Jotain rajaa :hehe:
Ihana Sissi :). Terkut karvakamuilta.
Tommi osti kissanmaitoa, vain Manteli tykkää :). Ja miksi kuva meni väärin päin?
Kaneli tykkää pahvilaatikoista.
Kiitos ,jadetsu kuvien kääntämisestä, kuis se onnistuu?
Kyllä on lutunen kissa RitvaL😚
Ihana Manteli-maitoparta 
Kaneli tykkää jyrsiä niiku meijän Laku 
. Meillä kiikutuolin jalat on saanu uuden muodon.
Pentuna jyrsi mun silmälasit ja nykyisin aina mun uusi puutarhakalenteri hyväksytään jyrsimällä nurkat.
Täpläkin tykkää paperin ja pahvin silppuamisesta. Poika jätti yhtenä iltana lehden sohvalle avonaisena. Kun en tiennyt, onko siinä joku tärkeä juttu, jota ei saanut hävittää, annoin sen olla. Seuraavana aamuna Täplä oli yksin tuvassa, löytyi lehden päältä ja sivujen reunoja oli revitty.
Ruokalappua näyttäisi joku kaipaavan (tuolla alempana). 
Aina aurinkoiset Elli sekä kanaria kiipeilevät kolmessa metrissä, ja lähettävät terveiset Karvarille.
(Näistä muistetaan kerätä siemenet!)
Kun Pikku-Totte oli pieni, opetin sen nukkumaan kanssani viltin alla:Whistling:. Se sitten alkoi itsekin kaivaan itseään peiton alle. Se alkoi ryömiä kissa-sohvan tilkkutäkin taakse, kaivoi kaivoi, ja alkoi repiä sohvaakin. Oli pakko laittaa pikkutuoli sohvan karmin kulmaan ettei Pikku-Totte pääse peiton alle. Nyt se viihtyy samassa nurkassa nukkumassa pikkutuolin alla.
Näyttää vähän hassulta, kun meillä on lasten vanha tuoli sohvalla, mutta mitäs teet, itse opetin sen huonoille tavoille. 
Aurinko lämmittää mukavasti.
Mun parhaita muistoja lapsuudenkodista on juuri tuo, että kissat asettuivat tuvan matoille osuviin aurinkoläikkiin.
Kun kissat tulivat eilen sisään, Täplä tuli suoraan tupaan, mutta Pörrö pysähtyi eteiseen. Siihen se jäi syömään mukanaan tuomaansa evästä, pientä jyrsijää.
Meijän liiterissä on asunu kissa jo muutaman päivän. Sille on etitty omistajaa nassun puolella, mut ei oo kettään ilimottautunu. Hirveen kiltti ja ihimisrakas se kisumiuvi on, ja ku mullei oo syväntä jättää sitä oman onnensa nojahan niin soitin tänään Rollon Eläinkeskukseen. Sieltä joku tulee illalla hakemaan kissan. Kivaa ku se pääsee vihdoinki lämpimään nukkumaan, ja saa ruokaa, 
Tylsäähän son vain myyrillä massu täyttää
Kattokaa ny kui sievä son. Monta kertaa oon käyny sitä silittelemässä ettei solis niin yksinäinen
Yli vuosi on kulunut kahden kissan kanssa. Aluksi kokoero oli iso, mutta nyt pojat ovat suunnilleen saman painoiset, vanhempi kuitenkin näyttää pitempiraajaisena ja -selkäisenä pysyvän suurempana. Nuorempi kävi kesällä kolme kertaa näyttelyssä, sai jokaisessa sertinsä ja saavutti siten tittelin premier. Samalla tuli lisää matkustusrutiinia, nyt ei enää pelota metrossa. Aivan ihania ja erilaisia kissapersoonia molemmat.
Tollan on isännän kissa. Änkee aina hänen syliin. 
Kaneli 
Pikku-Totte leikki kuurupiiloa pölynimurirobotin kanssa. Kyttäili milloin missäkin, että mihin se nyt taas menee.
