Kissa, Osa 5 (alk. 4.5.2016) SULJETTU, Jatkuu: Kissa Osa 6 (alkaen 9.1.2021 ->)

Jatketaan kissa-juttua tässä siitä mihin "Kissa, Osa 4"-ketjussa jäätiin.

Nuu tuo kissa on kans niin arka ja omipäinen, ettei anna tutkia yhtään. Pelottaa tosiaan noi käärmeet, meillä ei niitä kyllä pahemmasti ole näkynyt. Oiskohan kiipeilly ja satuttanut tassunsa. Päälle päin ei näy kissassa ruhjeita eikä tassu näytä paisuneelta. Tässä ollaan varpaisillaan pitääkö lähteä nyt illalla vai voiko katsoa huomiseen. Koitan tarkkailla kissaa, ei tykkää yhtään, vaan sähisee mulle. Mä sain taas tämmösen arkajalan itselleni, vaikka toisenlaista olin ottamassa.

Vähis, jos suinkin voit, yritä katsoa tassupohjan, anturat. Jos olette olleet ulkona, olisiko astunut johon piikkiin, tikkuun ym vastaavaan. Samalla (helppo tässä on neuvoa) katso kynnet ja kynsivallit sekä itse tassu tosiaan käärmepureman varalta. Yksi hyvä kosti on se pyyheliina, kissa pyyheliinan sisään, tukevasti sylkkyyn ja sitten tutkitte. Mourintaa ja huutoa kyllä maailmaan mahtuu (niinkuin myös dramaattista ulvontaa ja itkuvinkunaa, -koirat).

 

 

Kissoja on tullut vanhempieni luona hoivailtua ns. luomuna. Meillä oli iso valtaoja, jonka varrella asusti vesirottia ja minkkejä. Kissat ottivat pyyntiretkillä yhteen milloin minkäkin pedon kanssa. Yksi linkutti jalkaa aikansa ja nuoli puremakohtia, taisi isäni antaa kolotukseen aspiriinia ja putsailla haavaa, jos kissa antoi. Jollakin retkotti korva halki ja niin vain kissa taas nuoli haavansa ja hoiti itsensä kuntoon. Yhtä puri jokin peto häntään ja siihen jäi pieni mutka, mutta ei menoa haitannut. Se oli sitä aikaa, kun ei ollut varaa eläinlääkäreihin. Jos kisu varaa jalkaansa ei kai siellä mitään pahasti ole käynyt. Itse katselisin jonkin aikaa, mihin suuntaan homma asettuu. Kissa saattaa nuolla kipukohtaa, niin pääsee kärryille, mihin sattuu. Huomenna on pyhäpäiväkin ja ellillä tuplamaksut…joku voi olla toista mieltä että heti vaan lääkäriin, mutta jokainen hoitaa tietty tyylillään.

Kyllä kissa haavansa hoitaa,anna sen huilata jos on nyrjähtänyt tai astunut johonkin pahasti.

Hassua,koskaan ei tullut kissaa vietyä el.vaikka yksi kova tappelija oli melkein suolet ulkona ,hoiti haavansa ja …tappoi kilpakumppaninsa.Aina ne selvisivät,maalaiskissat,hyviä olivat…Jos ei näytä asettuvan,vie sitten.

Ajateltiin katsoa huomiseen. Aristaa kovasti tassua. Juttelin eläinlääkärin kanssa. Tuumasi että voi laittaa lastan jos on poikki, mutta täytyy pyhän jälkeen viedä naulattavaksi muualle. Tuumas, ettei poikki mene kuin, jos on jäänyt auton alle. Kissassa ei näy päälle päin mitään eikä tassussa vieläkään näy pahempaa turvotusta.

Mä en arvannu, että oon jo noin tuon perään, hommista ei tuu mitään, mutta annan kisun rauhassa huilata…sen verran seuraan, että on tolkku tallessa…sitä käärmettä ajattelin, mutta olis kait huonompi, jos semmosen ois kohdannu.

Vanhojen ja höperöiden ei pitäis ottaa kissaa.

Vähis,vanhojen ja höperöiden juuri pitää ottaa kissa,se pitää virkeänä,etkä sinä nyt mikään vanha ja höperö ole,paljon minua nuorempi.Enkä minäkään ole vanha ja höperö.Että se siitä.

Jos on haava polkuanturassa, se on voinut tulehtua. Näin kävi meidän Riitulla, anturassa pitkä viiltohaava ja kun se tulehtui, niin alkoi aristaa sitä, piteli tärisevää tassua ilmassa ja sähisi jos yritti siihen koskea. Onneksi muuten antoi koskea, eli saatiin kuljetushäkkiin. Ell nukutti, tyhjensi haavan ja antoi antibiootit - joista saatiin annettua yksi :P. Onneksi parani sitten muutenkin.

Voi myös olla tikku tassussa.

Tourangelle, kuis luulit, etten ois melekeen sata vuotias…ja ihan sika höperö oon.

Ihanaa Esteri sai syötyä, vois pikkasen huokasta.

kuva

Sain tänään vahingossa otettua meidän kiisuista melkein selkeet kuvat. Tässä Ramses varjoyrtikössä.

kuva

Ja Ressi pölkyn päällä päivystämässä.

Onko tässä kaks eri kissaa???

Mä kans mietin miten nuo erottaa toisistaan

Ramseksel on toi alati hämmästyny ilmesurprise

Ai niinku meijjän Poppulallaki.Hämmästyny ilime.

Ei nuita kyllä erota toisistaan.

Kissojen kommelluksista vielä inasen, eli meidän hepan tallilla on kaksi kissaa, viime kesän pentuja. Toinen sai syksyllä päähänsä ottaa ilmeisemmin jonkin jättiloikan sillä seurauksella, että takajalan luu jostain kohtaa napsahti poikki. Elli laittoi pienen sievän kipsin ja muutaman viikon kuluttua kisu oli entinen terve pakkaus. Hienosti osasi konkata kipsin kanssa, tarpeillakin kävi kinttu oikosena ja kun oli vaikeuksia peittää tarpeita, tuli sen sisar peittämään hiekka-astialle jäljet. Ihanaa yhteistyötä.

Tämän pitäisi saada tuoda sisälle. Puistattaa. Toffe mouruaa oven ja ikkunan takana.

kuva

Menet nyt vaan rohkeesti ulos ja kehut hänet maasta taivaaseen. Hyvä saalis, vesimyyrä!

Meillä on iso oja pihan takanarajalla, siellä Toffe aina pyydystelee, naama rapaisena.

Toffe toi sulle evästä. Vesimyyrässä on ilmeisen hyvä liha…herkku söi sitä yhtä innokkaana kuin brasilialaista lihaa. Sanoinkin mökillä, että pitää herkun saaliit grillata eikä vetää kallista lihaa kaupasta…tekemättä kyllä jäi. Sai aina pelätä, että kyy puree herkkua kun kahkas jokipenkassa, mökillä kun niitä on hulvattomasti…siis kyitä ja miksei jokipenkkaakin.

Niin esteri alkaa olla ihan oma itsensä. Toi kissa on yhtä dramaattinen kuin emäntänsä…

jos jotain on, niin heti on maailmanloppu ja ollaan ihan maansa myyneitä. Ei mikään tavis kissa, joka piilottais vaivansa ja tunteensa…mä oon vissiin niin ansainnu kaltaiseni kaverin.