Päästäiset ei taida olla kovin hyvän makuisia. Muistelen, että lapsuuskodin kissatkaan ei niitä syöneet, vaikka suunnilleen kaikki muu kelpasikin.
Meidän neitinirsoilija syö vain Whiskas pussiruokia kastikkeessa ja niistäkin parhaiten kelpaa vain lohi- ja kanapussukat. Kuivaraksuista tykkää eniten Latzin kalanmakuisista papanoista. Sitten syö yleensä aamuisin kinkkua 
. Juoksee heti jääkaapille kun herätään eikä jätä rauhaan ennen kuin on saanut kinkunsiivun. Lapset syöttää neidille kaikenlaisia herkkutikkuja ja kissankarkkeja.
Ulkona metsästää lintuja ja hiiriä mutta ei yleensä syö niitä. Kantaa saaliit oven eteen näytille ja me kannetaan niitä pois 
.
Mulla on kissan nirsoilusta tarina. Kun muutimme tähän pienelle hevostilalle, saimme talon mukana leikatun kissanartun. Edelliset omistajat sanoivat ruokkineensa kissaa milloin muistivat ja kuivaruualla. Pääosin se piti huolta tallin hiiristä, myyristä jne.
Kun aloitin säännöllisen ruokkimisen nappuloilla, kissa lihosi aivan silmissä. Kesäisin se ei välittänyt nappuloista juuri ollenkaan, kun oli kaiket yöt joen ääressä metsästämässä vesimyyriä yms. Kesäisin se varmaan aktiivisuudesta riippuen laihtui hieman.
No, meidän tallille eksyi sitten sellainen hieman höpsö hevostäti. Hän piti aivan kauheana, kun en anna kissalle märkäruokaa. Tämä täti alkoi sitten "omin lupinensa" aina tuomaan kissalle märkäruokia. Pikkuhiljaa märkäruokien määrä lisääntyi ja sitä myötä kissan kerjääminen. Kuivaruokaan se ei koskenut pitkällä tikullaan. Ja tapahtui niin, että kissa alkoi laihtumaan. Minäkin aloin sitten näitä märkäruokia ostamaan. Tätä kesti parisen vuotta.
Kerran tapahtui niin, että tämä täti sai hirveän raivokohtauksen, kun märkäruoka olikin loppu. Ei enää muistanut, että hän itse oli aloittanut tämän märkäruokatarjoilun vastoin minun kanssa sopimista. Tästä paisui hirveä soppa. Uhkasi eläinsuojeluvalvojalla jne. Tiesin olevani vahvoilla, koska kissalla on ihan hyvät oltavat ja olin jopa hammaskiven yhteydessä kysynyt kissan ruokintaohjetta eläinlääkäriltä sekä punninnut kissan (se oli normaalipainoinen, vaikka näytti kyllä hirveän laihalta) Silti tuntui hirveän pahalta tuollainen syyte. Täti ei edes suostunut kuuntelemaan minun kantaani, tahi lukemaan eläinlääkärin lausuntoa. No, kävi ilmi että hänellä oli mielenterveysongelmiakin…
Tilanne äityi aika pahaksi ja onneksi käänne oli se, että täti lakkasi käymästä meidän tallilla. Kesäkuumalla kun kissaa ei ollut näkynyt minä lopetin myös märkäruuan tarjoamisen, koska sehän pilaantui. Kun syksy koitti ja kissa rupesi taas enemmän olemaan sisäruokinnassa, se aluksi hieman nirsoili ja söi huonosti noin viikon ajan, mutta kun mitään muuta ruokaa ei ole tarjolla, se on nyt alkanut popsimaa nappuloita entiseen malliin. Ja mikä parasta, kissa on tosi pyöreä ja hyvän näköinen, ensimmäistä kertaa moneen vuoteen.
Meillon ollu pitempään noita Applawsin raksuja, mutta viimeks ostin kokeeksi Profinen. Hyvin maistuvat, ehkä vähän turhankin kun raksukuppi jatkuvasti tyhjänä. Joutuu ihan säännöstelemään päiväannoksen, kun menee näköjään hupisyömiseksi 
Nytkin on raksukuppi tyhjänä ja kissa on istuksinut tuossa selän takana äänekkäästi hengittäen, että vinkvink. Märkäruokaa ostan joskus eläinkaupasta myös, mutta ei ole löytynyt oikein herkkua niin Gourmettia lähtee marketista mukaan. Kala ja kana on ne mitkä maistuu valikoimista, muita on turha kantaakkaan kotiin kun jäävät lautaselle hyvin peiteltyinä 
Mitään ulkomaailma eläväisiä nuo eivät syö, kun eivät elä vapaina. Tai jos kärpäset ja muut hyönteiset noihin luetaan niin niitä sitten. Kai niistä jotain ravintolisää saa noihin muihin ruokiin? 
Ja kinkkusiivut on toisen herkkuja, mutta puolikas siivu riittää.
Täällä ainakin muuten kissanystävät ottavat mielellään vastaan noita ruokalahjoituksia löytökissoille.
Myskimalva: hämähäkkien on pakko olla huipputerveellisiä, niitä nuo molemmat syö, vaikka joskus sen jälkeen suu vaahtoaa (hui!) Pari kertaa saatu melkoinen sätky, kun kissa istuu tyytyväisenä suu vaahdossa, luultu jotain vakavaakin sattuneen.
Apua, ei oo tullut mieleenkään, et hämähäkeistä vois kissalle tulla jotain harmia. Meilläkin kantautuu polttopuiden mukana sisälle vaikka minkä kokoisia hämiksiä, ja kissat onnellisena niitä jahtaa.
Meidän "kissat" eli punakorvakilpikonnat saa joskus kissanruokaa, eli kalaa pienistä annospusseista, osaavat syödä siististi akvaariossa lusikalla syötettyinä. Kovasti olen energiamääriä koettanut lukea, mikähän olisi vähäkalorista ja kalsiumpitoista kissanruokaa??? Parasta on tietty tuore ja elävä /pakastettu kotimainen luomukala.
Kesällä heinäsirkat ovat suurta herkkua.
No siinä käy varmaan jo rutina syödessä??
Eikös niitä hyönteisiä suositella immeisillekin?
Kiitos mutta ei kiitos.
friteeratut heinäsirkat pitäis olla herkkua
"käy varmaan jo rutina syödessä".
Kyssis, näin varmaan ois meidän kissojen suhteen. Kun ne syö märkäruokaakin niin käy hirveä maiskutus. Raksuja syödessä ne rouskuttaa oikein hidastetusti noita, et väliin ihan ihmetyttää et onko pakko.
Meillä Martti pureskelee, mut Mikko usein vaan nielasee raksut.
Mikko muuten pentuna maisteli adeniaa ja suu vaahtos kunnolla. Säikähdin tietysti ja googlailin onko myrkyllinen. Muistaakseni on vaan erittäin ärsyttävää, kitkerää.
Meidän Wilma syö myös kaikki kärpäset ja hämähäkit ym. örkit mitä sisälle kulkeutuu 
Tuohan on sitten luonnonmukasta torjuntaa ilman myrkkyjä "Tappaa talossa ja puutarhassa"
Hämpyt meilläkin menee Missin suuhun, Mikki ei tuon taivaallista välitä hyönteisistä, ulkona on vissiin paremmat saaliit. Herralle maistuu myös kurkku ja paprika, mutta luulen, että se syö niitä vain piruuttaa Missin katsoessa, ja antaa toisen uskoa, että hänellä on jotain herkkua, minkä päälle toinen ei ymmärrä, vaikka kuinka maistelis.
Meillä syödään raakaa lihaa (nautaa, possua tai herkkupäivinä saksanhirveä tai poroa) about puolet ja sitten Nti B:lle mitä tahansa kaupan pussiruokaa ja Hra R:lle mitä tahansa raksua. Ehkä kerran viikossa myös kalaa eli seitä toiselle raakana ja toiselle kypsennettynä. Kermaperse Nti B söisi myös lähes kaikkea meidän ruokaa, kuten pastaa chilipekonikastikkeella ja on joka päivä vaanimassa juustoa. Kevytjuusto ei käy, 17% pitää väh. olla rasvaa (olen ihan samaa mieltä).
Vaikka Hra R on yleensä niskan päällä jää se toiseksi ruokailussa, jota joudutaan aina vahtimaan vieressä. Muuten täplikäs tukevahko rouva on vetänyt kaksi annosta ihan huomaamatta.
Voi kun kävi nätti kissa tervehtimässä mua tässä pihassa 
Pikimusta puolipitkäkarvainen tosi nätti pienehkö kisu tuuhean häntänsä kanssa mourusi ja jutteli siihen malliin, et taitaa olla tärpit päällä.