Heelereitähän nuo ovat ihan oikein.
Punkkipannasta: kyllä nuo meidän herrat ovat nukkuneet miehen kanssa samassa sängyssä kaikki kesät mökillä. Mies olettaa, että juuri siksi hänessäkään ei ole ollut punkkeja.
Mitä kamalaa pitäisi tapahtua, jos nuo nukkuvat sängyssä?
reps
“Mies olettaa, että juuri siksi hänessäkään ei ole ollut punkkeja.”
Toivottavasti koti löytyy. Hieno kuva!
Voi surku! Ja koirula muistuttaa kovasti omaa entistä koiraani, joka oli joku kääpiöpinserisekoitus. Ei puhdasrotuinen, mutta aivan kääpiöpinserin näköinen lukuunottamatta valkoista laikkua rinnassa ja väriä, joka oli hunaja. Petoliinilla oli valtavat korvat, joista vain toine oli pystyssä ja toinen puolitangossa. :-) Ihana elukka. Tosin teki kakatkin salakavalasti ennakoiden sisälle, jos ulkona oli sellainen ilma, ettei sitä huvittavut lenkkeillä. Ei se kyllä auttanut, ihan kostomielessä vein sen silti ulos. >:-D Ilkeä minä. Mutta koira oli myös hirmu uskollinen ja huolehtivainen; vahti sekä kotia että tavaroita. Sillä oli aina semmoinen hieman surullisen huolehtivainen ilme. Ja aina sekin halusi olla joka paikassa mukana.
Nyt meillä on sitten ihan toisenlaatuinen koira (koko, näkö ja käytöstavat), jonka pelastimme vähän samankaltaisesta tilanteesta kuin kuvaamasi. Mutta nyt on uusi ongelma; tämä nartunpeijakas syö kissankakkaa! :-( Ja kun on useampi kissa, niin sitä kakkaa menee suuhun varmasti aikamoiset määrät, sillä en varmasti ennätä hiekkalaatikoille aina ennen koiraa.
Ja minulla olisi koirakuume, muttei voida ottaa koiraa. Meidän nuorempi kissa varmaan ilahtuisi koiranpennusta, kun saisi vihdoinkin riehua jonkun kanssa tarpeekseen, mutta kun ajattelenkin talviaamuja niin koira haihtuu ajatuksista...
Minusta tuntuu että kissan jätökset on koirien herkkua. Meidän koirat ainakin ovat olleet aina hyvin innokkaita pistämään poskeensa. Koiria ollut vuodesta -68, määrä vaihdellut 1-7 välillä ja useita eri rotuja.
Meille kyllä mahtuisi yksi koira, mutta sen täytyisi tulla toimeen kolmenmuun kanssa.
Jutita, eikö siitä jätösten syönnistä ole mitään haittaa? Voisi kuvitella, että siinä olisi elimistön kuonanpoistojärjestelmät kaksinverroin lujilla, kun pitää tehdä ylitöitä...
Jaa´a sanopa se. Toinen samanlainen "herkku" on hevosen "munkit" jos niitä kohdalle sattuu.
Hevonpeehän se vasta koiranherkkua onkin.. sitä tosin syö varsatkin joten se tuskin kamalan vaarallista on. Loistartunnat paskansyönnissä miua huolettais eniten. Ja mahdolliset taudit.
Voi harmi kun en asu omakotitalossa ja vaikka asuisinkin niin Nelli tappaisi noin pienen koiran jo ekassa yhteenotossa ihan vaan jyräämällä päälle.. se on sen taistelutaktiikka.. täysiä päin ja mukkelis makkelis. Onneksi se ei ole päässyt ottaan pienten koirien kanssa yhteen. Ei se kyllä otakaan.. ellei toinen koira sitä alota. Ihan niin maailmanomistaja se ei ole vaikka välillä näyttääkin sille että se luulee olevansa se ainoa ja oikea koira maailmassa. Ihmisiä (ihan kaikkia) kuitenkin palvoo ja rakastaa henkeen ja vereen. On tuo varmasti kova paikka :(
Koirahan saa kasvissyöjien jätöksistä itselleen tärkeitä bakteereja ja voi entistä paremmin - kissanjätöksistä taas voivat saada loisia. On myös joissain tutkimuksissa todettu, että koirien lisääntyneet allergiat ja vatsavaivat johtuvat liian hygieenisestä ympäristöstä, koira suorastaan tarvitsee toisten eläinten jätöksiä, pilaantuneita luita ja märänneitä raatoja voidakseen kaikin puolin hyvin.
Hevostalleilla mukana kulkevat koirat ovat yleensä aina kiiltäväturkkisia ja hyvinvoivia, hyvin lannoitettuja :)
Niinhän sitä lastenkin allergioita on nyt niin paljon kun on kauhean puhdasta. Maitotilallisten lapset lienevät se katoava vähemmistö joilla ei allergioita ole paljon mitään. Syytä on setvitty ja tultu siihen tulokseen että saavat lehmänmaidon ja ympäristön mukana tarpeelliset määrät hyödyllisiä bakteereja.
Meidän Shelby, muuten kauhea primadonna, on elämänsä syönyt Mustanghepan kakkoja. Se on tosi terve vaikkei olekkaan kiiltaväturkkinen - villakoira kun on. Se ei voi käsittää miksi minä välillä huudan yyyööökkiä kun se loikkaa syliin nuolaisemaan naamaa henki haisten tuoreelle hepankakalle. Yleensä se valitsee tämän toimen kun istun katse harittaen puutarhan penkillä, mieli täynä romanttisia haaveita ja puutarhasuunnitelmia. Niin siinä putoaa äkkilujaa maanpintaan.
Se on vaan aika kova juttu läheisriipuvalle, hieman aralle koiralle vaihtaa perhettä.
Kun sitten löytäisikin oikean pysyvän kodin ettei joutuisi kiertopalkinnoksi. Sellaisia joskus näkee ja oikein sydäntä särkee kun tietää koiran taustaa.
Oletteko muuten kysyneet kasvattajalta ottaisiko takaisin tai olisiko hänellä tietoa sellaisesta joka olisi kysellyt aikuisempaa koiraa?
Näinhän se on, että liian hygieenisissä oloissa elimistö alkaa vastustaa kaikenlaista normaalia, kun ei saa riittävästi töitä. Meillä ovat lapset olleet aivan valtavan terveitä ja siitä osittain kiitän koiria. Koiratkin ovat terveitä ja allergiattomia, tonkivat pihalta kaikenlaista kökköä ja välillä ihan tuomalla tuon niille hevonkakkaa tai käytän tuttavan navetalla tunkiota tonkimassa :)
Toivotaan, että Hilmalle (ihana nimi!) löytyy hyvä uusi koti. Meiltä aikoinaan lähti yksi ylisuojeleva sakemanni maaseudulle elämään, mutta sen jälkeen olen päättänyt, ettei meiltä lähde enää yksikään karvajalka elävänä pois.
Oletteko muuten käyneet tutustumassa Koiraneuvolan sivuihin? Koirien keskinäiset erimielisyydet kielivät monesti ihmisen johtajuuden puutteesta ja tilanne voisi olla aivan helpostikin omaa käytöstä muuttamalla korjattavissa... Ongelmakoirakouluttaja Pertti Vilander on minun suuri idolini ja hänen uutta kirjaansa suosittelen jokaiselle koiranomistajalle luettavaksi.
Poistin viestini, kiitos niille jotka ymmärsivät, mistä oli kyse.
Toivottavasti suloiselle koirulle löytyy oma paikka.
Koiraneuvolasta tuli mieleen, että antavatkohan kasvattajat koirien ostajille yleensä minkäänlaista ohjeistusta siitä, miten sen koiran kanssa tulisi toimia ja miten kouluttaa? Ja koiranomistajat puolestaan lapsilleen?
Harmittaa toisinaan, kun näkee keskenkasvuisia ihmisiä taluttamassa koiraa, joka on liian suuri pideltäväksi. Sitten, kun tulee muita ihmisiä vastaan (tai ihminen+lastenrattaat tai ihminen +toinen koira) niin nämä lapsukaiset pysähtyvät sen koiran kanssa tien sivuun, koska pelkäävät, etteivät saa hallittua kävelevää koiraa. Koira tietysti tulkitsee tämän vaaratilanteeksi ja alkaa rähistä vastaantulijoille suojellakseen niitä mukuloita. :-( Eli tilanne huonontuu entisestään... Vanhempien tulisi mielestäni opastaa koiran kanssa toiminnassa, jos kerran antavat lasten ulkoiluttaa koiraa. Pahimmassa tapauksessa, jos koiralla on enemmän voimaa kuin lapsosella, koira karkaa vastaantulijan kimppuun.
Aikuisetkin kyllä tekevät ihan outoja juttuja koirien kanssa. Kerran ulkoilutin vanhempieni koiraa, ja vastaan tuli henkilö vinttikoiran kanssa. Salukin taluttaja pysäytti koiransa, ja taluttamani koira taas pysähtyi paikoilleen, koska piti vastaantulevan koiran pysähtymistä outona. Taluttaja selitti, että hänen koiransa pelkää muita koiria! Niinpä... ja koiran pysäyttäminenkö ei edistä tätä pelkoa?
Tulipa tuosta aurin lapsi+koira esimerkistä mieleen yksi tapaus. Olin koiran kanssa kävelyllä kun huomasin mahdottoman hellyttävän näyn. Lapsi, jolla hihnassa iloisesti häntäänsä heiluttava koira ryntäsi (niin luulin) lapsen isoisän luokse. Koira jälleennäkemisen riemusta hyppi vasten ja vispasi häntäänsä kuin viimeistä päivää. Hellyttävää, eikö?
Ei ihan niin, niinkuin sitten minulle selvisi. Ko. mies jota isoisäksi luulin ei tuntenut sen enempää koiraa kuin lastakaan. Lapsella ei ollut yksinkertaisesti tarpeeksi massaa tai auktoriteettiä pysäyttää koiraa menemästä just sinne minne sitä huvitti. Tämä selvisi minulle parista lauseesta kun kävelin ohi.
Käännyin toiseen suuntaan menevälle tielle etten olisi parivaljakkoon törmäyskurssilla. Olin siis koiraan ja lapseen selin. Joten en nähnyt kun koira (n. 4 kertaa isompi kuin omani) päätti rynnätä omaani tervehtimään. Paitsi että kaikista hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta toi meidän koira ei erikoisemmin välitä isoista päällekäyvistä koirista, joten seurasi hänen osaltaan taktinen vetäytyminen. Ympäri minun jalkojani. Iso koira perässä. Omani hihnan pystyin pitämään niin, ettei se sotkeutunut jalkoihini. Isomman en. Voin kertoa kokemuksesta että se sattuu aika perk... paljon kun toisesta päästä hihnaa kiskoo iso koira, toisesta n. 10 vuotias poika ja se hihna on kääritty pariin otteeseen jalkojesi ympäri. 
Itsehillinnän ihme oli mielestäni se, miten kohteliaasti pyysin poikaa ojentamaan minulle sen hihnan että voisin selvittää ko. sotkun.
Mutta mitä ihmettä ajattelevat vanhemmat jotka antavat lapsellensa koiran ulkoilutettaksi, koiran joka on massaltaan samaa luokkaa kuin lapsi? Tuollainen yhdistelmä on vaarallinen paitsi koiralle ja lapselle, niin myös ympäristölle.
Juuri tuosta kokoerosta johtuen eivät sisareni lapset saa lainkaan taluttaa nuorinta koiraani. Se kun on ihan kohtuullisen vahva ja bongatessaan jotain liikkuvaa, iskee saalistuvietti päälle ja on mullakin täysi työ sen pitelemisessä jos en satu huomaamaan "saalista" ensin.
Mutta kun tuo nuorin oli isälläni hoidossa joku viikko sitten, oli isä antanut koiran vanhimmalle lapselle talutettavaksi siksi aikaa kun kävelevät roskikselle, eli n. 50 metriä. Alkuun oli tyttö pärjännyt ihan hyvin mutta sitten koira huomasi oravan ja sitten tuo jo olikin irti juoksentelemassa pitkin parkkipaikkaa. Onneksi antaa kuitenkin kiltisti kiinni, mutta vasta sitten kun on riista jahdattu näkymättömiin. Eipä ole tyttö sen jälkeen pyydellyt nuorinta talutettavaksi.
Meillä on kyllä alusta asti kerrottu lapsille koirien kanssa elämisen säännöt. Lapsilla ei ole lupa komennella koiria, eikä tulisi pieneen mieleenkään päästää lapsia yksin koirien kanssa mihinkään - hyvä, että omalla pihalla saavat keskenään olla. Tosin lapset ovat kyllä vielä niin pieniäkin (vanhin kohta 6), ettei koirien kanssa liikkuminen ole vielä edes ajankohtaista - eiväthän pääse vielä yksin muutenkaan mihinkään.
Lapset saavat kyllä käskyttää nuorimmaista koiraa, palkkion kanssa, eli pyytävät istumaan, maahan ja heittävät palkaksi palloa - ja koira tietysti myös noutaa pallon lapsille. Lapsilla on lupa jaella koirille herkkuja, mutta varsinaisen ruokinnan hoitavat aikuiset. Lapset eivät saa lähestyä syöviä koiria, lapsilla ei ole lupaa ottaa koiran suusta mitään - paitsi nuorimmaiselta saa ottaa pois koirilta kiellettyjä tavaroita ja esim. sitä palloa. Lapset ovat toki taluttaneet koiria kun olen itse mukana valvomassa ja ovat osallistuneet mm. lapsi ja koira-kilpailuunkin match showssa. Lasten ja koirien tulee tehdä yhdessä jotain kivaa, mutta vain valvonnan alla.
Minusta ei mikään ole typerämpää kuin hankkia alle teini-ikäiselle lapselle koira tai olettaa, että alta teini-iässä oleva lapsi voisi kouluttaa ja kasvattaa koiran. Koira on aina perheen aikuisten vastuulla ! Onkohan näille, jotka päästävät lapsensa isojen koirien kanssa kadulle, tullut mieleen, että jos se koira saa jotain tuhoa aikaan, ne ovat ne vanhemmat, jotka maksavat. Saati miltä se lapsesta tuntuu, jos koira puree toista koiraa tai ryöstäytyy auton alle!