Meillä on viisi kissaa ja niistä naaraspuoliset söivät kaikki ne köynnökseni, joita en saanut tapetuksi osaamattomalla hoidolla. Nyt haeskelen syksyksi idioottivarmoja huonekasveja, jotka olisivat
a) myrkyttömiä
b) hiukan varjoisammassa menestyviä (talviaurinko ei paista sisälle juurikaan)
c) kissojen rauhaan jättämiä tai seinäamppeliin soveltuvia
d) kestäisivät aloittelijan käsissä (hoito-ohjein varustettuja tai ainakin lajinimet tiedossa, jotta ohjeet löytyisivät).
Taustatiedoiksi voisin mainita sen verran, että sain jopa muratin (!) tapettua seinällä. Tosin tänä kesänä olen saanut kukkapenkkini kukkimaan, sitä ennen siinäkään ei mikään juuri kasvanut.
Tuota kannattaa kyllä kokeilla, siis ohran/kauran kasvattamista kissoille. Ainakin vähentää intoa loikkia muitten kasvien kimppuun, jos ei vallan lopeta sitä.
Heh, eikä se nyt ole paha jos muratti kuolee, nehän on sellaisia, ensin voi mennä vuosikaupalla hyvin ja yhtäkkiä kasvi vaan päättää kuolla eikä mikään auta.
Meillä kissat jättävät kaikki mehikasvit rauhaan. Tuppautuvat vähemmän myös muihin kasveihein näin kesäaikana, kun pystyvät pureskelemaan ruohoa ulkona. Talvisin niille kasvatetaan oraita, joilloin pysyvät kauempana kasveista. Kuitenkin rönsylilja ja soilikit ovat kestosuosikkeja, maistuvat sekä kesällä että talvella.
Heissan, Viimatar. Muratti nyt on helppo tappaa, miekin oon tappanut monta. Posliinikukista meidän kissat ei piittaa, jos on mehevää rönsyliljaa saatavilla. Menestyksellä olen suojellut herkumpia kasveja laittamalla ne tuoksupelakuiden väliin. Pelakuut on meidän kisuista puistattavia…
Voi kun otsikko näytti lupaavalle, samanlainen ongelma meilläkin. Kissoille kokeiltu omien rehujen kasvattamista, eli kissanheinää ja ohraa. Toki syövät sitäkin, mutta sitten isketään jo kasvieni kimppuun. Maistettu on jopa anopinkieltä, mutta se saa olla jo rauhassa ja samoin kävi erilaisille vehkoille. Kaktukset heitellään lattialle, peikonlehti on raadeltu, samoin nukkumatti. Vanajiksi päätyivät traakkipuu, limoviikuna jne. Kultaköynnös elää hyvin kissojen ulottumattomissa…
Alkuperäinen kirjoittaja: Tuntematon tai poistettu käyttäjä
Meillä kuvittelin amppeleiden olevan turvassa, mutta niin vaan sinnekin kurkotellaan. Pitkä on tavallisenkokoisen kotikissankin ulottuvuus näköjään kun tarpeeksi haluaa…
Ps. Profiilinro 157578, laita itsellesi nimimerkki. Kohta Nuu-täti huomauttaa samasta asiasta.
Kun tarpeeksi kauan olen kieltanyt kukkia syomasta, ei niita enaa niin syodakaan. Nykyaan uskallan antaa kissojen jopa istua samalla ikkunalaudalla kasvien kanssa, mika ei vuosi sitten olisi tullut kuuloonkaan. Ainoastaan traakkipuuta ja jukkapalmua on pakko kayda ihan vahan maistamassa silloin kun kukaan ei nae, kun ne on niin ihanan suirut ne lehdet, ja sitapaitsi kasvit on jatetty lattialle tarjolle! Lujasti on toisaalta lisaantynyt amppeleiden maara tassa huushollissa, ne ovat saaneet olla rauhassa.
Mina juuri annoin viimeisen kaktukseni pois, kun se oli jatkuvasti lattialla. Kaktukset tuppaa olemaan niin kiikkeria pienine juuristoineen ja ruukkuineen, etta onko ihmekaan. Ja kun ikkunalaudalle pitaa mahtua pyorimaan muhkea kissanjotkale, niin joskus ne karvat tai hanta vaan ihan pakosti tarraa kasviin ja hups…
Toisaalta, vaikka olen tahan asti pitanyt kovaa komentoa ja tiukkaa linjaa siita ettei kukkiin saa koskea, olen myos pikkuhiljaa yrittanyt vahentaa kiusauksia. Ronsyliljoja esimerkiksi en enaa hanki, kun ne syodaan sangelle heti kun selkani kaannan. Makuuhuoneen oven laitan kiinni kun lahden kotoa pois, ja kissat ei paase sinne tekemaan tuhojaan. Vaikka kissakin oppii, se ei ole koira, vaan heti kun silma valttaa ollaan pahanteossa. Joskus on helpompaa muutta ymparisto kissalle sopivaksi, kuin muuttaa kissaa sopimaan ymparistoonsa.
Meillä on kaksi kissaa, joista pienin on kova puutarhuri! Ihan kieltämällä olen saanut kissat jättämään kasvit rauhaan. Kunnon lähdöt tulee suihkupullon kera, jos katit koskee mun rehuihin! Olen myös siirtänyt “houkuttelevimmat” kasvit pois kissojen ulottuvilta, jos on jotain pitkiä rönsyjä niin niitä ne haluavat aina tassulla vähän pidellä. Yksi ikkunalauta on sitten kissojen omistuksessa kokonaan ja sieltä saavat katsella lintulaudan lintuja
Meillä mirrit eivät koskaan ole olleet hortonomiasta kiinnostuneita. Tai kyllä niistä yksi taisi olla ja ostin bergamottiöljyä ja laitoin sitä ruukkujen reunoille. Kissa oppi pian, ettei purkkeihin ollut asiaa ja huoneissa oli mukava tuoksu.
Meillä on syöty pelargoniat, anopinhampaat, tulilatvat, sypressit ja piikikkäätkin kaktukset(!) ja omat ohrat/vehnät vaan vedetään juurineen ruukusta pöydälle.
Meillä raiskataan pihakasveistakin norjanangervopensasaita ja syödään juhannusruusu, joten sisäkukat ovat korkealla... Noihin tulokkaisiin en luota metrin vertaa siinä, mitä kasveihin tulee
Juu, kyllä meilläkin kerran kissat pisti norjanangervon matalaksi. Puskassa oli vaan niin kiva riehua ja siinä sivussa myös pureskella oksia. Puska oli silloin vielä nuori ja kissat pentuiässä. Liekö sitten hampaat kutisseet? Sittemmin on saanut kyllä puska olla rauhassa, mutta niin ovat kyllä saaneet olla huonekasvitkin. Ikinä eivät ole yhtäkään kasvia sisältä syöneet tai muuten särkeneet.
