatkamisen suhteen. Noora on onneksi pirteä ja hyväkuntoinen, ehkä tämä jatkokuuri vihdoin veisi tulehduksen pois.
Nooralle parannuspuhkuja. puuh, puuh