Uuden punkkipannan laitolla en enää ansaitse Jännän ystävyytta saati rakkautta :ermm:
Nauttii joku muukin mökötuvan sohvasta 
Mökkeily on mukavaa
Ja raskasta 
“Pojat” nurmikolla 
Annettiin eilen kissoille loishäädöksi tabletti suuhun ja valeluliuosta niskaan. Eivät olleet innoissaan.
Ison tien toisella puolen asui perhe (miehen sukulaisia)joka erosi tässä vastikään. Nainen muutti lastensa kanssa pois ja jätti kissan tuonne .Sanoi hakevansa kissan jahka kerkiää. Kissa raukka on kesän ollut nyt yksin ulkona, odottaa nyt pentuja tietysti ja on selkeesti alkanut villiintymään. Naisen äiti ja lähi naapuri on kissaa syöttänyt ja pitänyt sen vielä suht kesynä,mutta kumpikaan ei voi kissaa ottaa. Laitoin tuossa jo viestiä tälle muuttaneelle,että kissa on heitteillä ja jotain pitää pian tehdä ennenkuin jonkun latoon ne pennut tekee,villikissa populaatiota tähän ei haluta kun ilkeetä niitä sit alkaa tappamaan.
Mietittiin että laitetaan loukku ja otetaan kiinni ,viedään tarhalle pois. Onpahan katto pään päällä. Kissa on kaiken lisäksi tosi äkäinen tapaus,ei anna silittää,repii ja raapii ihmisiä ja tavaroita,ei siis ihanteellinen adobtoitava.
Pinja ja Manteli keväällä, Manteli hyvin lyhytkarvaisena nyppimisen jälkeen.
Lepoasento 
Kaikki kissat on ihania, mutta tuo Karvarin kissa on niin minun kissa. Olen aina pitänyt mustavalkoisista, vaikka kaikki on ihania.
sofi,Topi ei oo minun kissa:( vaan minun tyttären
Meijjän lellikki ja sydänkäpy 
Täällä on tullut ryppy raukkauteen. Äiti ja tytär otaltavat väliin yhteen niin että pölinä käy. Toivottavasti on väli aikaista vaan.
Erittäin hellyyenkipiä tallikisu Peikko 
Ei voi olla tallikisu eikä peikko. Tuo on sylikisu ja murunen tai mussukka.
Käytiin ostamassa pojille uudet valjaat ja testioleilua takapihalla. Myöhemmin nuorempi yritti vinkata, että voisi laittaa taas valjaat päälle ja ulos…
Tässä ruokaa oottelen…
Miuku on nyt kissojen taivaassa.
Viikko sitten sunnuntai-iltana asetuimme nukkumaan kaikessa rauhassa, Miuku myös. Aamuyöllä kolmen aikaan isäntä kuuli kissan oksentavan, meni katsomaan ja herätti minut välittömästi. Miuku raahautui lattialla etukäpäliensä avulla ja takakäpälät sojottivat velttoina. Seurasi hirmuinen säikähdys ja syvä sääli kissaa kohtaan. Mitä, mitä, mitä nyt? Jotenkin älysimme soittaa päivystävälle eläinlääkärille, jonne lähdimmekin heti. Lääkäri tutki kissan ja sanoi sen minkä tiesimmekin, kissa oli halvaantunut. Silittäessäni Miukua siinä tutkimuspöydällä tunsin kun Miukun takakäpälät olivat ihan kylmät.
Ei siinä tarvinnut miettiä mitä pitää tehdä. Lääkäri antoi Miukulle rauhoittavan ruiskeen ja jätti minut hetkeksi kahden Miukun kanssa. Silitin kissaa ja juttelin sille helliä sanoja. Sitten lääkäri tuli takaisin ja antoi seuraavan ruiskeen. Aamuyöllä klo 3.40 Miukun sydän ei enää sykkinyt.
Tultiin kotiin ja yritettiin vielä nukkua, vaan ei tullut enää uni silmään, kyyneleet kyllä tulivat.
Noustiin siitä, mies lähti kaivamaan hautaa ja minä aloin valmistella Miukua hautaamista varten. Laitoin laatikkoon pehmikkeeksi mummon vanhat pehmeäksi kuluneet valkoiset laudeliinat. Asetin Miukun nätisti laatikkoon ja laitoin Miukun syliin pienen kimpun pihalta hakemiani kissankelloja. Silitin viimeisen kerran rakkaan Miukun poskea ja suljin laatikon.
Hiljaisina käveltiin tontin perälle ja laskettiin Miuku hautaan. Siellä Miuku nyt nukkuu, kuuntelee kissankellojen soittoa ja lintujen liverrystä. Haikea on mieli ja itku on herkässä, Miukun on kuitenkin nyt hyvä olla.