Nyt peukut pystyyn, mei koira saattaa syntyä lähipäivinä. Voi kun meille riittäisi yksi pieni karvainen kullannuppu
.
Alkuperäinen kirjoittaja: Torvikukka
Tiedetään, mitä on odottaa pentua jo ennen astutusta kolmantena jonossa ja kun sen pennun pitäisi olla vielä tiettyä sukupuoltakin. Odottavan aika on pitkä, mutta hyvää ei odota koskaan liian kauan 
Minkähän merkkinen hauvavauva teille on tulossa?
Millainen koira teille on tulossa?
Jonossa ollaan ja kiikun kaakun 3 narttu olisi vasta meidän. Urosta mietitään yhä, se saataisiin todennäköisesti. Bretoni on rotu sellainen meillä on jo yksi 8v "neitokainen"
Itse vieroksun uroksia johtuen että aina on narttuja ollut. Mielikuva karkaavasta uroksesta, kun lähistöllä on juoksuinen narttu on jäänyt päähän.
Melkoinen energiapakkaus teille tulossa, ainakin omien kokemusten mukaan. Meikäläisellä on näitä kotona huomaamattomia, mutta ulkona aktiivisia vinttareita ja mulla menee pää pyörälle bretonien menoa katsellessa!
Koiramaailman formuloita
Onneksi meillä saavat olla pihalla vapaana, takapihalla peltoa. Mökillä nauttii olostaan tuo neiti, sielläkään ei autoja tarvii pelätä isommalle tielle on 5 km ja silläkin tiellä hyvä jos kulkee 2 autoa tunnissa.
Metsästyskaveria toista tarvitaan, toki menee monta vuotta ennen kuin pennusta on metsälle. Itse aijon suorittaa metsästäjätutkinnon tänä vuonna, ainakin yritän läpi päästä.
Eikös Bretonia käytetä alkuperämaassaan metsästykseen, ellen ihan väärin muista. Karkailu ei taida liittyä sukupuoleen, taitaa olla enempi koulutuskysymys. Ihana rotu, yhden yksilön olen tavannut.
Kerro sitten, mten kävi.
Tuohan metsästykseen tarkoitettu rotu. Tuolla meidän nykyisellä koiralla on kova riistavietti. Itse ole jopa näreissäni kun jotku ostaa kyseistä rotua "perhekoiraksi". onneksi suurin osa on metsästyskoiria niin kuin pitääkin. Ensi viikolla olen viisaampi, odottavan aika on pitkä. Vuosi on sopivaa kasvattajaa etsitty ja nyt tammikuussa se löytyi. Pennun haku matkaa tulee 900km
Melkoinen pennunhakureissu teille on toivottavasti tulossa, mutta hyvän pennun ja kasvattajan takia sitä ajelee pitemmällekin. Meilläkin tässä odotellaan juoksua alkavaksi ja toivotaan että kasvattaja astuttaa tuon nuorimman tästä juoksusta. Alustava pentuvarauskin on jo sisällä... Saa nähdä miten käy.
Kun näitä sivuja olen lueskellut olen huomannut että teitä viisaita koiran kasvattajia on täällä aika monta ja siksipä kysyn nyt neuvoa. Meillä on tuo 3-v mäykky uros ja kun sen kans lähtee lenkille niin toisinaan se on tuskallista taivallusta kun koira "pelkää" jokaista vastaantulijaa. Se lyö jarrut päälle eikä liikahda mihinkään. Etutassut on tanassa ja takapuoli maassa. Ei vaikuta vaikka maanittelis ja puhuis tai palais takaisin vähän matkaa ja lähtis sitten uudelleen entiseen suuntaan.
Kun se näkee vastaantulijan jo sadan metrin päästä niin lyö jarrut päälle ja jää tuijottamaan vastaantulijaa. Joskus lenkki sujuu paremmin ja toisinaan palaan jo omalla kadulla takaisin kun ei lenkille menosta tule mitään. Koira on pennusta saakka ollut samanlainen arkajalka tienpäällä. Muuten on ihan normaalin oloinen ja iloinen koira.
Miten pitäis menetellä että koirasta vois lenkkikaverina nauttia ?
Oletko varma, että koira pelkää? Meillä norfolkinterrieri käyttäytyy (ja käyttäytyi erityisesti nuorempana) kuuvamallasi tavalla, mutta se ei johtunut pelosta, vaan koira halusi välttämättä tavata vastaantulijat. Kysymyksessä on siis hyvin sosiaalinen koira. Nykyään se käyttäytyy noin lähinnä silloin, kun se näkee toisen koiran, tai minkä tahansa muun eläimen. Se on sellaista ''tästä tilaisuudesta en missään tapauksessa halua jäädä paitsi'' -touhua.
Tuo voi toki johtua niin pelosta, kuin innokkuudesta uusiin
tuttavuuksiinkin, mutta minun mielestäni pohjalla on kuitenkin sama asia. Koira kokee
olevansa se, joka loppupeleissä määrää suunnan ja tahdin
Itse en sen kummemmin houkuttelisi, kuin maanittelisikaan, enkä varmasti alistuisi moiseen. Mäykky on
niin pieni, että sitä jaksaa vaikka vetää perässään ( varovasti
tietenkin, ettei koira loukkaa itseään). Ensin harjoitellaan niin, että
vastaantulijat menevät ohi jostain kauempaa, sitten aina vain lähempää.
Avustaja olisi tuossa hyvä. Joku koiralle vieras ihminen, jonka kanssa etukäteen sovitaan,
kuinka kaukaa toisenne ohitatte. Sitten vain määrätietoista, mutta
ystävällistä (ei mitään maanitteluja, remmistä repimistä, tai komentelua. Esim. iloinen "tule" riittää.) etenemistä,
koiraan sen kummempaa huomiota kiinnittämättä. Joku palkkio (kiitos,
namu, leikki) ohituksen jälkeen, voisi myös lisätä koiran motivaatiota. Mäykky on tunnetusti itsepäinen otus. Omistajan on vain oltava vielä itsepäisempi 
"...mutta minun mielestäni pohjalla on kuitenkin sama asia. Koira kokee olevansa se, joka loppupeleissä määrää suunnan ja tahdin."
Olen samaa mieltä. Ja norfolkit, kuten ilmeisesti mäykytkin, yrittävät varsin sinnikkäästi ottaa sitä pomon paikkaa. Jopa ''istu''-käskyä pitää meillä välillä koetella. Käytännössä koira testaa, riittääkö pikainen niiaaminen istumiseksi . Ja tätä yritetään miltei joka viikko.
En ole mikään erityinen asiantuntija koirien kouluttamisessa, mutta olen tajunnut, että useimpiin käyttäytymisongelmiin on syynä puutteellinen johtajuus. Koira tarkkailee ihmisten käyttäytymistä ja tulkitsee sen heti tilaisuuden tullen siten, että sen on otettava vastuulleen hommia, joita omistaja ei koiran näkökulmasta osaa hoitaa.
Luin jokin aika sitten oikein hyvän kirjan aiheesta. Yksi helposti toteutettavissa oleva keino näyttää koiralle vahva signaali johtajuudesta on tämä: Koiralle pannaan ruoka sen kuppiin, mutta sitä ei annetakaan heti, vaan ihminen syö ensin keksin tai hedelmän tai jotain pientä niin, että koira varmasti näkee sen. Kun ihminen on lopettanut, annetaan koiralle sen kuppi. Ruoka on koirille tosi tärkeää, ja niille on itsestään selvää se, että lauman johtaja syö ensin, sitten vasta muut, arvojärjestyksessä. Kirjastokuitti saattaa olla vielä tallella, jos löydän sen, kerron kirjan nimen.
Yhdyn Nannan ohjeeseen. Itselläni on todella kaistapäinen (ihan oikeasti.. sitä menoa ei pentuna estänyt mikään vaikka olisi puuhun törmännyt niin täysiä oli silti juostava) ja itsenäinen koira joka varasteli ruokaa ihan häikäilemättä hyppäämällä ruokapöydälle kesken aterioinnin eikä ollut kuulevinaan mitään kieltäviä käskyjä ja nimenomaan makkaran (eli kuivaruuan tai kalkkunanakkien) voimalla se pysähtyy nyt ja tulee luokse kun kutsuu vaikka olisi rusakkoa jahtaamassa. Makkaran hallitsija on myös koiran hallitsija. Koiran näkökulmasta ruoka on aina johtajalla. Toki sitä pitää säännöstellä. Palkkioksi riittää se minimaalinen murunen jota hyvä jos näkee. Pääasia on että koira saa sen sitten kun on tehnyt niin kuin johtaja käskee.
Pienten temppujen opettamista suosittelen myöskin. Se on sekä koiralle että omistajalle mieluisaa puuhaa ja vahvistaa koiran mielessä johtajan pätevyyttä.
Ihan todistaakseni etten ihan puutaheinää suolla koirani nykyisestä tottelevaisuudesta voisin jakaa teillekin tekemäni kotivideon. (tai sitten siksi että tahdon kaikkien näkevän kuinka suloinen miun pikku elukkainen on ) Ulkona kuvattu toimisi paremmin, mutta en omista sellaista kameraa jonka voisi ulos metsään viedä niin saatte tyytyä sisällä tehtyihin temppuihin.
youtube saattaa sitten olla hidas lataamaan. Painakaa pause ja antakaa ladata se punainen rauhassa loppuun ennen kuin painatte play.
Minun possuni, vahtikoirani, pupuni ja rakas ystäväni Nelli
Tämä koira on sekarotuinen ja alunperin metsästykseen tarkoitettu, mutta pelkää paukahdusta liikaa, eikä se nykyään edes lähde ajolle kun sen on kouluttanut vähän toisenlaisiin tehtäviin. (Minä en ilman koiraa metsään lähde.. ikinä tiedä mihin elukkaan sitä muuten törmää kun olen aina niin hiljaa metsässä. Koira varoittaa ajoissa.)
Heh.. meillä on vain se ongelma että tämä talon vanhin ihmisuros syöttää koiraa ruokapöydästä samalla kun syö itse. Pitäisi olla joku kova keino millä hänet saisi ensin opetettua ! Minä en jälkikasvuni kans ole niinkään koiralle antanut ruokaillessa makupaloja. On vaikeaa opettaa koiraa tavoille kun yksi on koko ajan vastahankaan.
Tuon lenkkeilyn kans täytyy kyllä minun ottaa kova kuri käyttöön ja opettaa "hurtta" siinä tavoille.
Se on kyllä todella jääräpäinen kun sille päälle sattuu, ulkonakin istuu kinoksen päällä kuin tatti eikä ole kuulevinaankaan kun käsketään sisälle, kuono kaukaisuuteen tuijottaen kuulematta mitään vain on omissa oloissaan. Sitten yhtäkkiä ottaa hirveät spurtit kohti portaita ja ovea. Muutaman kerran on meinannut juosta oveen pahki kun en ole kerennyt tarpeeksi nopeasti avaamaan.
Makupalojen kans olen sille muutamia temppuja opettanut ja kärsivällisyyttä myös. Ilmeisesti se ajattelee sitten tuolla lenkillä opettavansa sitä kärsivällisyyttä minulle. 
Jospa Nanna löytää sen kirjastokuitin ja sen kirjan nimen niin käyn sitten kirjastosta sitä haeskelemassa.
Kun luin tuon Nannan kirjoituksen, että johtajalle tarjotaan ruoka ensin, tulin ajatelleeksi, että meillä useimmiten se, joka saa ensin ruokansa, on kissa! 
Mahtaa siinä koiraparat ajatella pirujaan kun kissa jo mässyttää annostaan ja ne saavat odotella vieressä...
Ilmankos ne sitä sitten nöyristelevätkin...kun kissa saapuu selkäkarvat pystyssä huoneeseen kävellen hitaasti ja jäykästi kuin pyssysankarit westernissä, koirat tuijottelevat viattomina seinille...
No mutta kissathan ovatkin jumalten tasolla! Se tiedettiin jo muinaisessa Egyptissä.
Tuo pöydästä antaminen ei haittaa (en ole ainakaan huomannut) JOS VAIN KOIRA JOUTUU TOTTELEMAAN ennen kuin saa makupalan. Ja syö sen myös sitten alempana ja muutenkin alistuneena eikä retostele kun kuningas nenänsä kanssa pitkin pöydänreunaa heti kun on yhden saanut tai pahimmassa tapauksessa kerjää haukkumalla. Haukkumisesta pitäisi koira heti poistaa keittiöstä ja sulkea ovi ja päästää sitten takaisin kun on hiljaa. Noin ainakin tuntuu toimivan pystykorvien kanssa ihan hyvin. Koiran käyttäytymiseen muutenkin kuuluu kerjätä johtajiltaan joten sievää kerjäämistä en ole kieltänyt.
Minäkin sorrun siihen että kippaan jonkun öklön läskipalan kesken aterian koiralle, mutta koiran pitää ensin ottaa katsekontakti kun pyydän, istua, pyytää kauniisti ja sitten se saa ottaa sen Nätisti.
Kuulostanpa kontrollifriikille :D
Latte hoi! Tuutsie tänne uuteen penttiin kans?
Ryppyinen lainakuitti löytyi kuin löytyikin roskiksesta. Jan Fennel: "Kuuntelen koiraani".